Inlägg



Pura Liisa, edustaja

Rubrik:
Partnerskapslagens följder för kyrkan; biskopsmötets utredning för kyrkomötet (Biskopmötets framställning 2/2010)

Plenum:
Måndagen den 3 maj 2010 kl. 12.45

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat sisaret ja veljet. Rakkaat, vaikka tiedän, että me olemme monista asioista eri mieltä. Mutta Kristus on rakkaus, ja sitä pyydämme. Jotenkin tuntuu, että ei mitään uutta auringon alla. Sodoman ja Gomorran synti oli leivän yltäkylläisyys, homous ja se, ettei pidetty huolta kurjista ja köyhistä. Minusta, jos me ajattelemme tänä päivänä Suomea, niin jotenkin nämä sopivat tähän päivään, ja me muistamme, kuinka näille kaupungeille tapahtui. Tapaus arkipäivästäni. Lopetin sielunhoitopuhelun ja murheissani sanoin 5-vuotiaalle lastenlapselleni: "Kyllä ihmisillä on tänä päivänä vaikeaa!" Lapsi katsoi minua kirkkailla silmillään ja sanoi: "Mutta meillä ei ole ongelmia kun me olemme uskovaisia." Ajattelin, voi lapsi parkaa. Tietäisitpä vain, mitä elämä tuo tullessaan. Mielestäni asia, jota nyt käsittelemme - lastenlapseni sanat ovat totta. Tämä ongelma on varmaan kokonaiskirkkomme kannalta todella pieni. Asia on vain saanut suunnattoman suuren huomion. Arkkipiispamme aloituspuheenvuorossaan totesi, että meidän tulisi keskittyä olennaisiin. Olen samaa mieltä. Jumalan tahto on, että siunaus ja rukous kuuluu jokaiselle luodulle ja lunastetulle ihmiselle. Mutta maallikkona ajattelen, että Jumala ei sitoudu siunaukseen eikä rukoukseen, joka ei ole Raamatun sanaan sidottu. Koska Jumala ei voi olla itseänsä vastaan. Raamatun Sana on "On", ja ei on "Ei." Totuus ja harha, valkeus ja pimeys. Ei ole harmaata aluetta. Mutta niin kuin käärme sanoi paratiisissa: "Onko Jumala todella sanonut niin?" Näin se sanoo tänäkin päivänä. Meidän tulisi täällä seisoa Sanan valossa. Jumala on rakkaus, sen me kaikki tiedämme. Mutta rakkautta totuudessa. Niin kuin sanoin, tämä joukko lesbo- ja homopareja on pieni, jotka tätä kirkon siunausta ovat pyytämässä, verrattuna niihin aktiiviseurakuntalaisiin, jotka surullisin mielin ovat seuranneet keskustelua. Itse tapaan seurakunnissa satoja ihmisiä, jotka ovat sanoneet surullisina: "Jos tämä laki tulee voimaan, he jättävät rakkaan isiensä kirkon." Tämä on monelle kristitylle kynnyskysymys. Piispamme asiaa käsitellessään ovatkin antaneet meille hyvät eväät käsitellessämme kyseistä asiaa. Ettei tulisi erikseen mitään kaavaa siunaukseen, vain rukous. Mutta pelkään, että tämäkin olisi kuin kädenojennus niille, jotka ilman kirkkomme päätöstä jo nyt ovat siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja. Tällä ehdotuksella pohjaa murretaan pala palalta. Siksi pelkään, että pian meilläkin on niin kuin Ruotsissa. Pohja pettää. En voi myöskään ymmärtää tai hyväksyä sitä, että seurakunnan työhön otetaan suhteessa samaan sukupuoleen eläviä työntekijöitä. Raamatussa on selkeät ohjeet, millaisia tulee olla seurakunnan kaitsijat. Paavalin aikanakin varmaan oli samoja ongelmia, mutta johtotehtäviin heitä ei otettu. Niin kuin 1.Tim.3. sanoo. Tämäkin esitys vain repisi seurakuntiamme, koska tiedämme jo nyt muutamia tapauksia, missä näin on tehty, ja seurakuntalaiset kärsivät tilanteesta. Olemme Suomen kansana saaneet kokea valtavaa siunausta edellisten sukupolvien uskon ja rukousten kautta. Ongelmat olivat paljon suurempia kuin meillä, mutta tietä kysyttiin ja pysyttiin. Sanan lupausten turvin. Siksi meidänkin tulisi kysyä, mikä on Jumalan tahto, ojentautua Raamatun sanan, sen totuuden, eikä ihmisten mielipiteiden mukaan. Sillä tiellä ei ole siunausta.

Minulla on hyvin läheinen omakohtainen kokemus; kun tänään sanotaan, että homo- ja lesboparit sitoutuvat paremmin kuin ennen. Tämäkään ai aina ole totta. Rakas kummilapseni meni 25 vuotta sitten avioon, sai monta lasta. Pari vuotta sitten hänen miehensä toi toisen miehen, ja sukulaistyttöni joutui lähtemään. Hän oli vuoden tämän homomiehen kanssa, kunnes hän vaihtoi taas puolisoa. "Puolisoa." Siis, asia, jota me täällä käsittelemme, on todella meidän kansamme asia, joka pitää meidät tiellä tai luistaa meidät tieltä. Minusta tuntuu että on hyvä, että monet tulevat kaapista ulos. Mutta nyt olen kokenut että kaapista ovat tulleet nekin, jotka eivät ole siellä kaapissa edes olleetkaan. Koska tämä asia on tänä päivänä muotiasia. Meille, joille on paljon uskottu, meiltä myös paljon vaaditaan. Raamattu sanoo, että lopun aikana luopumus alkaa kirkosta. Pitäkäämme tämän kirkolliskokouksen aikana huoli siitä, ettei se ala meidän aikanamme.


Tillbaka