Inlägg



Sahi Timo, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelserna om skyddet av kyrkliga byggnader i kyrkolagen (Kyrkostyrelsens framställning 4/2012)

Plenum:
Onsdagen den 9 maj 2012 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Käsiteltävänä olevassa kirkkohallituksen esityksessä tavoitteeksi mainitaan mm. rajata suojelu kattamaan riittävän osan arvokkaista kirkollisista rakennuksista. Pidän kirkollisten rakennusten suojelua erittäin tärkeänä asiana. Esityksen mukaan kuitenkin kaikki 50 vuotta aiemmin valmistuneet kirkolliset rakennukset olisivat kirkollisen rakennussuojelun alaisia. Tämä toisi rakennussuojelun piiriin yli 100 uutta kirkkoa ja lähes 80 siunauskappelia. Helsingin seurakuntayhtymässä on 39 kirkkoa, joista 15 on jo nyt suojeltu. Lakiesityksen toteutuminen toisi suojeluesityksen piiriin 11 kirkkoa lisää ja ensi vuonna edelleen kaksi kirkkoa lisää. Lakiesityksestä antamassaan lausunnossa Helsingin seurakuntayhtymä ei pidä tällaista uutta ehdotonta aikarajaa hyvänä, vaan pitää ehdottomasti parempana säilyttää vanha itsenäisyyden ajan aikaraja ja jatkaa määrävälein, esimerkiksi joka vuosikymmenen alussa kirkollisten rakennusten suojelukysymysten arviointia yhdessä Museoviraston kanssa. Päätökset lisäsuojelusta tehtäisiin sitten kirkkohallituksessa. Helsingissä suojeltiin noin 10 vuotta sitten tehdyn perusteellisen harkintamenettelyn perusteella 10 kirkkoa. Tuntuisi perin oudolta, jos nyt pelkän ikärajan perusteella suojeltaisiin vielä suurempi määrä kirkkoja lisää, jotka siis 10 vuotta sitten jätettiin suojelun ulkopuolelle. Todettakoon kuitenkin, että Helsingin seurakuntayhtymässä rakennushankkeita koskeva yhteistyö Museoviraston kanssa on ollut hyvä ja toimiva ja niin sen tulee jatkuakin. On kuitenkin tärkeää, että suojelukysymykset pidetään kirkollisten päättävien elinten omassa hallinnassa turvautuen Museoviraston asiantuntemukseen. Tämä on tärkeää siinäkin mielessä, että kirkon tulevaisuuden talousnäkymät huomioon ottaen Helsingissä on tiedostettu, että vuoteen 2030 mennessä seurakuntien tilakantaa tulisi vähentää noin 25 %:lla. Vaikka pienentyminen ei ehkä kohdistukaan kirkkoihin, on mahdollista, että myös kirkkojen ja kirkollisten rakennusten kohtaloita voidaan joutua käsittelemään.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on kirkollisten rakennusten suojelua eli tätä samaa asiaa koskevien säännösten käsittely aiemmin kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen esityksessä todetaan, että säännöksiä esitettiin muutettavaksi kirkkohallituksen esityksessä 1 ja 1a / 2008. Esitys kuitenkin raukesi kirkolliskokouksessa toukokuussa 2009. Kirkkohallituksen esityksessä ei kerrota tarkemmin asian käsittelystä edellisellä kerralla, joten on syytä todeta ainakin syy asian raukeamiseen. Tuolloin kirkkohallituksen esityksessä esitettiin Museovirastolle valitusoikeutta rakennussuojelua koskeviin päätöksiin. Esityksestä antamassaan lausunnossa kirkon laintarkastustoimikunta totesi, että kirkollisen toimielimen päätöstä koskeva valitusoikeuden antaminen kirkollishallinnon ulkopuoliselle viranomaiselle olisi aivan uusi ilmiö ja merkitsisi poikkeusta vallitsevaan käytäntöön. Lakivaliokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että Museovirastolle ei ole tarpeen antaa kirkkolain mukaista valitusoikeutta. Lakivaliokunta piti kuitenkin ehdottoman oikeana ja tärkeänä Museoviraston lausunnon anto-oikeutta vieläpä rakennus- ja muutoshankkeiden varhaisessa vaiheessa. Edelleen painotettiin lausunnon tarkkaa huomioon ottamista, mikä olikin ollut käytäntö ilman poikkeuksia. Jälkikäteistä valitusoikeutta kirkollisen toimielimen päätökseen kirkkolaissa ei pidetty tarpeellisena. Muita muutoksia kirkkohallituksen esitykseen silloinen lakivaliokunta ei tehnyt. Tällaiseksi muutettu lakivaliokunnan mietintö ei saanut taakseen riittävää määräenemmistöä ratkaisevassa toisessa käsittelyssä. Lakivaliokunnan ehdotus sai taakseen 58 ääntä ja muutosesitys, jonka mukaan jälkikäteinen valitusoikeus Museovirastolle olisi annettu, sai 43 ääntä. Ei tullut siis määräenemmistöä. Käsiteltävänä olevassa kirkkohallituksen esityksessä Museoviraston jälkikäteinen valitusoikeus on mukana, jopa aiempaa laajempana. Nykyisin kirkollisia rakennushankkeita koskevat päätökset on alistettava opetus- ja kulttuuriministeriölle, kuten saimme kuulla mm. ministeri Päivi Räsäsen suulla ministerikahveilla. Tämän alistuksen purkaminen on hyvin kannatettavaa. Jälkikäteisen valitusoikeuden antamista Museovirastolle on syytä kuitenkin perusteellisesti harkita. Helsingin seurakuntayhtymän ja eräissä muissa lausunnoissa sitä ei puolleta. On valitettavaa, että kirkon laintarkastustoimikunnan lausuntoa kirkkohallituksen esityksestä ei ole vielä käytettävissä. Pidän tärkeänä, että lakivaliokunta asiaa käsitellessään odottaa laintarkastustoimikunnan lausuntoa ja ottaa sen huomioon.




Tillbaka