Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2006 och verksamhets- och ekonomiplan för 2006-2008 (Kyrkostyrelsens framställning 7/2005)

Plenum:
Måndagen den 7 november 2005 kl. 13.00

Text:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Minä vähän laajentaisin tätä keskustelua pelkästä rahasta, sillä kirkon toiminta perustuu tai jakautuu ennen muuta Sanaan, josta tulee henki, ja puitteisiin. Siihen, mitä tuossa talousarvioehdotuksessa sanotaan ja mitä kirkkoneuvos Rantanen täällä esitteli ja mitä me tiedämme maamme kirkon tilasta, niin me voimme todeta, että puitteet ovat kunnossa. Ne ovat niin hyvät, että harvassa maassa maailmassa kirkon puitteet ovat näin hyvät. Tämä puitteista puhuminen on vienyt nyt valtaosan kirkon toiminnasta. Tuolla kentällä käy aika laajoilla alueilla, ehkä meidän hiippakunnassa voimakkaimmin, keskustelu näistä puitteista, kun puhutaan seurakuntaliitoksista ja toisten seurakuntien lakkauttamisesta ja siirtämisestä toisiin. Ja raha on sävyttänyt viimeaikaista keskustelua ihan kautta koko kirkon kentän. Tuntuu siltä, että epäusko on vallannut meidät. Panemme painon rahaan ja epäilemme, ettei sitä ehkä jatkossa tule sillä tavalla. Minusta ei olisi yhtään paha, vaikka kirkossakin luotettaisiin Jumalan johdatukseen. Tuossa tuli mieleen, kun Rantanen esitteli, kuinka hyvä tuotto näillä rahastosijoituksilla on ollut, että kyllä siinäkin on ollut siunaus, että näin hyvin on mennyt. Ja sitä meidän tulee edelleen rukoilla ja luottaa siihen, että jos me kirkossa pidämme esillä puhdasta oppia Jumalan sanasta ja johdatamme ihmisiä sen ääreen, niin sitä toimintaa siunataan.

Meille on jaettu kansliapäällikkö Junttilan alustus tulevaisuudesta; minkälaista remonttia tarvitaan ja viimeisessä Kotimaassa oli kirkolliskokousedustajiakin haastateltu tästä remontista ja kansliapäällikkö Junttila sanoi siinä haastattelussa, että on iso remontti tulossa ja tarpeen. Minä olen samaa mieltä, että meidän on syytä tehdä todella iso remontti, sillä jos ajatellaan tuota talousarviokirjan sivua 20 ja katsotaan mitä tämä hallinto ja päätöksenteko maksaa ja kuinka kankeaa ja monipolvista se on. Siinä samaisessa jutussa oli piispa Huotari sanonut, että se on toivottoman kankeaa, ja niinhän se on. Miksi me tarvitsemme tällaisessa kirkossa, jolla on erityistehtävä eli Jumalan sanan levittäminen ja ihmisten palveleminen hengellisesti, niin miksi me tarvitsemme näin monimutkaisen ja raskassoutuisen hallintoverkon niin kuin meillä on? Kyllä todella sitä remonttia tarvitaan. Se on suuri ja miten se tehdään, niin se ei ole hetken kysymys, mutta nyt se on kyllä minusta aloitettu väärästä päästä, kun se on aloitettu sieltä kaikkein pienimmistä ja vähäisimmistä. Tuossa äskeisessä Rantasen esityksessä kävi selville, että ne 97 pientä seurakuntaa, jotka ovat tarvinneet muodollisesti eniten avustusta ja ovat heikoimmilla, niiden ihmiset muodostavat 3 % koko kirkon jäsenmäärästä. Mutta nyt juuri ne ihmiset, ne pienet ja vähäiset, ovat joutuneet pahoittamaan mielensä sen takia, että heiltä viedään kotiseurakunta ja entisestään palvelu vähenee. Minä en tiedä, mistä se ajatus suuruuden ihanteesta on tullut, että jos on paljon ja suurta ja ihmisiä yhdessä, niin se on kannattavaa. Mitkään tutkimukset eivät tue sitä, että saavutettaisiin säästöjä yksikkökohtaisessa toiminnassa, jos yksikkö on suuri. Muodollisestihan se sitä näyttää toki; Helsingin seurakunnan talous on erinomaisella mallilla, vaikka tuloveroprosentti on 1. Niin se on Espoon hiippakunnassa, katsoin sieltä, että Kauniaisissa maksetaan 1 % ja viereisessä Sammatissa 1,95 eli siellä yksi seurakuntalainen maksaa niin paljon enemmän veroa. Eli kaikissa näissä pienissä seurakunnissa seurakuntalaista kohti he maksavat kirkollisveroa paljon enemmän suhteellisesti ja ihan konkreettisesti kuin mitä suurissa seurakunnissa. Eli se ei paljon kirkon tilannetta paranna, vaikka nämä pienet nyt poistuvat kuvioista. Tapahtuneelle ei enää mahda mitään, mutta nyt kannattaa odottaa kuntaremonttia ja eikä enää edistää ja yllyttää tähän. Tuo liitoskeskustelu on jo piispalle paljon aiheuttanut sekavuutta eli puitteisiin on turhan paljon uhrattu energiaa.

Meidän pitää muistaa se, niin kuin kävi äsken kansliapäällikkö Junttilan esityksestäkin selville, että kuinka paljon kolehdit tuottavat, mutta sitten se raha, mikä liikkuu herätysliikkeiden kautta lähetystyöhön ja muuhun toimintaan, jossa sitä hengellistä toimintaa on ilmeisesti, en nyt rinnasta enkä väheksy sitä kirkon tekemää työtä, mutta joka tapauksessa siellä se toiminta keskittyy vain pääasiaan ja siellä uhrataan todella paljon. Minä toivoisin, että nyt kun tätä taloussuunnitelmaa seuraaville vuosille tehdään, niin varoja ja koko toiminnan kärkeä suunnattaisiin entistä enemmän elävän sanan levitykseen ja vähenevät varat suunnattaisiin sinne. Kannatan tätä Matti Mölsän ajatusta maallikkotyöstä. Olen tästä oikeastaan vahvasti innostunut: olin viikonvaihteessa Alfa-viikonloppukurssilla ja olen sitä mieltä, että tämä Alfa-toiminta, joka on lähtenyt ja mielletään monesti, että se on enemmän niin kuin vapaista liikkeistä, mutta sitä on paljon jo myös seurakunnissa. Missä vain on mahdollista niin teidän kannattaa tukea sitä ja ottaa seurakuntien toimintamuodoksi mukaan. Siinä on semmoista elävää tuoreutta, jota meidän kirkko kaipaa.

Vielä tästä Petroskoin kirkosta. Nyt kyllä kansliapäällikkö vei vähän mahdollisuudet pois puolustaa sitä. Olin varautunut siihen, koska olen yksi allekirjoittaja. Jos se ei ole keskusrahaston kautta mahdollista, mutta jotain kautta meidän tulee sitä tukea. Olen käynyt siellä Petroskoin vanhassa, pienessä kirkossa. Se on kaupungin laidalla. Siellä elää pieni, elävä luterilainen seurakunta, ja nyt kun siellä on uskonnonharjoitus vapautunut, niin sinne on noussut eri kirkkokuntien kirkkoja. Siellä on paljon kirkkoja pitkin kaupunkia ja ne ovat hyvillä paikoilla, mutta luterilainen kirkko ei näy oikeastaan kaupunkilaisille tällä hetkellä ollenkaan, koska se on niin sivussa. Nyt tämä uusi kirkko rakennetaan keskeiselle paikalle ja näin parannetaan sen toimintaedellytyksiä huomattavan paljon. Koska Petroskoi on pääkaupunki, jotta siellä luterilainen kirkko säilyttäisi asemansa, niin on tärkeää, että se saadaan valmiiksi. Ja nimenomaan, kun se on yliopistokaupunki, olettaisin, en tunne ihan niitä piirustuksia, että seurakuntakeskus ei ole niin merkittävä osa, eikä toiminnallisesti keskeinen kuin tämä kirkkorakennus, joten kyllä me ihan hyvillä mielillä sääntöjä rikkomatta varmaan voidaan sitä tukea. Minulla olisi ollut kyllä ihan valmis ehdotus siihen, että mistä ne rahat. Esitän talousvaliokunnalle, kun tätä jatkossa käsitellään, miten suunnataan ja toteutetaan tuo, niin budjetillinen tasaus voisi tapahtua tuohon vaalikampanjaan osoitetusta 500 000 eurosta. Otetaan se 300 000 pois siitä. Olen Hannu Kipon kanssa aivan samaa mieltä, että emme me kirkon sanoman levittämistä sillä edistetä, vaikka me vaalikampanjaan pannaan 500 000. Se on kyllä hukkaan heitettyä rahaa. Prosentit eivät sillä kovin paljon nouse ja muulla toiminnalla ilman rahaa me saamme sitä näkyvyyttä ja kansaa aktivoitua aivan saman verran kuin saataisiin tällä rahan polttamisella, mitä Kirkon tiedotuskeskus on suunnitellut.


Tillbaka