Inlägg



Askola Irja, piispa

Rubrik:
Kyrkans fyraårsberättelse 2008-2011. Utmanad kyrka. Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland åren 2008-2011, framtidsutskottets betänkande 1/2013 om Kyrkostyrelsens framställning 9/2012

Plenum:
Torsdagen den 16 maj 2013 kl. 14.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tässä salissa on tällä viikolla käytetty usein sanoja "muutos", "tulevaisuus", "uudistaminen", "reipas nöyryys " ja "pelottomuus". Iloitsen tästä, sillä minusta juuri nämä sanat kuuluvat kristityn peruskäsikirjaan. Ja näistä sanoista mielestäni kertoo nyt myös tämä käsillä oleva mietintö, jonka tarkoitus on antaa evästä ajatteluun, keskusteluun ja kirkon tulevaisuuden rakentamiseen. Pidän tästä mietinnön otteesta, koska minusta siinä on halua ja kykyä olla myös itsekriittinen. Tunnistan tässä mietinnössä sekä muutoshaluisuutta että halua päästä irti puolustuksen poteroista. Oma kokemukseni on, että kirkon seuraava suuri muutos ei ole työmuotojen, virkajärjestelyjen, organisaation tai rakenteiden muutoksessa tai uudistuksessa vaan kirkon seuraava todellinen uudistus on toimintakulttuurimme uudistus. Minusta jo nelivuotiskertomus antaa siihen välttämättömät eväät, ja niitä on seurattu myös tässä mietinnössä. Tämä toimintakulttuurinen muutos merkitsee minulle ainakin sitä, että kirkko siirtää kellonsa kansalaisyhteiskunnan aikaan, jolloin se tarvitsee jäsentensä osaamista eikä tarvitse heitä vain yleisöksi. Silloin myöskin kirkko tarvitsee jäseniään ei kohteina vaan erilaisina ihmisinä omine elämäntarinoineen. Toivon, että tämä kansalaisyhteiskunnan henki näkyisi myös tulevaisuusvaliokunnan tulevien mietintöjen ja tekstien sanavalinnoissa ja tyylilajissa, joiden toivoisin välittävän ja heijastavan demokraattista, yhteisöllistä ja jäseniemme erilaisten todellisuuksien tasa-arvoista tunnistamista. Minusta se ei ehkä ihan riittävästi vielä näy, vaikka aavistuksia siitä on. Eli mielestäni tulevaisuuden kirkosta kertovat myös se kieli, se genre ja se tyylilaji, jolla me siitä viestimme ja minkälaisilla mietinnön valinnoilla me tuomme niitä papereita ja tulevaisuutta sitten päätettäväksemme. Esimerkiksi kuka on näissä papereissa "me" ja kuka on "he"? Mikä ja milloin on määritelty jokin asia uhkaksi, jos se puolelle jäsenistöstä on helpotus? Ketkä saavat suosituksissamme subjektin osan ja ketkä jäävät objekteiksi? Onko tekstimme, jos sen lukee joku ulkopuolinen - emme siis me sisäpiiriläiset - kertomus hengellisistä toimenpiteistä vai löytääkö lukija tai kokija näistä teksteistämme yhteisön, joka eri tavoin toteuttaa yhdessä omaa kutsumustaan? Helsingin seurakunnat ja Helsingin seurakuntayhtymä on lähivuosina, viime vuosina, vielä tänäkin vuonna panostanut vahvasti tulevaisuuden kirkon hahmottamiseen sekä erilaisin tutkimuksin että tapahtumin. Paljon siitä olisi kerrottavaa, ja toivon todella, että se laaja materiaali tulisi selkeästi tulevaisuusvaliokunnan käyttöön. Kolme näkökulmaa, löydöstä:

Ensinnäkin tulevaisuuden kirkko on läsnä ja löydettävissä arjessa. Ja silloin arkea ei määritellä maanantaista perjantaihin yhdeksästä seitsemääntoista, vaan arki on ainakin Helsingissä 7/24. Tulevaisuuden kirkko viestii henkilökohtaisesti, ei instituutiona. Ja sehän merkitsee, että yhtä viestinnän välinettä tai viestinnän genreä tai tyylilajia ei voida silloin soveltaa. Tulevaisuuden kirkko tuo myös selkeästi vahvuutensa esille. Voivottelun ja itseruoskinnan aika on nyt ohi, ja meidän pitäisi oppia ylpeästi, iloisesti, inspiroituneesti sanoittamaan sitä, mitä läsnäolomme tässä yhteiskunnassa ja tässä maailmassa merkitsee.

Valiokunnan mietinnöstä jäin kaipaamaan viittä näkökulmaa. Osa niistä on aavistuksena tai osittain niillä riveillä mukana, mutta toivoisin vielä vahvemmin niitä esille. Ensimmäinen kaipaamani näkökulma: kirkkoa ei ole ilman diakoniaa, joka toteutuu toki ammatillisten ja koulutettujen vapaaehtoisten kautta. Siitähän tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Seppo Häkkinen äsken selkeästi viestitti. Mutta toivoisin kuitenkin, että tulevaisuuden kirkossa diakonia ei rajaudu vain työmuodoiksi ja toiminnoiksi vaan että me voimistaisimme diakonista ulottuvuutta kaikessa siinä, miten me seurakuntana olemme ja mitä me kristittyinä elämme, jumalanpalveluksesta alkaen. Toiseksi, kuten Seppo Häkkinen sanoi, kirkon tehtävä vastakulttuurisena voimana koetaan tärkeäksi, ja se mainitaan tässä mietinnössä nimenomaan joidenkin ihmisryhmien osalta - vaikkapa nuoruuden yliarvostamisena suhteessa vanhuuteen. Mutta itse kysyn, että pitäisikö sen näkyä voimakkaammin myös yhteiskuntakritiikkinä ja myöskin joittenkin kehitystrendien kriittisenä arviointina, kyseenalaistamisena. Ajattelen vaikkapa eriarvoistumista, ahneutta tai tämänhetkistä maahanmuuttopolitiikkaamme. Sitten kirkko on tietenkin globaali yhteisö lähtökohdiltaan ja olemukseltaan. Mutta näkyykö se riittävästi tässä mietinnössä? Maahanmuuttajat, ulkomaalaiset muutenkin ja lähetystyö ovat kiitettävästi mukana, mutta avaako tämä mietintö riittävästi kristityn näkökulmaa kansainväliseen solidaarisuuteen, joka myös on olennainen osa kristityn identiteettiä? Ja ihan sama huomio koskee myös ekumeniaa, jonka merkitystä ei saa päästää ohenemaan tulevaisuuden kirkossamme. Perinteisen, ehkä seremoniallisenkin rinnalle tulevaisuuden kirkko tarvitsee alueellisella ja paikallisella tasolla uusia ekumeenisia käytäntöjä, joista monet resurssipulasta kärsivät kirkot Euroopassa tarjoavat monta kiehtovaa ja tarvitsemaamme esimerkkiä. Viimeisenä kaipaamani kohtana on se, että pidän hyvin tärkeänä sitä, että valiokunta kiinnittää huomiota tilastoinnin ja tiedonhankinnan määrittelyyn ja taustatekijöihin. Ymmärrän toki, että vertailtavuuden takia toistuva tilastointi puoltaa paikkaansa, mutta käyntikerojen lisäksi nuo tilastot kertovat sekä kirkkokäsityksestämme että ihmiskuvastamme. Tulevaisuuden kirkossa jäsenyyttä ei todenneta vain niillä kerroilla, kun kirkon jäsen avaa seurakunnallisen rakennuksen oven. Moniarvoisessa yhteiskunnassa kysymys kansalaisten identiteetistä ja samaistumisheimoista tulee yhä keskeisemmäksi. Siksi meidän on osattava arvioida vahvasti uudelleen työmuotojen ammatti- ja ikäryhmiin perustuvien järjestelmiemme ja toimintatarjontamme järkevyyttä ja löydettävä vahvemmin toimintaa voimaannuttavaa tapahtumista, joka menee yli ikärajojen, yli sosiaaliluokkien, yli etnistenkin ryhmien, erilaisten maahanmuuttajaryhmien ja kantaväestön välillä. Toimintaa, joka toteuttaa yhteisöllisyyttä, tekemien ja toiminnan teologiaa, olemisen armoa ja joka innostuu kristityn arki-identiteetistä. Eli näissä ei ole kyse työmuodoista vaan olemisen tavasta olla kirkko ja kristitty. Hyvät edustajat, olen iloinen, että meillä on tulevaisuusvaliokunta ja kannatan sen pontta. Pidän myös tärkeänä, että sitä ei lähetetä hiippakuntiin vain tiedoksi vaan siihen on tietoisesti valittu sanat "tiedoksi ja keskusteltavaksi" Kiitos.




Tillbaka