Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Avgiftsbelagda jordfästningar för icke-medlemmar (Stiftsfullmäktigeframställning 1/2012)

Plenum:
Torsdagen den 10 maj 2012 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Olemme käyneet erinomaisen hyvää keskustelua tästä asiasta. Asia on oikeastaan sellainen, että, viitaten tuohon, mitä edustaja Hiilamokin äsken kysyi, tätä ei olisi pitänyt tällaisenaan tuoda tänne kirkolliskokoukseen, vaan Porvoon hiippakuntavaltuusto olisi voinut tämän käsitellä ja tehdä täsmällisemmän esityksen. Tällaisenaan, kun on epämääräinen esitys, siitä on myös hyvin vaikea tehdä selkeää päätöstä. Olemme käsitelleet tätä nyt jo toista päivää, ja valiokunnissa, ainakin perustevaliokunnassa, tätä jo käsittelimme, en tiedä, mikä on yleisvaliokunnan laita, mutta meitä oli siellä iso joukko korkeasti oppineita ja kovapalkkaisia ihmisiä pohtimassa tätä, ja minä sain sen käsityksen, että on aika selkeä kanta siitä, että kirkollisesta siunaamisesta ja siunaustilaisuudesta ei tule periä maksua. Se ei ole myytävänä. Sitten kuitenkin tuossa kulupuolella nyt tuntuu olevan jo aika monessa seurakunnassa käytäntö se, että peritään kappelimaksu tai kulukorvaus. Tähän voisi vähän leikillisesti kyllä todeta laihialaisittain, vanhempi polvi voi vielä muistaa varmaan sen, kun toimittaja Markus Similä kiersi Suomea jalkaisin ja pyysi taloista sitten aina yösijaa, ja sai, milloin sai, ja sitten kun hän oli Laihialla kerran, sieltä ei meinannut löytyä ollenkaan yösijaa. Sitten yhden talon saunaan hän pääsi, saunakamariin, ja paleli siellä yön, matot oli päällä, ja siellä ei muuta sähköä ollut kuin yksi lamppu, mutta kun oli kesäaika niin ei hän sitä käyttänyt. Sitten kun hän aamulla kysyi isännältä, että mitä maksaa tämä yösija, niin sanottiin, että "eihän sitä nyt tuommosesta saunakamarista mitään, mutta jos sähköstä kolme markkaa." Vähän voisi olla, että tämä sama periaate tässä toimii. Täällä on pidetty erinomaisia, hyviä puheita ja kauniita puheita siitä, että kuinka siunaustilaisuus on jumalanpalvelus. On kannettu huolta siitä, että kun kirkkoon kuulumattomien määrä lisääntyy, niin myöskin heidän kirkolliset siunaamispyyntönsä lisääntyvät. Tämä on kuitenkin nähtävä missionäärisenä tehtävänä, koska nyt ihmiset tulevat vapaaehtoisesti kirkkoon. Me menemme lähetyskentille ja yritämme levittää sanaa niille, jotka ovat vastahakoisia ottamaan sanaa vastaan, mutta nyt meillä on seurakunta edessä, joka kaipaa lohdutusta, ja samalla heille voidaan julistaa evankeliumia. Ja jos se lähivuosina lisääntyy, niin se on aina vain parempi. Mutta ei mene pitkää aikaa siihen enää, kun näitä pyyntöjä ei tule. Nämä, jotka nyt jättävät lapsensa kastamatta ja eroavat kirkosta, on melko varmaa, että he eivät myöskään tuo enää sitten vainajiaan siunattavaksi. Joten käytetään tämä aika siihen, että toimitaan kuten tähän asti, toisin kuin mitä Oiva Malinen tuossa edellä sanoi. Tämä on tietysti enemmän suurten seurakuntien ja kaupunkiseurakuntien asia, siellä kuluja tulee, mutta niin kuin täällä Eivor Pitkänen sanoi, että ihmiset maksavat siitä mielellään ja se on kuulemma Jyväskylässä jo käytäntö ja monessa muussa paikassa, että tällaista kulukorvausta, kappelikorvausta peritään. Ja se ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Niin tämä jatkukoon, ja koska tämä esitys oli näin epämääräinen, tämä tutkintapyyntö, ehdotan, että tällä keskustelulla, mikä täällä on käyty, tämä kirjautuu kirkolliskokouksen pöytäkirjoihin, ja on siten ohjeena seurakunnille. Ja jos halutaan tämä asia kokonaisena ratkaista, näiltäkin pohjilta, mitä Oiva Malinen tuossa edellä sanoi, niin tehköön joku selkeän esityksen ja aloitteen kirkolliskokoukselle, jossa määritellään se, mikä kirkon suhde on kirkosta eronneitten palveluihin, ja miten siinä toimitaan. Joten, vastoin puhemiesneuvoston ehdotusta, esitän, että tämä aloite jätetään raukeamaan tällä keskustelulla ja siirrytään normaaliin päiväjärjestykseen.


Tillbaka