Inlägg



Reinikainen Pekka, edustaja

Rubrik:
Partnerskapslagens följder för kyrkan; biskopsmötets utredning för kyrkomötet (Biskopmötets framställning 2/2010)

Plenum:
Onsdagen den 5 maj 2010 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. On hyvä pohtia, pitääkö kirkolla olla kanta kaikkiin sille arvioitavaksi tuotuihin asioihin. On hyvä myös pohtia, miksi jokin taho haluaa, että kirkko ottaisi myönteisen kannan juuri heidän asiaansa. Mitä etua kirkon kannanotosta on kyseiselle taholle. Samalla on myös syytä arvioida, mitä haittaa kirkolle voi olla jostakin kannanotosta. Kirkolliskokouksen tulee toisin sanoen arvioida kriittisesti asioiden taustat ja niiden esille ottamisen motiivit ja varoa ottamasta kantaa kiistanalaisiin poliittisiin kysymyksiin. Täysin varteenotettava vaihtoehto, jota ei pidä jättää käyttämättä, on pidättäytyminen selkeästi poliittisista kannanotoista, jotka ajavat joidenkin erityisryhmien tavoitteita. Kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteesta on seksuaalipoliittinen kysymys. Tosiasia on, että päätös tämän taipumuksen poistamisesta tautiluokituksesta tehtiin äänestämällä asiasta lääkäreiden kokouksessa. Kyseessä ei siis ollut tieteellisen tutkimuksen yksiselitteinen tulos, vaan päätös edustaa poliittista päätöksentekoa. Tieteelliset tutkimukset, joissa taipumusta on yritetty perustella vetoamalla esimerkiksi aivojen rakenteessa havaittuihin muutoksiin, eivät kestä kriittistä tieteellistä tarkastelua. Väite taipumuksen geneettisestä luonteesta on samoin kestämätön, sillä vain jälkeläisten määrää lisäävät geenit säilyvät sukupolvelta toiselle. Tämänkin asian selittämiseksi toisinajatteleva seksuaalipoliittinen asiantuntijataho luonnollisesti marssittaa koko joukon hypoteeseja ja tutkimustuloksiaan, mutta periaate lienee helposti maallikonkin ymmärrettävissä. Jos ei ole jälkeläisiä, taipumus ei periydy satojen sukupolvien päähän. Tietysti joissakin eritystapauksissa voidaan spekuloida, onko poikkeavan taipumuksen aiheuttanut lääkkeellinen, hormonaalinen tai rakenteellinen seikka, mutta poikkeustapausten takia ei ole perusteltua laatia yleistä lainsäädäntöä tai kaikkia koskevia kannanottoja. En puutu täällä joidenkin teologien esittämiin näkemyksiin, että Jumala olisi varta vasten luonut tällaisen taipumuksen. Totean vain, että tällaiset julkiset puheet ovat omiaan edelleen vahingoittamaan lasten seksuaalisen identiteetin muodostumista, joka on muutenkin uhattuna tämän päivän mediamaailmassa. Kirkon ei tule olla mukana siinä kuorossa, joka johtaa lapset kokeilemaan kaikkia seksuaalisuuden muotoja. Tällaiset kokeilut voivat aiheuttaa heille vakavankin avioliitto- tai mielenterveydellisen kriisin jossakin myöhemmässä elämänvaiheessa. Koska kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteesta on ilmiselvästi seksuaalipoliittinen kysymys, jossa motiivina on saada kirkon siunaus tietyn erityisryhmän asialle, en pidä asian enempää käsittelyä valiokunnissa perusteltuna ja esitän, että nyt käsittelyssä oleva asia hylätään.


Tillbaka