Inlägg



Huotari Voitto, piispa

Rubrik:
Kyrkostyrelsens åtgärder i framtida frågor som rör kyrkan (Kanslichefens meddelande 1/2005)

Plenum:
Onsdagen den 9 november 2005 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkkohallitus on siis asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on seurata ja tehdä kirkon kannalta johtopäätöksiä kuntauudistuksesta. Vaikka olen tämän työryhmän puheenjohtaja, rohkenen käyttää tässä vaiheessa puheenvuoron kertoakseni, minkälaiseen kokonaisuuteen minun näkemykseni mukaan tämä tehtävä liittyy.

Osallistuin Mikkelissä tähän ministeriön järjestämään kuntauudistusseminaariin ja siellä ensiksikin minulle kirkastui tuon kuntauudistuksen varsinainen luonne ja tarve. Se on nimen omaan palvelurakenteen uudistaminen. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kustannukset ovat kunnissa erittäin suuret ja nousevat ministeri Mannisen mukaan 5 %:a vuosittain, ja täällä kirkolliskokouksessa olen kuullut, että ei luku näin pieni ole, se on 7-9 %:a vuosittain. Ja kysymys on tämän toiminnan rahoittamisesta. Seuraava suuri kokonaisuus on koulutoimi, se on korkeintaan puolet tästä. Tässä maassa on 430 kuntaa. Niistä 30 kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat yhtä suuret kuin 400 muun kunnan. Näin ollen kun tuohon perusongelmaan haetaan ratkaisuja, niin kuntaliitokset ovat vain yksi työväline.

Meidän olisi seurakunnissa ja kirkossa ensiksikin paitsi seurattava myös selkeästi tiedostettava, mistä nyt on kysymys. Meidän tarpeemme seurakuntana ja kirkkona rakenneuudistukseenhan ovat vähän toisenlaiset. Meidän luonnollisesti on sopeuduttava kuntarakenteen uudistukseen omassa seurakuntarakenteessamme, mutta toisaalta meillä on omasta syystämme olevia tarpeita seurakuntarakenteen uudistamiseen. Tällä vuosikymmenellä seurakuntaliitoksia liene noin 30. Niistä puolet johtuu kuntaliitoksista, puolet muista syistä.

Kaiken kaikkiaan, kun on kysymys seurakuntarakenteesta, niin me puhumme hallinnosta ja taloudesta, mutta eihän seurakunta ole hallintoa ja taloutta varten. Se on toimintaa varten. Mitkä ovat nyt ne toiminnalliset visiot, tulevaisuuteen suuntaavat toiminnalliset visiot, joihin ja joita varten me luomme uudenlaisia hallinnollisia rakenteita? Tämä kysymyksen asettelu minusta pitäisi olla keskeisenä siinä rakenneuudistuksessa, jota nyt olemme tekemässä.

Toinen asia. Niissä rakenneuudistuksissa, joita seurakunnissa tähän asti on tehty, on ollut kysymys menojen supistamisesta. Mielestäni paljon suurempi ongelma liittyy tuloihin, nimittäin tulopohjan rapautuminen jäsenkadon seurauksena. Tähän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos tästä näkökulmasta ajatellaan asiaa ja jos ajatellaan seurakunnan perustehtävästä käsin asiaa, niin silloin keskeisinä tavoitteina seurakuntaelämässä ovat ihmisläheisyys, henkilökohtaisuus ja myös pienet toimivat yksiköt.

Oma toiminnallinen visioni sisältää kolme kohtaa tällä hetkellä. Ensimmäinen on pienyhteisörakenteen turvaaminen, vahvistaminen ja uudistaminen. Meillä on seurakunnissa ollut vanhastaan hyvin monipuolinen työalapohjainen pienyhteisörakenne päiväkerhoineen, lähetyspiireineen, vanhustenkerhoineen, erilaisine jumalanpalvelusyhteisöineen, rippikouluineen jne. Viime vuosikymmenenä minäkin olin siinä joukossa, joka puhui ja toimi sen puolesta, että tästä työalapohjaisesta perusrakenteesta pitäisi päästä aluepohjaiseen perusrakenteeseen, pitäisi aluepohjalta lähteä rakentamaan dynaamisemmin pieniä toimivia yksiköitä. Tällä hetkellä ajattelen, että olipa kumpi tahansa. Tärkeää on, että meillä on jatkossakin seurakunnissa voimaperäinen pienyhteisörakenne, koska muussa tapauksessa seurakunta ei ole sitä, mitä seurakunnan kuuluu olla, ja muussa tapauksessa seurakunnasta tulee ontto, joka ei hyvin elä.

Yhdysvaltain luterilaisessa kirkossa on 4,9 miljoonaa jäsentä, meidän luterilaisessa kirkossamme 4,4 miljoonaa jäsentä, karkeasti ottaen saman kokoiset kirkot. Meidän kirkossamme seurakuntia on 562. Amerikan luterilaisessa kirkossa 10 604. Me olemme voineet rakentaa toimintamme julkisen asemamme ja muun muassa verotusoikeuden varaan. Yhdysvalloissa ei ole voitu rakentaa tämän varaan, on pitänyt rakentaa jäsenistön varaan. Ja jos me haluamme rakentaa jäsenistön varaan omaa toimintarakennettamme jatkossa, niin tuossa havainnossa saattaisi olla jotakin opiksi otettavaa.

Pienet toimivat yhteisöt voivat olla itsenäisiä seurakuntia, mutta jos seurakunnat ovat nykyisen kokoisia tai sitä suurempia, niin on tärkeää, että niitten sisällä toteutetaan monitahoinen pienyhteisörakenne. Tämä pienyhteisörakenne voidaan siis toteuttaa useassa eri rakenneratkaisussa.

Toinen asia: henkilökohtaisuus. Ilmeisesti entistä enemmän tulee olemaan jatkossa niitä ihmisiä, jotka suhtautuvat kirkkoon ja seurakuntiin palvelujen tarjoajina. Me emme sitä toivo, mutta emme me voi sitä välttää. Siksi on tarjottava laadukkaita palveluja. Minusta se merkitsee henkilökohtaisuutta, palvelujen laadun kehittämistä.

Ja kolmas asia: verkostoituminen. Verkostoituminen tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan niin, että yhteiskunnan rakenteet ja kirkon rakenteet, niissä on paljon yhteen menevyyttä niin, että kirkko jatkossakin on vahva osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa siellä ruohonjuuritasolla ja että myöskin hallinnollisissa rakenteissa, sikäli kun se mahdollista on, noudattaa suurin piirtein samantapaisia rajalinjoja.

Hyvät ystävät. Se, mitä toivoisin itsessäni olevan vahvasti ja mitä rohkenen toivoa myöskin teille, olisi nykyistä dynaamisempaa tulevaisuuteen suuntautuvaa visionäärisyyttä. Sitä, että meillä olisi riittävän pitkälle meneviä, riittävän ennakkoluulottomia, riittävän radikaaleja, vahvasti kirkkoa ja suomalaisia rakastavia visioita ja että meidän tulevaisuusvastuumme kirkon päättäjinä ja kirkossa toimivina olisi vahva.


Tillbaka