Inlägg



Juntunen Sammeli, edustaja

Rubrik:
Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen (Ombudsinitiativ 3/2012)

Plenum:
Torsdagen den 10 maj 2012 kl. 15.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kannatan tätä aloitetta, ainakin sen ensimmäistä osaa, sillä vanhempien ja kummien tukeminen kasteopetuksella ja ehkä uusien materiaalienkin kehittäminen on tärkeää. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että se on tehtävä kuitenkin huomattavasti rohkeammin ja teologisesti syvällisemmin kuin mitä Kirkkohallitus nykyään tekee. Kyselin jo aiemmin tänään tämän teologisen sisällön perään Pyhä painopisteessä ja Kirkon neljä vuodenaikaa -vihkosessa. Sainkin noihin molempiin kysymyksiin Kirkkohallituksen edustajilta ihan hyviä vastauksia. Jukka Keskitalo sanoi, että Kirkkohallituksen ja tiedotuskeskuksen työn perustana on kirkon yhteinen usko, ei mikään muu eikä mikään muu saa olla. Se on hienoa. Kirkon neljä vuodenaikaa -vihkosen teologinen ohuus oli kuulemma valitettava yksittäistapaus, josta halutaan oppia. Tyydyin tuohon vastaukseen, mutta sitten kun rupesin loppukyselytunnin aikana lukemaan tätä edustajille jaettua, ulkoasultaan erittäin upeaa Kummin kaa - Kummitarinoita -vihkosta, rupesin miettimään tämän aloitteen tärkeyttä. Kyllä tuo Kirkkohallituksen teologinen ote tuntuu edelleenkin kovin ohuelta. Jos luette tämän vihkosen, eikä sitä tarvitse kovin tarkkaankaan lukea, niin kyllä aika pian näkyy, ettei siellä taaskaan ole juuri lainkaan sitä teologista sisältöä. Tai se on erittäin ohutta. Sanallakaan ei mainita Jeesusta eikä kasteen hengellisiä lahjoja. Ei puhuta siitä, että kaste antaa osallisuuden Jeesuksen tuomaan sovitukseen tai että Hänen ylösnousemuksessaan on tapahtunut kuoleman voittaminen, joka saadaan kasteessa. Ei puhuta Pyhästä Hengestä yhtään mitään, eikä yhtään mitään Taivaan Isän lapseksi pääsemisestä kasteen kautta. Tässä Kirkkohallituksen julkaisemassa vihkosessa kummius on elämän mittainen ystävyyssuhde. "Kastehetki oli kaunis ja täynnä perheen symboliikkaa." "Pappi puhui niistä siteistä, joita kaste luo perheiden välille." "Kummityttöjen kanssa saa katsella koruja, prinsessamekkoja ja muita tyttöjen juttuja." Tuo kaikki on totta ja ihanaa. Mutta jos tarkoituksena on vahvistaa kummiutta, eikö olisi tarpeen puhua myöskin kasteen teologisesta merkityksestä? Varsinkin kun tässä esipuheessa hahmotellaan kummin tuntoja näin: "Ja sitten vielä se kristillinen kasvatus. Se vasta haastavaa onkin, kun kasvatus ei ylipäänsäkään ole helppoa. Ja kun ei oikein itsekään ole varma kaikesta." Näinhän se on, mutta auttaako tällaisia tuntoja kokevaa kummia se, että kastetta jakava kirkko itsekin arkailee ja kiusaantuu Jeesuksen äärellä niin paljon, että ei puhu Hänestä kummiksi aikovalle yhtään sanaa? Mistä kummi oikein voisi saada kertausta kasteen merkityksestä, jos kirkko ei anna kristilliselle kasvatukselle mitään muuta sisältöä kuin tässä olevan lauseen: "Kristillinen kasvatus ei vaadi suurta hurskautta tai tietotaitoa, joskus kyky ihmetellä riittää"? En minä ole täällä kaipaamassa tähän aloitteeseen mitään dogmatiikan perusoppimäärän paukutusta, tällainen arkaileva ote on varmaan ihan paikallaan ja se voi rohkaista epävarmaan ihmistä kummiksi, mutta sanon vain, että kohtuus se on kerjätessäkin. Jeesus käski opetuslapsiaan olemaan ovelia kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Mielestäni tämä tarkoittaa meille kansankirkkona sitä, että me salakuljetamme näiden kaveruuksien ja prinsessamekkojen ja perheen teemoissa kastetuille ja heidän kummeilleen evankeliumin Kristuksesta. Nyt noista kyselytunneilla saamistani vastauksista huolimatta minusta näyttää jälleen siltä, että Kirkkohallitukselta tuollainen ote on kadoksissa ja Kristus jää sisällyksettömän mielistelyn jalkoihin. Tästä syntyy kansalle sellainen käsitys, että kokonaiskirkon ja Kirkkohallituksen sivistyneiden teologien mielestä niin pitää ollakin, että vain tällaiset minun kaltaiseni tiukkapipoiset konservatiivipapit pitävät esillä kasteen Jeesukseen liittyviä sisältöjä. Kirkkohallitus ei kummikirjassaan edes mainitse hänen nimeään. Tässä pienemmässä esitteessä perusasiat on kerrottu ihan hyvin, mutta siinäkin uskonnon sisältökieli on taas tätä kummallista, epämääräistä Pyhä-kieltä. Kummin oikeutena on kuulemma "toimia Pyhän ja hyvän puolesta". Ok. Lukekaa muuten tuon uuden Sanansaattaja-lehden pääkirjoitus, jota on tuolla jaettavana. Ihan sattumoisin se käsittelee juuri tätä samaa asiaa. Eli yhteenvetona kannatan tätä aloitetta ja totean, että muutoksen tuulet ovat tarpeen tässä kirkossa.


Tillbaka