Inlägg



Sahi Timo, edustaja

Rubrik:
Förenkling av församlingarnas och de kyrkliga samfälligheternas förvaltning (Stiftsfullmäktigeframställning 2/2010)

Plenum:
Tisdagen den 9 november 2010 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Tämä Oulun hiippakunnan hiippakuntavaltuuston esitys on todella rohkea, mutta mielestäni kyllä sellaisenaan toteuttamiskelvoton. Puutun lyhyesti vain esitettyyn seurakuntayhtymän hallintomalliin. Esityksen mukaan seurakuntayhtymässä vaaleilla valittaisiin vain yksi ehkä10 - 20 jäsentä käsittävä luottamushenkilöelin, jolle annettaisiin nykyisen yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston tehtävät, ja tämän nimi voisi olla kirkkoneuvosto tai yhteinen kirkkoneuvosto. Tämä elin valitsisi sitten yksittäisten itsenäisten seurakuntien seurakuntaneuvostot. Toteutuessaan tällainen hallintomalli kääntäisi koko ajattelun seurakuntien ja seurakuntayhtymien suhteesta ylösalaisin. Kun nyt selkeästi seurakunnat ovat itsenäistä päätösvaltaa käyttäviä kirkon perusyksikköjä ja seurakuntayhtymä on valittu hoitamaan tiettyjä yhteisiä asioita kyseessä olevien seurakuntien eduksi ja niiden puolesta, esitetyssä hallintomallissa seurakuntayhtymä olisi perusyksikkö ja seurakunnat olisivat sille alisteisia. Tämä olisi kyllä kirkon nykyjärjestysmuodon vastainen menettely. Käytännön esimerkkinä voisin tuoda esiin tilanteen Helsingin seurakuntayhtymästä. Meillä on nyt tällä hetkellä 27 seurakuntaa, ensi vuoden alusta 21 seurakuntaa, joista 3 ruotsinkielistä ja 28 suomenkielistä. On mahdoton ajatus, että tällaisessa yksikössä 10 - 20 hengen vaaleilla valittu joukko valitsisi näiden seurakuntien seurakuntaneuvostot. Siis missään nimessä ainakaan Helsinkiin tällainen hallintomalli ei sopisi. Mehän olemme kyllä täällä keskustelleet siitä, että seurakuntien seurakuntaneuvostot voisivat valita edustajat yhteiseen kirkkovaltuustoon, siis päinvastoin kuin mitä esitetään. Tämän hallintomallinkin kuitenkin kirkolliskokous on aivan hiljattain hylännyt. Lisäksi esitetyssä hallintomallissa ylimmän päättävän hallintoelimen nimeksi ehdotetaan kirkkoneuvostoa, mikä olisi myöskin meidän nykyisen päätäntäjärjestelmän vastainen. Vaikka esitetty hallintomalli olisi vain valittava vaihtoehto, kuitenkin sen valmistelu kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen muutoksiksi vaatisi lähes koko kirkkolainsäädännön läpikäymisen. Siihen ei minun mielestäni tässä tilanteessa voi millään olla perusteita suunnata kirkkohallituksen valmisteluresursseja. Hiippakuntavaltuuston esitys kuitenkin osoittaa, että hallinto ja sen kehittäminen puhututtaa jatkuvasti. Kuitenkin, kun hiljattain on seurakuntayhtymän hallintoa uudistettu, ei ilman todella vahvoja perusteita uusiin uudistuksiin olisi nyt syytä lähteä. Vaikka siis kaiken kaikkeaan esitys ei mielestäni anna aihetta sen lähettämiseksi kirkkohallituksen jatkovalmisteluun, en ehdota sen suoraa hylkäämistä nyt lähetekeskustelussa, vaikka sellainenkin ajatus kieltämättä kävi mielessä. Ehkä se on sittenkin vakavassa mielessä vaikkakin hieman kapealla ja pienellä ajattelulla lähetetty kirkolliskokoukselle ja siten voisi ansaita valiokuntakäsittelyn. Olisihan se jonkinlainen arvostus myöskin hiippakuntavaltuuston työlle hallinnon kehittämiseksi.


Tillbaka