Inlägg



Reinikainen Pekka, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet, lagutskottets betänkande 2/2013 om Kyrkostyrelsens framställning 7/2012

Plenum:
Onsdagen den 6 november 2013 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Lakivaliokunnan mietinnössä esitetään laajennetun puhemiesneuvoston perustamista. Lakivaliokunnan mietinnön ponsiesityksessä kirkolliskokouksen työjärjestyksen 2 luvun 6 §:n, joka on tässä pöydälle jaetun lausunnon sivulla 14 muodossa 6a pykälän, teksti alkaa lauseella "Laajennetun puhemiesneuvoston tehtävänä on antaa pyydettäessä lausunto siitä, vaatiiko ehdotuksesta päättäminen määräenemmistön." Tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä tähän kohtaan vastaehdotuksena seuraavan sisältöisen tekstilisäyksen tämän edellä mainitun lauseen jälkeen. Se kuuluu seuraavasti: "Jos 1/4 laajennetun puhemiesneuvoston jäsenistä kannattaa määräenemmistön käyttämistä, tulee määräenemmistö lausunnon päätökseksi." Tämän lisäksi teen mietinnön ponsiesityksen 5 luvun 28 §:ään, joka löytyy sieltä mietinnön sivulta 15, vastaehdotuksena seuraavan sisältöisen lisäysehdotuksen pykälän viimeiseksi lauseeksi, joka kuuluu seuraavasti: "Mikäli täysistunnossa, äänestettäessä asian lähettämisestä laajennetun puhemiesneuvoston lausuntoa varten, 1/4 annetuista äänistä edellyttää lausuntoa, tulee asia lähettää laajennetun puhemiesneuvoston käsiteltäväksi." Päädyin tekemään nämä vastaehdotukset, koska mikäli näin ei menetellä, täysistunto voi yksinkertaisella enemmistöllä torjua lausunnon pyytämisen määräenemmistöä koskevassa asiassa. Samoin laajennettu puhemiesneuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä torjua määräenemmistön käytön asiassa, kun siitä kirkolliskokouksessa täysistunnossa äänestetään. Tämä heikentäisi määräenemmistösäännöksen merkitystä, koska sen käytöstä voitaisiin päättää yksinkertaisella enemmistöllä sekä täysistunnossa että laajennetussa puhemiesneuvostossa.

Tässä lakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, aivan oikein myös minun mielestäni, että laajennettu puhemiesneuvosto on eräänlainen koipussielin, jota tarvittaisiin kovin harvoin. Mutta näitä asioita varmasti tulee meidän eteemme, ja voi tulla aika nopealla aikataululla. Olen toiminut lääkäriliitossa eettisten periaatekysymysten valiokunnan jäsenenä, olin mukana laatimassa ensimmäistä laitosta lääkärin etiikkakirjasta, ja keskustelimme siellä pitkään eräästä asiasta, johon tavallaan Niilo Räsänenkin tässä viittasi, sellaisesta raamatunkohdasta kuin "Älä tapa", koska lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa. Jos kirkolliskokoukselta pyydetään kantaa, tai kirkolta pyydetään kantaa, mitä mieltä se on eutanasiasta, niin siitähän syntyy tietysti tässä salissa keskustelua, emmekä me ole siitä yksimielisiä. Silloin voitaisiin hakea tällaista kantaa mahdollisesti muodostettaessa sellainen 3/4 kanta. Nimittäin nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos sallitte, niin oman ammattini takia otan vain muutamalla lauseella esiin sen ongelman, mikä tässä on. Suuresta yleisöstähän 70 % kannattaa, että eutanasia on saatava nyt ja heti, mutta lääkärit kun pohtivat tätä asiaa, siinä on sellainen ongelma, että voidaanko lainsäädännöllä velvoittaa joku virkalääkäri surmaamaan potilaitaan. Lääkärit eivät halua sellaista. Lääkärihän joutuu viime kädessä tekemään tästä päätöksen, koska jos henkilö haluaa eutanasiaa, niin se on Hollannissa ja Luxemburgissa kahden lääkärin päätös, eli lääkäri joutuu sen viime kädessä päättämään ja toteuttamaan. En yhtään ihmettelisi, että tämä nousee kovaan keskusteluun Suomessa, kaikki merkit viittaavat siihen. Enkä ihmettelisi sitä, että kirkolta pyydetään tähän kantaa, ja jos näin käy, niin tässä on eräs esimerkki siitä, että minkälaisissa asioissa voidaan joutua tähän keskusteluun.

On myös muistettava se, että mikä on itseisarvo - onko päätöksen nopeus itseisarvo, vai onko itseisarvo se, että päätös on oikea? Kumpi on tärkeä, päätöksenteon vauhdittaminen, vai se, että tehdään oikeita päätöksiä? Tämäkin on hyvä muistaa, ja on hyvin tärkeää hienovaraisesti suojella sitä määrävähemmistöä näissä asioissa, ja vakavasti pohtia tämän asian päätöksentekoa. Nimittäin tässä salissahan joku edustaja voi tehdä ehdotuksen, että "mielestäni tässä asiassa olisi hyvä saada laajennetun puhemiesneuvoston kanta". Jos joku kannattaa sitä, sitten me äänestämme. Tämä äänestys - meneekö siitä päätös yksinkertaisella enemmistöllä vai, jos annetuista äänistä tai ehkä käytetyistä puheenvuoroistakin yli 1/4 haluaa määräenemmistöä, pitäisikö silloin, jos näin on, että mahdollisessa äänestyksessä 1/4 annetuista äänistä haluaisi laajennettuun puhemiesneuvostoon, pitäisikö se silloin lähettää sinne? Koska tässä voidaan yksinkertaisella enemmistöllä mitätöidä koko asia. Samoin päätöksenteko laajennetussa puhemiesneuvostossa, harvoinhan se yksimielinen on. Jos siellä joudutaan asiasta äänestämään, niin kuitataanko sielläkin yksinkertaisella enemmistöllä sitten tämä asia, vai olisiko sielläkin tällainen suojaklausuuli paikallaan? Jos laajennetussa puhemiesneuvostossa 1/4 katsoo, että se pitäisi ottaa määräenemmistöäänestykseen täällä salissa, niin mielestäni pitäisi toimia tällä tavalla kunnioittaen näitä mahdollisia vähemmistöjä. Tämän vuoksi katson, että tästä asiasta on syytä keskustella.

On aina hyvä, jos on selvät pelisäännöt, niin sitten ei tule näitä jälkipuinteja. Jos meillä on selvät pelisäännöt, niin hyvä. Tästä asiasta tietysti lainoppineet voivat olla eri mieltä, se on selvä asia - yhdellä juristilla on tämmöinen kanta, toisella juristilla tämmöinen kanta. Mutta mehän olemme laatimassa tässä itsellemme työjärjestystä. Mielestäni se on hyvä, jos omassa työjärjestyksessämme on selkeät pelisäännöt. Jos siinä on jotain laitonta, niin se voidaan riitauttaa ja sitten tuomioistuimessa käsitellä. Mutta yhden lainoppineen mielipide todellakin on tämmöinen ja toisen tämmöinen, ja sitten asian käsittely oikeusistuimissa lopulta päättää, mikä on se oikea kanta. Ei meidän tule tässä asiassa pelätä, kun me itsellemme laadimme työjärjestystä, jossa pelisäännöt on mahdollisimman selkeät ja selvät, joiden mukaan marssimme.


Tillbaka