Puheenvuoro



Riekkinen Wille, piispa

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2006 kirkkohallituksen esityksestä 1/2006, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2007-2009 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista 1-2/2006 ja Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston esityksestä 5/2006

Täysistunto:
Torstaina 9 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. hyvät kirkolliskokousedustajat. Elämme kirkkovuoden loppupuolta ja pian koittavana tuomiosunnuntaina kuulemme jumalanpalveluksissa taas kerran Matteuksen evankeliumin komean kuvapuheen viimeisestä tuomiosta. Silloin muistutetaan, että yksi eteemme kerran laitettavista kriteereistä on siinä, miten suhtaudumme vankeudessa oleviin. Tämä asia työntyy mieleen kun tutustuu aloitteeseen, jossa esitetään vankiladiakoniviran perustamista Lounais-Suomen vankilaan. Aloite on huolella kirjoitettu ja kielii vastuuntunnosta, lähimmäisenrakkaudesta ja vähempien veljien ja sisarien rinnalla asettumisen halusta. Myös ”Oikeus uskontoon” -mietintö on ollut jo käytettävissä.

Kuten teille jaetussa mietinnössä huomaatte talousvaliokunta ei kuitenkaan ole lämmennyt ajatukselle, että Lounais-Suomen vankilan työvoimaongelma ratkaistaisiin kokonaiskirkon rahoilla perustettavalla määräaikaisella viralla. Yksi perustelu, johon puheenjohtajamme jo viittasi on kirkon ja valtion välisessä työnjaossa, on, että vankiloissa suoritettavan hengellisen työn maksaa valtio. Oikeus uskonnon harjoittamiseen ja sielunhoitoon on nimittäin tunnustettu myös vankien perusoikeudeksi, joten oikeusvaltio vastaa sen toteutumisesta. Muitakin ratkaisevan tärkeitä lisäperusteluja talousvaliokunnan torjuvalle kannalle toki on.

Aloite Lounais-Suomen vankilan työvoimatarpeen paikkaamiseen on vuodelta 2005. Silloin työvoimaresurssien riittävyyttä olikin tarkasteltava vankilakohtaisesti. Tuolloin kyllä jo puhuttiin edessä olevasta vankienhoidonreformista, tunnettiinpa aluevankilauudistuksen kantavat periaatteetkin, joskin aloitteessa joudutaan toteamaan näin noista suunnittelemista: "Edellä mainituista työryhmistä tai neuvottelukunnista ei kuitenkaan vielä (siis vuonna 2005) ole apua Lounais-Suomen vankilan tilanteen ratkaisemisessa, vaan ratkaisu joudutaan tekemään paikallisesti ja erikseen". Näin siis vuosi tai puolitoista sitten, jolloin lisäresurssit siihen saakka kunnes aluevankilasysteemi tulee voimaan olisi voitu ratkaista väliaikaisratkaisulla paikallisesti. Sitä ei kuitenkaan tehty, vaan lisäresurssit kyseiseksi ajaksi otettiin ilmeisesti työtekijän selkänahasta. Nyt loppuvuodesta 2006 tilanne on oleellisesti muuttunut, sillä Suomen vankienhoidossa on 1.10.2006, siis noin kuukausi sitten, siirrytty aluevankilasysteemiin. Se merkitsee sitä, että Lounais-Suomen vankila on vain yksi osasto tai yksikkö Länsi-Suomen aluevankilassa, jossa yhteensä noin vuosi sitten (1.12.2005) oli 990 vankia. Muut osastot tässä uudessa alueellisessa vankienhoitosysteemissä ovat Vaasan, Kylmäkosken, Satakunnan ja Vilppulan vankilat. Ja tätä aluetta varten on käytettävissä kuusi pappia: neljä täystyöllistettyä ja kaksi oman viran ohella toimivaa.

Miten aluevankilassa sitten on ajateltu tämä vankilasielunhoito suoritettavaksi? Siihen vastaa muun muassa vankilasielunhoidon työryhmän viime vuoden lopussa antama mietintö tai linjaukset, jotka ovat kuulemma lopullisessa käsittelyssä, eli virallistettavana juuri näinä päivinä, joulukuussa, mutta joita aluevankiloissa on lokakuun alusta jo sovellettu käytäntöön. Niinpä aluevankilauudistuksen yksi arkkitehti, itsekin yhden aluevankilan johtaja tällä hetkellä, Heikki Kokkonen, selvensi lokakuussa aloitettua käytäntöä seuraavasti: Aluevankilassa on tietty määrä valtion maksamia pappeja, jossakin myös vankiladiakoni, joiden tehtävänä on vastata alueen, siis koko alueen, vankilasielunhoidosta. Kullakin työntekijällä on tietysti nimikkovankilansa ja vangeilla nimikkopappinsa. Mutta tarvittaessa myös alueella liikutaan, ovathan vankilat erikokoisia, jolloin työtaakka tietyissä yksiköissä on suurempi kuin joissakin toisissa. Lisäksi yksi kyseisistä papeista on nimetty yhdyspapiksi, jonka tehtävänä on pitää silmällä kokonaistilannetta noissa viidessä vankilassa, ja koordinoida sitä, samoin kuin työvoiman jakautumista ja riittävyyttä alueella yhdessä aluevankilajohtajan kanssa, joka viime kädessä vastaa, että resurssit riittävät. Näin pyritään varmistamaan, että kaikissa yksiköissä on sielunhoitopalveluja riittävästi tarjolla. Jos työvoimaa tarvitaan lisää, tämä koordinaattori (yhdyspappi) ja aluevankilajohtaja voivat turvautua oman viran ohella toimiviin pappeihin paikallisista seurakunnista. Ja jos sellaisia ei löydy, niin silloin pyritään palveluja järjestämään niin sanottujen käyntikertapalkkioiden avulla, jotka vankila (siis valtio) maksaa. Onhan kysymys vankien perusoikeudesta harjoittaa uskontoa.

Nähdäkseni lokakuussa aloitetulla uudistuksella yritetään nostaa vankilasielunhoidon asemaa ja tasoa. Se näkyy myös niistä odotuksista, joita vankilan johtajilla on kirkon suuntaan. Esimerkiksi vankien kotiuttamisessa ja perheasioiden hoidossa tarvitaan yhteyksiä seurakuntiin. Vankien ystävät, erilaiset yhdistykset ja sellaiset tekevät hienoa työtä monilla paikkakunnilla ja monet seurakunnat omaehtoisesti järjestävät vierailuja vankiloihin ja valvontaa sitä tarvitseville vangeille. Matteuksen evankeliumin kuvapuhe ja lähimmäisen rakkaus tuottavat siis hyvää hedelmää, ja meillä jokaisella on mahdollisuus tuohon työhön ottaa osaa. Vankienhoitopuolen intressi kohottaa vankilasiedonhoidon tasoa ja määrää tällä uudistuksella näkyy muun muassa sellaisina kysymyksinä kirkon suuntaan, että eikö vankilapapeilla pitäisi olla takanaan pastoraalitutkinto ennen kuin heidät otetaan taloon? Ja ainakin soveltuvuustesti heille olisi tehtävä. Kirkkohallitukseenkin kohdistuu odotuksia aktiivisesta vankilasielunhoidon neuvottelukunnasta, joka on kirkon ja vankienhoidon yhteistyöelin. Hiippakunnat voivat tukea oman alueensa vankilansielunhoitoa perustamalla hiippakuntaan kriminalityön työryhmän tai vastaavan mikäli sellaista ei vielä ole. Meillä Kuopiossa on ja sieltä tietoni aluevankilauudistuksesta ovat. En sano tätä kerskauksena, toteanpahan vain. Muutoinhan on sanottava, että savolaiset olisivat maailman vaatimattomin heimo jos siihen olisi vähäisintäkään aihetta.


Paluu