Inlägg



Salmi Samuel, piispa

Rubrik:
Frågetimme

Plenum:
Onsdagen den 6 november 2013 kl. 15.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, käsillä oleva kysymys on luonteeltaan sellainen, että olen tästä asiasta yhdessä arkkipiispan kanssa konsultoinut ja totean, että voin olennaisesti yhtyä kaikkeen siihen, mihin arkkipiispa tässä edellä viittasi, ja alleviivaan myös sitä hänen puheenvuoroaan. Kuitenkin, koska tässä on profiloitunut kysymys nimenomaan minun henkilökuvaani tässä kysymyksessä - ymmärrän sen siltä pohjalta, että vanhoillislestadiolaisuuden keskuspaikka sijaitsee Oulun hiippakunnassa, kenties tässä on syy siihen, että kysymys kohdentuu nyt juuri Oulun piispaan.

Haluaisin sikäli jatkaa tätä vastaamista, että tunnen kiitollisuutta siitä, että tästä vaikeasta yhteiskunnallisesta ongelmasta tunnetaan täälläkin yhteistä vastuuta. Tämä vastuun kantaminen yhteiskunnassa on tällä hetkellä merkittävä, ja sen tulisi olla paljon laajempi ilmiö. Noin vajaa vuosi sitten tulimme tietoisiksi suomalaisessa yhteiskunnassa siitä, miten laajasta ilmiöstä on kysymys, kun puhutaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Valitettavasti vain se uutisointi sattui suunnilleen noin Tuomaanpäivän tienoille, joten luulen, että monien kohdalta uutisointi jäi huomaamatta. Mutta ilmiö on, kuten myös arkkipiispan vastauksessa kävi ilmi, laaja meidän yhteiskunnassamme, ja koskee siis toisin sanoen hyvin suurta osaa meidän kirkkomme jäseniä, olivatpa he herätysliikkeitten jäseniä tai herätysliikkeitten ulkopuolisia ihmisiä. Kaikki ovat kuitenkin meidän kirkkomme jäseniä. Nyt kysymys profiloituu vanhoillislestadiolaisuuden kautta tänne kirkolliskokoukseen, ja se fokusoituu nimenomaan siihen, että viime aikoina on tehty tutkimuksia, jotka ovat tuoneet päivänvaloon hyvin monenlaista väkivaltaa tämän herätysliikkeen piirissä. Mutta nyt painotan myös tässä, että meidän täytyy muistaa liikkeitten laaja-alaisuus yhteiskunnassamme. Mutta koska kysymys profiloituu nyt tähän liikkeeseen, haluan myös vastata jotain siihen suoraan.

Olen yleisellä tasolla, kuten kuka tahansa meistä, ollut tietoinen siitä, että tämän herätysliikkeen piirissä tällainen ilmiö on olemassa, ja se tunnetaan ja tunnustetaan. Se on ollut verrattain helposti luettavissa julkisesta sanasta, ja on myöskin muualla mediassa ollut esillä. Joten kysymys siitä, että olenko ollut tietoinen näistä ilmiöistä ennen tutkimusten julkituloa, vastaus on kyllä, niin kuin kuka tahansa teistä. Kun Johanna Hurtigin tutkimukset tulivat - niiden ennakkotiedot, tietyt lastut - tulivat julkisuuteen joitakin aikoja sitten, ennen lopullisen tutkimustyön, joka on paljon laajempi kuin tämän yksityiskohdan osalta, silloin siinä yhteydessä kävi itselleni selväksi tämän ilmiön laaja-alaisuus ja tuskallisuus, ja luulen, että se myös yllätti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen, suuren joukon ihmisiä siinä liikkeessä, myös yhtä lailla. Toki siellä on myös piirejä, jotka siitä ovat olleet tietoisia, minkä sitten myöhemmin olemme myös saaneet tietää. Mutta tässä lastujen lentämisen vanavedessä olen toiminut juuri niin, niin kuin osittain arkkipiispankin vastauksesta kävi ilmi. Olen ollut tekemisissä ja keskusteluissa SRK:n liikkeen johdon kanssa, ja tuonut ilmi sen nollatoleranssin, joka meillä kirkossa ja yhteiskunnassa näissä kysymyksissä tulee olla. Siinä ei ole kahta sanaa. Oma kantani, opetukseni ja linjani omassa hiippakunnassani ja SRK:n keskuspaikassa on nollatoleranssi. Tämän periaatteen kanssa olen saanut käydä vuoropuhelua SRK:n johdon kanssa, ja tämä vuoropuhelu ja informaatio on, kuten täällä on käynyt ilmi, myös vaihtunut piispojen keskinäisissä yhteyksissä. Olen siis reagoinut tällä tavoin näihin kysymyksiin, ja linjan tulee olla meidän kirkossamme juuri tämän kaltainen. Siellä, missä tämän kaltaisia väkivallan muotoja nähdään, tai yleensäkin väkivallan muotoja, mutta jos puhutaan lapsista, meidän toleranssirajamme on nolla.


Tillbaka