Inlägg



Mäkinen Kari, arkkipiispa

Rubrik:
Sessionen avslutas

Plenum:
Fredagen den 11 maj 2012 kl. 10.35

Text:
58 § Istuntokauden päättäminen

Arvoisat kirkolliskokousedustaja, ärade kyrkomötesombud och andra närvarande. Kirkolliskokouksen ensimmäinen tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen istuntokausi on nyt päätöksessään. Tämä on uudelle kirkolliskokoukselle ollut tutustumista, tunnustelemista, paikkojen hakemista, järjestäytymistä ja myöskin sen arvioimista niin kuin äskeisessä keskustelussa, minkä kaltaisen toimintakulttuurin keskelle on tultu. Millä tavalla? Mikä on se järjestelmä voisi sanoa se koneisto, jonka mukaisesti tämä kirkolliskokous toimii. Se on ollut osa tällaista asettautumista tähän työskentelyyn ja minusta on oikeastaan hyvä ja terveellistä, että siihen liittyy myöskin sen kaltaisia kysymyksiä, joita äskeinen keskustelu toi mukanaan. Toisin sanoen kysymyksiä siitä, että mikä tämä oikeastaan on. Mihin me olemme tulleet, miten täällä työskennellään. Mikä on se kulttuuri. Pahimmillaan voisi tietysti ajatella niin, että nyt kun ensimmäinen viikko on takana, niin koneisto on lähtenyt käyntiin. Mutta minusta on kuitenkin hyvä huomata se, että kun Uudessa testamentissa käytetään kuvia seurakunnasta, niin ne kuvat eivät ole koneiston kuvia tai organisaation kuvia, vaan ne ovat aina elävän organismin kuvia. Viinipuu ja oksat tai kaikkein selkeimmin Paavalin upea syvä monitasoinen kuva kirkosta Kristuksen ruumiina. Se mitä täällä tapahtuu, niin minusta sen näkee tai siinä näkyy kirkkaammin ja paremmin sen organismiluonne kuin sen koneisto tai organisaatioluonne. Sillä tarkoitan sitä, että tämä on ensinnäkin inhimillistä toimintaa, ihmisten kesken tapahtuvaa toimintaa. Kristuksen ruumis koostuu ihmisjäsenistä. Sitten tämä on elävä, muuttuva, toimiva koko ajan liikkeessä oleva kokonaisuus. Se mitä tapahtuu. Se millä tavoin tämä organismi toimii. Se millä tavoin toimitaan yhdessä, niin siitä osa tapahtuu sovitun ja päätetyn järjestyksen puitteissa. Niin kuin ruumiilla pitää olla luusto. Mutta yhtä suuri osa tästä työskentelystä ja siitä prosessista, joka täällä tapahtuu; yhtä suuri osa siitä tapahtuu käytävillä tai iltaisin, erilaisissa niissä tilanteissa, joissa vaihdetaan kevyemmin ajatuksia ilman sitä tarvetta, että nyt täytyy olla tällä keskustelulla jokin päämäärä: joko lähettää valiokuntaan, saada mietintö aikaiseksi tai päättää mietinnöstä täällä. Ja ajattelen, että se on yhtä tärkeää. Se on osa sitä, että tämä on elävä organismi niin kuin Kristuksen kirkko on. Minusta on tuntunut, että tämän viikon yhteisen työskentelyn käynnistäminen on siinä suhteessa toiminut tavattoman hyvin. Minusta on ollut hyvä nähdä se tapa, jolla ihmiset ovat lähteneet toimimaan yhdessä. Hakemaan yhteyttä toisiinsa. Ja se on näkynyt minusta myöskin kyllä siinä keskustelussa ja siinä työskentelyssä, jota täällä salissa on tapahtunut. Kun olen sitä seurannut niin minusta on näyttänyt siltä, että tässä on ollut tavattoman paljon sellaista, joka on ollut aidon keskustelun luonteista, eikä vain erillisten puheitten pitämistä, vaan myös reagoimista siihen, miten muut sanovat, joka kertoo siitä, että jotain toisen sanomisesta on myöskin otettu vastaan. On syntynyt vuorovaikutusta, joka sitten on jatkunut eri tavalla ja eri muodoissa tämän salin ulkopuolella. Ei ole ollut kyse totuuksien kilpailusta, vaan pikemminkin siitä, että on tuotu tähän työskentelyyn kunkin omia näkökulmia, jotta voidaan yhteisesti viedä kirkon asioita eteenpäin. Sen tähden, senkin tähden haluan lämpimästi kiittää tämän viikon työskentelystä ja siitä tavasta, jolla tämä kirkolliskokous on ottanut tehtävänsä vastaan. Asettautunut työskentelemään. Haluan kiittää kaikkia Teitä edustajia, erityisesti haluan kiittää varapuheenjohtajia, jotka ovat jossain täällä salissa. Meinasin katsoa tuonne päin varapuheenjohtajia, koska he ovat kantaneet puheen johtamisesta tavattoman ison vastuun täällä. Haluan kiittää valiokuntien puheenjohtajia ja valitsijamiesten puheenjohtajia ja näitten valiokuntien puheenjohtajien yhdessä muodostamaa puhemiesneuvostoa, jonka työskentely on myös lähtenyt tavattoman hyvällä tavalla käyntiin. Haluan kiittää pääsihteeriä, notaaria, koko muuta henkilökuntaa, valiokuntien sihteereitä, jotka olette itse asiassa mahdollistaneet meille työskentelyn hyvässä järjestyksessä ja sillä tavoin, että voimme, että tämä organismi tämä elävä Kristuksen ruumiin osa voi kulkea hyvin eteenpäin. Haluan myös kiittää kirkkohallituksen kansliapäällikköä ja kirkkoneuvoksia valmistelutyöstä ja siitä informaatiosta, jota olette jakaneet täällä ja sillä tavoin ikään kuin ottaneet meidät mukaan siihen prosessiin joka on kirkkohallituksen työskentelyprosessia ja jossa monia asioita on koko ajan vireillä ja joissa työskennellään niin, että sitten joitain asioita tulee tänne. Lainoppinutta neuvonantajaa haluan kiittää siitä turvallisuudesta, jonka lainoppineen neuvonantajan paikalla olo aiheuttaa. Ja sitten myöskin tiedotusta, joka on yksi osa sitä, millä tavoin tämä sali hengittää ulospäin. Hengittää muuhun keskusteluun, julkiseen keskusteluun, joka on tavattoman tärkeää. Niin, että ei ole vain suljettu kirkolliskokouksen keskustelu, vaan että tämä kokoajan hengittää myöskin muuhun kirkon keskusteluun ja julkiseen keskusteluun. Siinä tiedotuksen rooli on tavattoman keskeinen. Samoin haluan kiittää tämän talon henkilökuntaa kaikista niistä fasiliteeteistä, jotka mahdollistavat meidän luontevan työskentelymme. Tämä kirkolliskokous työ ja tämä viikko on siis monen tekijän yhteistyön tulos ja tapahtuu tavattoman monella tasolla. Tällä tavoin täällä myöskin ilmenee ja heijastuu jotain siitä, miten kirkossa, Kristuksen kirkossa, elävässä Kristuksen ruumiissa elämä toteutuu monella tasolla, monella tavalla ja monen tekijän yhteissummana.

Tässä vaiheessa haluan pyytää tänne eteen varapuheenjohtajia. Tämä on siis tämän kirkolliskokouksen ensimmäinen istuntokausi, jolloin me olemme aloittamassa jotakin, mutta samalla tämä on kenttäpiispa Hannu Niskasen viimeinen kirkolliskokouksen istuntokausi. Viimeinen täysistunto ainakin tuossa ominaisuudessa. Hannu Niskanen on istunut täällä nopean laskuni mukaan yhteensä ainakin noin vuoden verran. Hän on nimittäin aloittanut kirkolliskokousedustajana vuonna 1986 ja siitä pitäen yhtäjaksoisesti ollut kirkolliskokousedustajana. Kenttäpiispana, kenttäpiispan ominaisuudessa vuodesta 1995, ja työskennellyt näitten vuosien aikana useissa valiokunnissa ja viimeksi pitkään ennen tätä istuntokautta yleisvaliokunnan puheenjohtajana. Hannu Niskasen työskentely kirkolliskokouksessa on ollut vahvasti papin identiteetin leimaamaa. Siinä on samalla ollut oman kokemukseni pohjalta hyvin vahva kansankirkollisuuden sekä ymmärtämys, että sisäistäminen. Silloin kansankirkollisuus ei painotu sanalla kansalliskirkollinen vaan nimenomaan kansankirkollinen. Se merkitsee, ja on merkinnyt kirkolliskokouksen työskentelyssä paitsi kirkollisen sivistyksen, uskon syvän ymmärryksen ja tajun mukaan tuomista niin myöskin aina realiteettien muistuttamista ja arjesta muistuttamista. Siitä, että arjen tosiasioista ei mihinkään pääse. Niitten pohjalta ja niihin vuorovaikutuksessa myös kirkolliskokouksen työskentely tapahtuu. Kirkolliskokouksen puolesta haluan lämpimästi kiittää kenttäpiispa Hannu Niskasta siitä työskentelystä, jota monella tavoin olet kirkon ja kirkolliskokouksen hyväksi tehnyt osallistuessasi aktiivisella tavalla tämän työskentelyyn. Toivotan samalla tuleviin vuosiin, tuleviin päiviin hyvän Jumalan runsasta siunausta mitä tahansa ne päivät sitten mukanaan tuovatkin.


Tillbaka