Inlägg



Murtoperä Martti, edustaja

Rubrik:
Samarbetsdokument för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland och Ingermanlands evangelisk-lutherska kyrka (Kyrkostyrelsens framställning 8/2014)

Plenum:
Tisdagen den 4 november 2014 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtajat, hyvät kirkolliskokousedustajat, yhteistyöasiakirja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon välillä on laadittu hyvin. Nyt käsillä oleva päivittäminen on laadittu toisiaan kunnioittavina, tasavertaisina, yhteistyöosapuolina. Kiitos siitä piispa Seppo Häkkiselle ja kirkkoneuvos Kimmo Kääriäiselle. Ensimmäisessä artiklassa todetaan, että tämän asiakirjan allekirjoitushetkellä voimassa oleva kirkkolaki ja kirkkojen säännökset ohjaavat yhteistyötä. Se on hyvin sanottu. Yhteistyön ilmenemismuotoja ovat muun muassa kirkkojen välinen yhteistyö, ystävyysseurakuntatoiminta, yhteistyö Suomen kirkon virallisten lähetysjärjestöjen ja Inkerin kirkon välillä, ja yhteistyö suomalaisten kirkkojen kirkollisten järjestöjen ja Inkerin kirkon välillä.

Kysyn mitä on ystävyysseurakuntatyö? Haluaisin siihen kysymykseen vastata niillä kokemuksilla, mitä itse olen saanut olla kokemassa. Edellisellä kirkolliskokouskaudella olin pyytämässä avustusta Petroskoin kirkon rakentamiseen ja talousvaliokunta kirkolliskokouksen hyväksymänä antoi valtakunnallisen kolehtimahdollisuuden, joka tuotti hyvin. Kalajoen rovastikuntaan kuului silloin vähän yli kymmenen seurakuntaa, nyt on liitosten myötä seurakuntien määrä vähentynyt, mutta nämä seurakunnat ottivat yksimielisesti ystävyysseurakunnakseen Petroskoin seurakunnan. He tiesivät että siellä kirkko, jossa he toimivat, on hyvin vaatimaton omakotitalo ja niinpä päätettiin, että rakennetaan Petroskoihin kirkko. Heillä oli yhteinen tahtotila. He sitoutuivat tällaiseen mittavaan, useita vuosia kestävään avustusprojektiin. Mukaan lähtivät lisäksi Lempäälän ja Tikkurilan seurakunnat, ja tulipahan rahalahjoituksia Ruotsista, Norjasta ja aina Amerikasta saakka. Lisäksi monet suuret seurakuntayhtymät antoivat avustusta tuohon 1,2 miljoonaa euroa maksavaan hankkeeseen. Mukana oli myös muutamia yrityksiä jotka tukivat taloudellisesti. On todettava, kuten äskeisessä puheenvuoroissa, tiedotuksen merkitys. Joka on aina hyvin tärkeä, muun muassa yhteisvastuukeräyksen merkeissä, niin tässäkin haluttiin antaa tietoa ja koko ajan oltiin yhteydessä tiedotusvälineiden edustajiin ja saatiin palstatilaa. Näin hyvien tuulien puhaltamana päästiin viemään hanketta eteenpäin.

Rakennustoimikunta veti rakennusprojektia, jonka suojelijana oli aluksi piispa Olavi Rimpiläinen ja myöhemmin sitten Oulun nykyinen piispa Samuel Salmi. Rakennustöihin osallistui noin neljäkymmentä talkooryhmää, joista oli merkittävä apu urakoitsijalle. Projektin alkuvaiheessa syntyi ajatus rovastikuntakuorosta, joka perustettiin ja konsertoi ystävyysseurakunnissa. Kuoro antoi kaikki kertyneet varat yhteiseen rakennuskassaan, pitäen samalle esillä tätä hanketta. Kuoron toiminta yhdisti ystävyysseurakuntia. Talkootyö jokilaaksoissamme, joka on ikään kuin tavaramerkki, sai lisää syvyyttä tällaisten seurakuntien yhteistyölle. Ajattelenkin, että tällä yhteistyöllä mitä tämän projektin aikana on tehty, voi olla tulevina vuosina varsin suuri merkitys.

Mainittu rovastikuntakuoro vieraili Petroskoissa useita kertoja viimeksi kirkon vihkiäisissä ja sen käyttöönottojuhlassa. Tuossa juhlassa me lauloimme "Karjalan kansa nosta katseesi, koittanut on sinun päiväsi. Kun Herran katse on sun päälläsi, miks' kasvoja et maasta nostaisi." Tai "kirkkonsa nostaa jälleen voimahan, kellonsa saaneet on jo soimahan. Hän antaa sanansa taas kuulua, ja aitovierille myös kaikua." Tuossa tilaisuudessa ei tainnut olla yhtään kuivaa silmää, se oli niin koskettava juhla. Ystävyys kirkon valmistumisen jälkeen jatkuu. Pyhäkoulu- ja nuorisotyökoulutusta on annettu Petroskoissa ja muuallakin Inkerin kirkon alueella on vierailtu. Tiedetään että kirkon toiminta ja kirkon ylläpito vaatii edelleen myöskin taloudellisia edellytyksiä. Minä toivon, että tuossa kirkossa, ja samaten muuallakin Inkerin kirkon alueella missä saadaan tehdä hyvää työtä, voitaisiin kokea sama mitä koettiin Pietarin Volodarkassa pidetyissä seuroissa. Joissa oli veisattu virsi "Kirkasta, oi Kristus, meille ristin uhri Golgatan", virren jälkeen vanha mummo parahti ilosta itkemään ja sanoi: "nyt kuuluu hyvän paimenen ääni. Minä olen luullut että Taivaan Isä on meidät jo hylännyt ja unohtanut." Mielelläni kannatan asiakirjan allekirjoittamista. Kiitos.


Tillbaka