Inlägg



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Rubrik:
Frågetimme

Plenum:
Onsdagen den 5 maj 2010 kl. 16.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Minulla on tässä neljä kysymystä ja vastaan niihin siinä järjestyksessä, kun olen ne saanut. Ensimmäisenä on edustaja Annika Määttäsen kysymys: Miten vuonna 2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain vaikutuksia seurataan kirkossamme? Tilastoidaanko kaikkien seurakuntatyöntekijöiden tekemät lastensuojeluilmoitukset systemaattisesti?

Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain tiimoilta on järjestetty kattava koulutus yhdessä hiippakuntien kanssa. Koulutukseen osallistui noin 1000 seurakuntien työntekijää. Kirkkohallitus oli tätä koulutusta järjestämässä sen takia, että uusi laki tulisi tutuksi ja siihen reagoitaisiin asianmukaisesti, ja oltaisiin ammatillisesti valveilla laista ja sen velvollisuuksista. Koulutuksissa yhteistyökumppaneina olivat hiippakunnat. Käytännössä haluttiin vahvistaa kykyä tehdä myös tarvittaessa ilmoitus, eli noudattaa tämän lain ilmoitusvelvollisuutta. Koulutus koettiin tärkeäksi ja sen jälkeenkin asiaa on pidetty esillä sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että henkilöstökoulutuksessa. Tämän hetken ajankohtainen tilanne on se, että kirkkohallituksessa olevassa varhaisen puuttumisen, eli niin sanotussa Varpu-työryhmässä on keskusteltu asiasta ja lastensuojelulain seuranta on kirjattu työryhmän toimintasuunnitelmaan tavoitteeksi vuodelle 2011. Tuon työryhmän viime kokouksessa on päätetty tehdä tänä vuonna lastensuojelulakiin liittyvä kysely niille, jotka olivat vuonna 2008 järjestetyissä uuden lain hiippakunnallisissa koulutuksissa mukana. Diakonia-ammattikorkeakoulun kahdelle opiskelijalle on ehdotettu opinnäytetyöksi lastensuojelulakiin ja siihen liittyvään koulutukseen liittyvää tutkimusta, ja he kiinnostuivat aiheesta. Tämä toteutuu käytännössä nyt jo keväällä Webropol-kyselynä kaikille niille työntekijöille, jotka olivat vuonna 2008 näissä koulutuksissa mukana, siis noin tuhannelle osallistujalle. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa uuden lastensuojelulain ja siitä pidetyn koulutuksen vaikutuksia seurakunnissa, eli juuri sitä, onko laki lisännyt tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrää ja mitä muita vaikutuksia koulutuksella ja lain voimaan tulolla on ollut. Tällä hetkellä opiskelijat tekevät kyselyn pohjaa ja tässä kuussa se tulee Varpu-työryhmälle kommentoitavaksi. Kysely on tarkoitus tehdä aivan lähiviikkoina ennen kesää ja tulokset saadaan syksyllä.

Vastauksena kysymykseen, tilastoidaanko nämä ilmoitukset systemaattisesti, tätä ei tällä hetkellä tilastoida eikä seurata, mutta tällä tutkimuksella saamme vastaavaa tietoa siitä, millaisia vaikutuksia lastensuojelulailla seurakunnissa on ollut. Tässä varhaisen puuttumisen -työryhmässä on kyllä pohdittu myös sitä, olisiko mahdollista selvittää esimerkiksi kirkon nelivuotiskertomuksen yhteydessä eri työaloilta lastensuojeluun liittyviä kysymyksiä. Näin voitaisiin pitkällä tähtäimellä seurata asian kehittymistä ja lastensuojeluilmoitusten määrää kirkon toiminnassa. Tämä asia on viety kirkon tutkimuskeskuksen tietoon, joka on luvannut tätä asiaa tarvittaessa viedä eteenpäin. Erityisnuorisotyön vuosikertomusta kootessa on kyselty tietoja tehdyistä lasten suojeluilmoituksista, mutta laajempaa systemaattista järjestelmää tilastoimisesta ei ole. Kirkosta ja lastensuojelusta on tietoa kirkko- ja lastensuojelu-aineistossa, joka löytyy kirkon verkkosivuilta.

Sopiiko arvoisa puheenjohtaja, että jatkan seuraavaan kysymykseen. Minulla on tässä noin kuusi sivua vastausta, että ehkä lyhennän hieman.

Edustaja Nurmi on kysynyt seuraavaa, ehkä rohkenen lyhentää myös kysymystä: Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa sosionomeja amk, jonka tutkinnon yhteydessä suoritetaan kirkon nuorisotyönohjaajan opinnot. Ammattikorkeakoulujen rakennetta pyritään tulevaisuudessa kehittämään ja tämä koskee myös Diak:ia. Lainaus Diaktori -lehdestä: "Rakenteellisen kehittämisen painopisteenä Diak:in ja opetusministeriön neuvotteluissa opetusministeriön ja Diakonia-ammattikorkeakoulun sekä sen ylläpitäjän sopimusneuvottelun tulos hyväksyttiin ylläpitäjän hallituksen kokouksessa 14.4.2010. Neuvottelutuloksen keskeiset kohdat ovat seuraavat: Diakonia-ammattikorkeakoulu järjestää toimintaansa noudattaen neljän ilmansuunnan rakennetta. Sopimuksessa edellytetään, että Diak tekee sopimuskaudella päätöksen nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen kokoamisesta pääkaupunkiseudulla yhteen toimipisteeseen. Mainitut muutokset eivät vähennä Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosiopiskelijamäärää." Jos nuorten opetus keskitetään yhdelle kampukselle, niin on mahdollista, että kirkon virkaan pätevöittävä opetus loppuisi Diak:in Järvenpään ja Kauniaisten yksiköissä. Kirkon kannalta on tärkeää taata laadukas kirkon virkaan pätevöittävä koulutus, selkeä kirkollinen identiteetti ja riittävä kirkon työhön valmistuvien opiskelijoiden määrä.

Kysymykset: 1) Miten kirkkohallitus on reagoinut ehdotettuun Diak-Etelä rakennemuutokseen? 2) Mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus aikoo ryhtyä, jotta jatkossakin turvataan kirkon kannalta riittävä ja laadukas sosionomi-kirkon nuorisotyön ohjaaja -koulutus?

Taustaksi tähän on ensi hyvä todeta, että ammattikorkeakoulujen maailmassa eletään tällä hetkellä hyvin voimakkaan rakenteellisen kehittämisen ja rakennemuutoksen aikaa. Tavoitteena on, että tulevana syksynä pääministerin johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto linjaisi ratkaisuja pidemmälläkin tähtäyksellä. Yliopistolainsäädäntöä on uusittu ja muodostettu yhteenliittymien kautta suurempia yliopistoja. Esimerkiksi täällä Turussa Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu ovat yhdistyneet, pääkaupunkiseudulla on muodostettu Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto on muodostunut Kuopion ja Joensuun yliopistoista. Monenlaisia muitakin muutoksia yliopistomaailmassa on tehty. Esimerkiksi entisen Joensuun yliopiston teologinen tiedekunta on yhdistynyt kasvatustieteiden ja humanistisen tiedekunnan sekä psykologisen oppiaineen kanssa ja ne muodostavat nyt Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan tämän vuoden alusta. Ammattikorkeakouluissa muuallakin kuin Diakonia-ammattikorkeakoulussa eletään rakennemuutoksen aikaa. Tänä aamuna huomasin viimeksi uutisista, että tällä kertaa Kajaanissa ollaan huolissaan oman ammattikorkeakoulun tulevaisuudesta. Paitsi yliopistot myös ammattikorkeakoulut ovat muutenkin kehittyneet ja muuttaneet rakennettaan, on tapahtunut paljon fuusioita. Itse asiassa ammattikorkeakoulut ovat lakkauttaneet tai päättäneet lakkauttaa jo ennen tämän kevään sopimusneuvotteluja 42 yksikköä. Diakonia-ammattikorkeakoulukaan ei ole voinut pitää menneinä vuosina Etelä-Suomen alueella neljää eri kampusta, vaan Lahdessa olleista toiminnoista on luovuttu vuonna 2006 ja Diak-Etelä on koottu Helsinki, Järvenpää ja Kauniaisten toiminnoiksi.

Tietenkin on niin, että ammattikorkeakoulupuolella juuri Diakonia-ammattikorkeakoulu on kirkkohallituksen erityisen kiinnostuksen kohteena sen takia, että se suurimpana kirkollisen alan kouluttajana tuottaa seurakunnille nuorisotyöntekijöitä, diakoneja, diakonissoja. Kirkolle on ollut tärkeää se, että Diakonia-ammattikorkeakoulu voi olla elinvoimainen yhteisö, opinahjo, koska suuri osa, noin kolmannes sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista suorittaa piispainkokouksen määrittämän kirkollisen kelpoisuuden. Tiedetään, että kyseinen ammattikorkeakoulu on menestynyt monilta osin erinomaisesti sekä opiskelijoiden suosion kannalta että myös ulkopuolisten arvioitsijoiden näkökulmasta, myös kansainvälistä yhteistyötä on tehty. Kuitenkin kirkon kannalta on merkittävää se, että Diakonia-ammattikorkeakoulu pystyy vastaamaan tehtävästään kirkon työntekijöiden kouluttajana nimenomaan koko maassa. Tilastojen mukaan koulutukseen hakeudutaan mielellään lähimaakunnista ja myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet hakeutuvat mielellään töihin lähimaakuntiin. Näin ollen olisi erittäin valitettavaa, jos Diakonia-ammattikorkeakoulun toiminta keskitettäisiin vain pääkaupunkiseudulle. Sen tähden Diak:ia on jo useiden vuosien ajan kehitetty koko maassa toimivana oppilaitoksena. Keskeinen ajatus on ollut tämä neljän ilmansuunnan malli: Diak-Pohjoinen, -Etelä, -Itä ja -Länsi. Toisaalta monet ammattikorkeakoulut ovat tehneet juuri sen, jota Diakonia-ammattikorkeakoulu on halunnut välttää, kaikki toiminnot on keskitetty yhdelle kampukselle, tästä löytyy esimerkkejä ympäri Suomea. Myös opetusministeriö tuntuu tukevan voimakkaasti tällaista keskittämispolitiikkaa. Diakonia-ammattikorkeakoulu on kuitenkin halunnut pitää kiinni koko maan rakenteestaan. Kun arvioidaan nyt tehtyä neuvotteluratkaisua, johon sisältyy kysymyksessä mainittu Diak-Etelän uusi rakenne, on hyvä ottaa huomioon tämä taustalla oleva kokonaiskuva. Tätä taustaa vasten syntynyt tilanne on mielestäni helpompi hyväksyä. Suurimmat uhkakuvat on voitu torjua. Diakonia-ammattikorkeakoulun ja opetusministeriön väliseen sopimukseen tullaan kirjaamaan se, että Diak järjestää toimintansa noudattaen neljän ilmansuunnan rakennetta. Diak on myös luvannut huolehtia yksiköiden elinvoimaisuudesta ja se on tärkeä seikka. Näin kirkollinen koulutus ei siis ole uhattuna missään osassa maata, ainakaan opetusministeriön taholta.

Kun kirkkohallituksessa arvioidaan tilannetta yhtäältä suhteutettuna yleiseen korkeakoulupolitiikkaan ja toisaalta huomioiden ne muutokset, joita tässä kentässä muuten on tapahtunut, Diakonia-ammattikorkeakoulu tuskin olisi voinut selvitä ilman mitään muutoksia rakenteessaan. Lisäksi näille neuvottelutuloksessa mainituille rakennemuutoksille on varattu useiden vuosien suunnittelu- ja toteutusaika, ja lisäksi ministeriö on korostanut, että Diak:lta ei vaadita taloudellisesti ja toiminnallisesti mahdottomia ratkaisuja. Edustaja Nurmen kysymys liittyi keskeisesti siihen, mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus aikoo ryhtyä turvatakseen työntekijäkoulutuksen. Kirkon kannalta on tärkeää todeta, että Diak:in toteuttaman koulutus on ollut laadukasta ja kirkko on saanut Diak:sta hyviä työntekijöitä. Asian varmistamiseksi myös näissä muuttuvissa tilanteissa, kirkkohallitus seuraa aktiivisesti nuorisotyön ohjaajien ja muiden työntekijöiden koulutusta. Tärkein on alan seurantaryhmä, jossa on kirkkohallituksen ohella edustajia muun muassa kouluttavista oppilaitoksista, hiippakunnista ja seurakunnista. Seurantaryhmän keskeisimmät havainnot sisällytetään vuosittain laadittavaan ammatillisen koulutuksen seurantatyöryhmän raporttiin. Jos siihen haluatte tutustua, niin viimeisin raportti löytyy kätevästi kirkon koulutuskeskuksen verkkosivuilta. Yhteistyö nuorisotyönohjaajien koulutuksen kehittämisessä on ollut viime vuosina erittäin luontevaa. Se on näkynyt sekä opetussuunnitelmien että niiden toteutussuunnitelmien laadinnassa. Diakonia-ammattikorkeakoulussa tapahtuvan nuorisotyön ohjaajien koulutuksen kehittämisen kannalta on hyödyllistä, että kirkkohallituksella on edustajansa sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun osakeyhtiön hallituksessa, siellä on Leena Rantanen ja varalla allekirjoittanut, että Diakonia-ammattikorkeakoulun hallituksessa, jossa on edustajana kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi. Näiden erilaisten työryhmien vaikutusmahdollisuuksien kautta kirkolla on mahdollisuus tukea Diakonia-ammattikorkeakoulua sen perustehtävässä, myös näiden muutosten keskellä.

Seuraavaksi edustaja Katariina Pitkäsen kysymys: Kirkkohallituksen toimintakertomuksessa vuodelta 2009 kerrotaan: "Nuori aikuinen kirkon jäsenenä -projekti päättyi ja sen jatkotoiminnalle on selvä tarve seurakunnissa. Aikuistoimintaa on syytä vahvistaa ja vastata näin seurakuntien esittämään haasteeseen. Tarvitaan uutta työotetta." Tähän liittyvät kysymykset ovat: 1) Mitä on tämä jatkotoiminta projektin päätyttyä ja kuinka kirkkohallitus tukee seurakuntia nuorten aikuisten toiminnan järjestämisessä ja sen kehittämisessä vastaamaan jäsenten tarpeita? 2) Minkälaista uutta työotetta kirkkohallitus nuorten aikuisten työn tukemiseksi käyttää tai kehittää?

Nuori aikuinen kirkon jäsenenä -hanke päättyi viime vuoden marraskuun lopussa. Tuloksiin voi perehtyä esimerkiksi Kirkosta kiinni -julkaisussa, jossa kuvataan nuorten aikuisten parissa tehtävän seurakuntatyön haasteita ja mahdollisuuksia. Toiminnallisessa osastossa olemme tämän talven aikana pohtineet, kuinka hankkeessa esille nostettuja haasteita ja hahmotettua uutta työotetta voitaisiin edelleen tukea ja vahvistaa kirkossamme. Pohdinnan tuloksena kirkkohallituksen virastokollegio on nimennyt aikuistyön työryhmän, johon kuuluu jäseniä paitsi toiminnallisen osaston eri yksiköistä myös muista kirkkohallituksen osastoista. Työryhmän tehtävänä on kehittää ja tukea juuri tämän projektin myötä hyvään alkuun saatua uutta tapaa toteuttaa seurakuntatyötä. On tärkeää todeta, että vaikka puhutaan nuorista aikuisista, kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään tietty ikäryhmä, sen tähden työryhmäkin on nimeltään aikuistyön työryhmä. Kyse on ennen kaikkea työotteesta, jolla pyritään palvelemaan ja tukemaan tietyssä elämänvaiheessa olevia ihmisiä iästä riippumatta. Niin kuin tiedämme nuoruus on nykyään ajanjakso, joka on monella tavalla pidentynyt, eikä ole vain tiettyyn vuosimäärään liittyvä. Tällainen elämänvaiheeseen ja elämäntilanteeseen rakentuva työote, jota toteutetaan yli työalojen tai työyksiköitten on meillä toiminnallisella osastolla nousemassa muutenkin organisaation kehittämisen yhteydessä varsin tärkeäksi työkaluksi. Jo aiemmin on perustettu yksiköiden välinen perhetyön työryhmä, jossa toimintaa rakennetaan elämänvaiheen perustalle. Myös vanhustyön kehittämisen yhteydessä on pohdittu vastaavaa mallia.

Kysymys 2) Minkälainen on se työote, jota aikuistyössä käytetään? Sattuneesta syystä vastaan tähän vain lyhyesti. Työryhmä on ensinnäkin aloittamassa toimintaansa ja kehittämässä tuota työotetta, se on työn alla. Tärkeää on kuitenkin se, että etsitään sellaisia tapoja elää kirkon jäsenyyttä todeksi, että aikuinen ihminen voi sen kokea omakseen. Seurakuntien toiminnassa vakiintuneet työtavat ovat muokkautuneet vuosikymmenten myötä valitettavan usein sellaisiksi, että moni nyt nuorta aikuisuutta elävä seurakuntalainen tuntee ne itselleen vieraiksi. Kysymys on kuitenkin enemmän toimintakulttuurista kuin sanoman sisällöstä. On mahdollista löytää sellaisia tapoja olla osallisena seurakunnan uskosta ja elämästä, joka tuntuu omalta myös nuoresta aikuisesta. Se edellyttää aktiivista kehittämistoimintaa ja yhteistyötä seurakuntalaisten kanssa ja juuri tähän on ryhdytty tämän työryhmän työssä. Lisäksi toteaisin, että pöydille on jaettu Virtaa välillämme -projektin tavoitteiden toteutumisesta kertova raportti, jossa myös liitytään osaltaan tähän aikuistyön työotteeseen.

Arvoisa puheenjohtaja, vielä olisi yksi kysymys jäljellä.

Edustaja Aulis Mölsä on kysynyt: Koulutus- ja kulttuuriministeriössä on parhaillaan laadittavana uusi peruskoulujen koulutussuunnitelma. Onko ev.-lut. kirkko mukana tässä suunnittelussa ja jos on, niin millä tavalla? Kysyjä viitannee peruskoulun tuntijakoa uudistavan työryhmän työhön. Niin kuin tiedämme, vuosi sitten opetusministeri Henna Virkkunen on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotuksen perusopetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi ja perusopetuksen tuntijaoksi hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Aikanaan valtioneuvoston eli maan hallituksen on määrä päättää tästä asiasta ensi vuoden alkupuolella. Työryhmän toimeksiannossa todetaan, että sen tulee kuulla laajasti eri sidosryhmiä ja hyödyntää alan tutkimusta. Työryhmän tehtävänä on arvioida myös ehdotusten taloudelliset ja muut vaikutukset. Työryhmän tulisi saada työnsä valmiiksi alustavan aikataulun mukaan toukokuun alkuun tänä vuonna, mutta lisäaikaa on myönnetty tämän kuun loppuun. Tämä on siis opetusministeriön työryhmä, joten edustaja Mölsän kysymykseen voi ihan ensin todeta, että kirkko ei suoranaisesti ole mukana työryhmän työssä. Työryhmässä on kyllä hyvin laaja eri tahojen edustus ja asiantuntemus yhteiskunnan eri puolilta. Sen lisäksi on sanottava kaksi asiaa. Yhtäältä työryhmän työ on tarkoitus lähettää laajalle lausuntokierrokselle. Kirkko tulee aikanaan tuomaan kantansa uskonnonopetukseen, kun se antaa lausuntonsa ehdotuksesta. Sen lisäksi on toisaalta jo nyt työn kestäessä oltu yhteydessä tuntijakotyöryhmään ja toimitettu sen ja päättäjien tietoon niitä näkökulmia, joita kirkossa pidetään tärkeänä. Haluan erityisesti mainita, että muun muassa tämän tuntijakotyöryhmän sihteeri opetusneuvos Irmeli Halila on ollut kirkon kasvatus- ja nuorisotyön neuvottelukunnan kokouksessa mukana ja siellä on ollut mahdollisuus käydä keskustelua kirkon kannalta keskeisistä näkökulmista asian tiimoilta. En käy näitä näkökulmia nyt, edelleen sattuneesta syystä, tässä toistamaan. Viittaan arvoisille edustajille marraskuussa jaettuun materiaaliin. Jos tuo paperi on jo liian hyvin arkistoitu, vastaava aineisto löytyy kirkon kotisivuilta koulupalvelun uskonnonopetuksen kohdalta. Tätä asiaa, sen seurantaa ja yhteydenpitoa hoitaa kirkkohallituksessa kouluasiain sihteeri. Kun tämä työryhmä piakkoin julkaisee ehdotuksensa, olisi erittäin tärkeää, että itse kukin meistä voisi omien mahdollisuuksiensa mukaan osallistua julkiseen keskusteluun ja olla myös tukemassa niitä päättäjiä, joiden käsissä on tämä, ei vain kirkkomme, vaan koko kansamme tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä asia.


Tillbaka