Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Lagutskottets betänkande 4 /2005 med anledning av kyrkostyrelsens framställning 2/2005 som gäller komplettering av kyrkolagen med en bestämmelse om kyrkliga utmärkelsetecken

Plenum:
Torsdagen den 12 maj 2005 kl. 9.00

Text:
Herra arkkipiispa, hyvät ystävät. Olemme nyt aika erikoisen tilanteen edessä. Tällainen palvelijoiden paremmuusjärjestykseen pano on harvinaista kirkossa, mutta ei suinkaan ainutkertaista. Ensimmäiset esimerkit ovat kaukana, sillä jo parituhatta vuotta sitten Jeesuksen opetuslapset kysyivät mestariltaan Matteuksen evankeliumin mukaan; kuka meistä on suurin. Ja Sepedeuksen pojat tulivat oikein äitinsä kanssa lobbaamaan Jeesuksen viereisiä valtaistuinpaikkoja taivaassa. Niin kuin muistatte, kyselijöille annettiin hyvin tylyt vastaukset.

Niin hienoa kuin olisikin, vielä näin kirkon 850-vuotisjuhlavuonna, päättää näin hienoista kunniamerkeistä kuin Pyhän Henrikin rististä ja Agricolan rististä, ja vielä hienompaa olisi jollekin saada tällaiset merkit, niin se vain ei nyt oikein sovi. Olisihan se tosi hienoa suurissa juhlissa, ja miksei pienimmissäkin, kun etupenkissä istuisi kirkon miehiä Pyhän Henrikin ja Agricolan kunniamerkit rinnassa ja lehtikuvaajat kuvaisivat näitä ansioituneita sankareita. Ajatus on hyvä, mutta foorumi on väärä. Anteeksi vain, kirkkohallitus ja lakivaliokunta. Esityksen tekijöiltä on tainnut unohtua, että näistä kisoista, joissa nyt ollaan, jaetaan palkinnot vasta sitten kun tämä aika on päättynyt. Raamatussa kerrotaan tuosta palkintojen jaosta, joka tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Evankeliumin mukaan, siellä kysytään aivan muita asioita kuin kunniamerkkejä. Siellä sanotaan "Sitten kuningas sanoo oikealla puolella oleville: tulkaa tänne te isäni siunaamat, te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa, minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa, minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne" ja niin edelleen. Kun asianosaiset sitten vähän estelivät etteivät muistaisi tällaista, niin kuningas vastaa heille: totisesti, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni sen te olette tehneet minulle. Matteus 25, 24-40. En ainakaan minä kehtaisi mennä tuohon tilaisuuteen Agricolankaan kunniamerkki kaulassa, Henrikistä puhumattakaan. Voisi käydä niin, että minut siirrettäisiin sinne toiselle puolelle, joille ei luvata kovinkaan paljon mitään hyvää. Tosin ei ole kyllä pelkoa siitä, että koskaan saisinkaan tuota merkkiä. Mutta jollakin voi olla. Jaettavaksihan näitä suunnitellaan.

Palaan vielä tuohon mitä Jeesus sanoi Sepedeuksen pojille ja heidän äidille sekä muille opetuslapsille: "Te ette tiedä mitä pyydätte". Ja selitettyä perusteita hän sanoi: "joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija. Ja joka tahtoo tulla teidän joukossa ensimmäiseksi, olkoon toisten orja." Matteus 20, 22-27. Hän kehotti myös näitä kunniantavoittelijoita tulemaan lapsen kaltaisiksi. Ja hän sanoi myös, että joka viettelee tällaisen lapsen, parempi olisi jos hänen kaulaansa pantaisiin myllyn kivi ja upotettaisiin meren syvyyteen. Ei minun omatuntoni ainakaan salli olla tällaisessa viettelyksessä mukana. Jos me väitämme olevamme osa Kristuksen kirkkoa, on meidän toimittava sen mukaan. Maallinen valta jakaa ansio- ja kunniamerkkejä ja niitä annetaan kirkollisista ansioistakin. Se riittäköön. Jeesus sanoi: "älkää mukautuko tämän maailman menoon mukaan". Anteeksi vain, että minä maallikkona olin tässä siteerannut näin paljon Raamattua. Katson sen kuitenkin aiheelliseksi, kun sen näyttää teologeilta unohtuneen. Raamatusta löytyy lukuisia paikkoja, joissa näihin asioihin viitataan.

Koko tämä merkkiruljanssi myös maksaa, koska se ei esityksen mukaan jäisi näihin kahteen ylimpään kunniamerkkiin, vaan keskirivin miehille ja ehkä joillekin naisillekin, saatettaisiin jakaa vielä muita palkintoja. Säästetään nämä eurot muutaman haudankaivajan ja seurakuntatalon siivoojan eläkkeisiin. Meillä on aivan riittävästi jo näitä epäraamatullisia ihmisiä eri rapuille jakavia arvonimiä. Ei enää mitaleilla tämä asia parane. Eikä nyt ainakaan urheilutermiä käyttääkseni ole oikein näyttöäkään ansioista. Täälläkin pääkeskusteluvaiheena on ollut huoli siitä että väki karkaa kirkoista. Annetaan merkkejä sitten kun virta kääntyy toisin päin.

Arvoisa puheenjohtaja. Jeesus käytti puheissaan paljon vertauksia. Sallittanee, että minäkin valaisen tätä asiaa vielä yhdellä vertauksella. Olen tehnyt elämäntyöni pääasiassa yleisradiossa ja olin 1980-luvulla TV2:n toimittajana. Asuin Tampereella Armonkalliolla. Tämä Armonkallio on perimätiedon mukaan saanut nimensä siitä, että kun Tampere teollistui, niin sinne muutti maaseudulta paljon köyhää väkeä. Ja yhtiö antoi armosta tontteja siitä kalliolta näille köyhille, johon he sitten tekivät pikku tupiansa. Sitten tehdas antoi tulospalkkauksena pomoille ja työnjohtajille ansiosta tontteja sieltä Pyynikin puolelta, siellä on Ansionkallio. Eli Tampereella on Ansionkallio ja Armonkallio. Ja minä ainakin ajattelen niin, että meidän paikkamme on siellä Armonkalliolla, ja se ansio minkä me tästä työstä, mitä me täällä teemme toistemme hyväksi johdattaaksemme heitä taivastielle, niin meidän ainoa ansiomme on armossa. Siinä, että Jeesus Kristus on ristin kuolemallaan sovittanut meidän syntimme ja lunastanut meille tontin taivaasta, armosta. Meillä ei ole mitään asiaa sinne Ansionkalliolle, ei kenelläkään ole niin suuria ansioita, että sinne voisimme päästä. Tässä on meidän ainoa ansiomme. Ja näillä perusteilla minä ehdotan, että näistä kunniamerkeistä tehdyn esityksen ja lakivaliokunnan mietinnön jättämistä raukeamaan.


Tillbaka