Sivuilla 12 ja 36 kerrotaan jumalanpalveluselämän kehittämishankkeesta. Haluan kiittää Kirkkohallitusta tämän hankkeen toteuttamisesta. Se on ollut kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus. Siellä missä jumalanpalveluselämän kehittämiseen tartuttiin ja tehtiin konkreettisia toimenpiteitä, saatiin myös aikaan tuloksia. Tämä on näkynyt esimerkiksi jumalanpalveluksiin osallistumisen kasvuna. Vaikka hanke on Kirkkohallituksessa päättynyt, esimerkiksi meillä Mikkelin hiippakunnassa parhaillaan pohditaan, miten loppuraportin toimenpide-ehdotukset voitaisiin toteuttaa. Näin tämä projekti ei jää yhdeksi monien sinänsä hyvien, mutta käytännössä unohdettujen hankkeiden joukkoon. Tuntui hyvältä lukea toimintakertomuksen sivulta 36, että ”Kirkkohallituksen sisällä on vahvistunut tietoisuus jumalanpalveluselämän keskeisyydestä kirkon elämässä ja hallintotavassa”. Kirkko on olemukseltaan jumalanpalvelusta viettävä yhteisö.
Sivuilla 13 ja 37 tuodaan esille muutosjohtamisen tarve. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä havainto. Käyköön seurakuntarakenneuudistuksen kanssa miten tahansa, muutosjohtamisen tarve kasvaa kirkossamme tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää, että tämä asia on havaittu Kirkon koulutuskeskuksessa ja laajemminkin Kirkkohallituksessa. Tähän tarvitaan seurakunnissa nyt tukea.
Sivulla 32 puhutaan Kirkon diakoniarahaston ja Tukikummit-säätiön yhteistyöstä. Viime vuonna Tukikummit-säätiön keräämiä avustusvaroja jaettiin ennätysmäärä, lukumäärältään 633 avustusta, yhteismäärältään lähes 760 000 euroa. Tämän kevään aikana on julkisuudessa kerrottu monien lasten ja nuorten harrastusten kalleudesta. Läheskään kaikilla perheillä ei ole varaa esimerkiksi opintoihin ja liikuntaharrastuksiin. Kuitenkin esimerkiksi yksikin hyvä harrastus saattaa ehkäistä lapsen ja nuoren syrjäytymisen. Siksi nämä Kirkon diakoniarahaston jakamat Tukikummi-avustukset ovat merkittäviä ja kiitoksen ansaitsevia. Tällä alueella kirkon diakoniatyö on ollut tiukasti ajassa kiinni.
Edelleen havaintojani: sivulla 46 Kirkon tiedotuskeskuksen kohdalla tuodaan esille, kuinka haasteina ovat yksilöllisyyden voimistuminen ja yhteisöllisyyden kaipuu. Näiden kahden asian yhdistäminen luovalla ja rakentavalla tavalla on kirkon tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeä kysymys. Ei ainoastaan viestinnän kysymys vaan siis laajemminkin kirkkomme tulevaisuuden kysymys. Kirkon haasteena on kyetä yhdistämään moderni yksilöllisyys ja yhteisöllisyys. Se merkitsee sellaista yhteisöä, jossa erilaisille yksilöille on tilaa. Kirkon jäsenet eivät ole eivätkä saa olla ulkopuolisia kirkossaan. Uskontososiologien mukaan uskonnon tulevaisuus on sidoksissa siihen, mitä tapahtuu uskonnollisille yhteisöille ja yhteisöllisyydelle. Moderni viestintäteknologia on muuttanut yhteisöllisyyden perustaa olennaisesti ja siihen tuo vuosikertomuksen havaintokin viittaa. Jännite yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä ei katoa, mutta se hakee uusia ilmauksia. Yhteisöllisyys ei häviä, mutta se ilmaistaan uusilla tavoilla. Tähän kirkkomme on kyettävä vastaamaan rakentavalla ja uutta luovalla tavalla. Hyvä, että tämä on Kirkon tiedotuskeskuksen toimintakertomuksessa otettu huomioon mutta, kuten tämän totesin, asia koskee laajemminkin koko kirkkoamme.
Sivulla 49 todetaan, kuinka Kirkon tiedotuskeskus antoi tarvittaessa selkeää ohjeistoa liittyen radiohartauksien sisältöön. Myöhemmin samalla sivulla puhutaan hartauspuhujien koulutuksesta. Seurakuntia kiertäessäni olen jatkuvasti kuullut palautetta radion hartausohjelmista. Monet kuulijat ovat olleet pettyneitä niiden sisältöön, sillä jotkin hartauksista on koettu olevan muita kuin hartauksia. Siksi ilolla luin vuosikertomuksen mainintaa siitä, että hartausohjelmien sisältöön on kiinnitetty erityistä huomiota.
Sivulla 56 kerrotaan Kirkon tutkimuskeskuksen hankkeesta ”Uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa”. Viime vuosina on havahduttu siihen, kuinka nopeasti kristillinen kasvatus, varsinkin kotikasvatus, on ohentunut. Siksi on erittäin tärkeä kiinnittää tähän alueeseen myös tutkimuksellista huomiota. Siitä tutkimuskeskus ansaitsee kiitoksen.
Lopuksi kiinnitän huomiota asiaan, joka yleensä jää huomiotta, tuskin moni niitä tulee edes lukeneeksikaan eli seurakuntiin lähetettyihin yleiskirjeisiin, joista on luettelo toimintakertomuksen sivuilla 99-102. Tapanani on lukea yleiskirjeet, kun ne sähköpostiini tulee, vaikka jostain syystä kirkon keskushallinnon sähköpostiuudistuksen jälkeen sekä Kirkkohallituksen että Kirkon työmarkkinalaitoksen yleiskirjeet menevät minulla suoraan roskapostiin. Kysymykseni, joka näiden yleiskirjeiden äärellä on viime vuoden aikana noussut, liittyy siihen, millainen kirkkokäsitys yleiskirjeistä paljastuu. Niissä pilkahtaa käsitys kirkosta uskonnollisia palveluja tuottavana organisaationa. Yhtenä esimerkkinä otan esille rekrytointistrategian, josta työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä A16 todetaan seuraavaa: ”Tulevaisuudessa ei automaattisesti voida palkata uutta henkilöä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin poislähtevän tilalle, vaan työnantajat joutuvat arvioimaan, mitä seurakunnallisia palveluita ne tuottavat sekä millaista osaamista ja henkilöstöä se edellyttää. ... Lisäksi kirkkohallituksen ja muiden työnantajayksiköiden olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä tulevaisuudessa tarkastelemaan erilaisia skenaarioita tulevaisuuden palveluista sekä niiden edellyttämästä osaamisesta ja henkilöstötarpeesta.” Tässä ja muuallakin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kirkko mielletään helposti palveluntuottajana. Kuitenkaan seurakunta ei ole olemukseltaan palveluiden tuottaja, vaan osallisuuden yhteisö, jumalanpalvelusyhteisö niin kuin aiemmin jo totesin, hengellinen yhteisö. Siksi toivoisin, että joskus kaikessa rauhassa voitaisiin myös keskushallinnossa arvioida ja pohtia kirkon olemukseen ja kirkko-oppiin liittyviä näkökohtia.
Kaiken kaikkiaan Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus osoittaa, kuinka paljon merkittävää työtä keskushallinnon eri toimijat tekevät. Kaikkea tätä on helppo arvostella ja kritisoida, se kun tuntuu olevan meidän erityinen ”armolahjamme”. Kun luin kertomuksen läpi, päällimmäinen havaintoni oli kiitollisuus siitä sitoutumisesta ja hyvästä työstä, jota viime vuoden aikana on tehty. Nämä kiitokset haluan lausua tässä lähetekeskustelussa ääneen.
Tillbaka