Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2012 och verksamhets- och ekonomiplan för 2012 - 2014 (Kyrkostyrelsens framställning 11/2011)

Plenum:
Måndagen den 7 november 2011 kl. 13.00

Text:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Toimintasuunnitelma ja talousarvioehdotus on laadittu muodollisesti hyvää hallintotapaa noudattaen ja koko lailla realistinenkin se, perinteellisesti katsottuna näyttää olevan, joten siltä osin se on tässä tilanteessa hyväksyttävissä. Menot on saatu suhteutettua jokseenkin tuloihin, kun lähes kaikilta kirkkohallituksen osastoilta ja hiippakunnilta aiotaan vähän nipistää, eli viitisen prosenttia, siitä luonnollisesti kitistään ja pelätään, että joitakin toimintoja tulee supistaa. Siltä osin tämä on terve linja, joskin kovin varovainen. Tuo investointiohjelma, joka vie sen pahasti pakkaselle, on tietysti sitten asia erikseen. Jos verrataan nyt käsillä olevaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa ja toisaalta meille lähetettyä kirkon tilastollista vuosikirjaa vuodelta 2010, niin siinä on valtava ristiriita. Toiminta on tehotonta ja panos-tuotossuhde ei ole kohdallaan. Kokonaiskirkon palkkamenot ja muut toiminnan kulut ovat jatkaneet nousuaan ja nousevat suunnitelman mukaan edelleen. Tulospuolella sen sijaan lähes kaikki luvut ja mittarit, jotka tuossa tilastollisessa vuosikirjassa ovat, sojottavat alaspäin. Tilaisuuksia on vähemmän ja tavoitettavien määrä on laskenut jatkuvasti ja joissakin työmuodoissa romahdusmaisesti. Vain perhejuhlat eli kaste-, hautajais- ja hääväen määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan. Huolestuttavinta on lapsi- ja nuorisotyön kuihtuminen ja siihen osallistuvien yhä vähäisempi osuus kaikista lapsista. Tietysti on iloittava jokaisesta, joka on tavoitettu, mutta taloudellisesti ajateltuna hinta tavoitettua sielua kohti on kovin kallis rahallisesti. Lopputuloksen tässä työssä tietysti tietää yksin Jumala.

Jos olisimme liikeyritys, olisi edessä välttämättä voimakas saneeraus konkurssin välttämiseksi. Kirkko ei tietenkään tee konkurssia, eikä varsinkaan kirkon keskushallinto, kun sillä on verotusoikeus ja 8,2 prosentin osuus verotuloista takaa ainakin toistaiseksi vakaan, joskin ennusteiden mukaan alenevan tulopuolen. Kun käsittelemme nyt keskushallinnon talous- ja toimintasuunnitelmaa, pitää tietysti muistaa, mikä on keskushallinnon tehtävä ja mahdollisuudet, joten kaikkia syitä ja epäkohtia ei pidä kaataa kirkkohallituksen päälle, enkä aio sitä tehdäkään. Mutta kun toimintasuunnitelmassa kuitenkin kuvataan kirkkohallituksen missio seuraavasti: "Hoidamme kirkon yhteisiä tehtäviä, pidämme esillä kirkon näkökulmia sekä viestimme muuttuvassa yhteiskunnassa. Kehitämme ja rakennamme kirkkoamme yhdessä seurakuntien kanssa, osana maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa". Tätä taustaa vasten katson, että on oikeutettua nostaa tässä yhteydessä esille kirkkomme koko tila, se ei ole hyvä. Meitä ei uhkaa taloudellinen katastrofi, mutta maassamme on hengellinen hätätila. Eivät kirkosta eroajat ole pahin ongelma, vaan passiivinen jäsenistö. Meillä aktiivisesti osallistuvien joukko on todella prosentuaalisesti pieni, kuten kansliapäällikkö Keskitalo sanoi, niin suuri ongelma on tämä jäsenistön pitokysymys ja taloudellisesti tietysti rasittaa tämä toimintaan nähden ylisuuri rakennuskanta. Kirkon pitäisi ruokkia jäseniään hengellisesti, mutta mikä on kun ruoka ei kelpaa. Onko suola käynyt mauttomaksi vai onko väki kylläinen maallisista antimista. Osa tietysti hakee ruokansa järjestöjen hengellisistä pöydistä, joten se ei näy tilastoissa. Tässä on pohdinnan paikka ja velvoite keskittyä paremmin ydintehtävään eli puhtaan evankeliumin julistamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin aivan niin kuin kirkossa tämän päivän evankeliumitekstistä kuulimme ja mistä kansliapäällikkö tässä jo sanoi.

Toimintasuunnitelma painottuu voimakkaasti tekniikkaan, verkko eri muodoissaan on vahvasti esillä niin hengellisen elämän hoitamisessa kuin monissa järjestelmissä ja palvelukeskuksessakin kuten äsken kuulimme. Se on tietysti ajan ilmiö ja moderni toimintaympäristö. Oireellista on tämän tien inhimillisyydestä vieraantuminen ja vaikutus siihen, joka ilmenee tuosta suunnitelmastakin. Suunnitelman sivulla 10 sanotaan "että hallinto-osastolle kohdentuvat tehtävät edellyttävät kahden uuden resurssin palkkaamista täysipäiväisesti hoitamaan kirkonkirjojen pidon tehtäviä". Herää kysymys, onko tarkoitus palkata ihmisiä vai joitakin robotteja. Toivon, että kirkossa käytettäisiin työntekijöistä vielä ihminen-nimitystä, eikä resurssia tai materiaalia, kuten urheilukielessä. Kirjuri-järjestelmän käyttöönoton viivästyminen ja hintojen nousu panee myös epäilemään, ollaanko tekniikassa haukkaamassa liian suurta palaa ja saavutetaanko keskittämisellä niitä säästöjä, joita on tavoiteltu. Kiitos.


Tillbaka