Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Sänkning av församlingsavgiftsprocenten, ekonomiutskottets betänkande 3/2013 om ombudsinitiativ 2/2013

Plenum:
Tirsdagen den 16 maj 2013 kl. 9.00

Text:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Olen pettynyt tähän talousvaliokunnan esitykseen, että aloite jätetään raukeamaan. En kuitenkaan aio antaa periksi vaan esitän vähän vastinetta. En suinkaan vähättele kirkkohallituksen ja hiippakuntien työn merkitystä. Te teette todella arvokasta työtä. Jos on tullut vähän esitettyä kritiikkiä. Tämä asia on kuitenkin periaatteellisesti ja tähän aikaan ja tulevaisuudennäkymiin nähden niin tärkeä, että vielä haluan tätä perustella. Olemme nimittäin eläneet yli varojen. Seurakunnissa, hyvinä aikoina on rakennettu liikaa rakennuksia, perustettu virkoja. Koko yhteiskunnassa on se tilanne, että kaikkien pitää leikata menoja. Valtio, kunnat, seurakunnat, ja seurakuntien jäseninä tavalliset veronmaksajat joutuvat tinkimään tämän tilanteen takia yli varojen elämisestä. Näin ollen herää kysymys, etteikö myöskin kirkon ylätasolla pidä miettiä entistä tarkemmin, mihin rahoja käytetään. Me olemme täällä seurakuntien edustajia, ja eikö meidän pidä pitää seurakuntien puolta? Tähän asti me olemme vuosien varrella hyväksyneet suuret, miljoonamääräiset verkkoihin investoinnit, erityisesti Kipaan on syötetty miljoona toisensa perään paisuvien kustannusten takia, virkoja on lisätty, arkkipiispan taloon investoitiin useita miljoonia ja niin edelleen. Säästökohteita löytyy varmasti, esimerkiksi edustuksesta, ulkomaanmatkoista ja koko hallintoelinten kokousmatkoista ja palkkioista. Tässä yhteydessä haluaisin viitata tuohon eiliseen keskusteluun vapaaehtoistyöstä. Kun siinä kirkkoneuvos Huokuna laski sitä, että kuinka paljon tämä vapaaehtoistyön arvo on, niin haluaisin siihen lisätä, että se on valtava summa, minkä vapaaehtoiset käyttävät matkakuluihin. Siis että he matkustavat ilman mitään korvausta. Jos sille laskettaisiin arvo, se olisi aivan huomattava summa vielä siihen lisää, mistä eilen puhuttiin. Mutta sitten vielä tuohon, että nyt pitää myös miettiä niin kirkkohallituksessa kuin hiippakunnissakin, mikä ihan todella oikeasti palvelee seurakuntien perustyötä. Työ siellä toimii varmaan vähemmilläkin brosyyreillä ja muulla aineiston ja ideoinnin tyrkyttämisellä ja holhoamisella. Kuten tuossa äskeisessä talousvaliokunnan taloutta ja tilinpäätöstä koskevassa mietinnössä todettiin, kaikki projektit eivät ole tuottaneet tyydyttävää tulosta. Suunnan pitäisi olla voimavarojen siirtämistä keskushallinnosta ja yleensä hallinnosta evankelioimisen suuntaan. Jos seurakuntamaksun alentaminen ei ehdi ensi vuoden suunnitteluun, niin seuraaville kuitenkin. Ja haluaisin vielä huomauttaa, että yksistään eläkerahastomaksu vie jo ensi vuonna moninkertaisesti enemmän seurakunnilta kuin se valiokunnan mietinnössä olevan laskelman mukaan hyvittäisi seurakuntia. Lisäksi tulot alenevat valtion yhteisöveroratkaisun takia muutoinkin, ja sitten meidän pitäisi vielä huomata se, että ei tämä köyhää kirpaise, kuten nuo taseet osoittavat. Minä vetoan teihin, hyvät kirkolliskokousedustajat, että ajattelisitte omia lähettäjäseurakuntianne ja yhtyisitte siihen ponteen, jonka esitän, että annetaan tämä neuvoa antavana kirkkohallitukselle. Ei sitovana, mutta se, että se otettaisiin huomioon. Esitän seuraavan ponsiesityksen: "Kirkolliskokous päättää talousvaliokunnan esityksestä poiketen lähettää aloitteen kirkkohallitukselle otettavaksi neuvoa-antavana huomioon seuraavien vuosien toiminta- ja taloussuunnitelmaa tehtäessä." Tämä on siis se ponsiesitys, ja toivon, että kirkolliskokous voisi tähän yhtyä, ettei tämä asia jäisi tähän, vaan se olisi sellaisena muistutuksena, meidän kantanamme kirkkohallitukselle, kun tulevien vuosien suunnitelmia laaditaan.


Tillbaka