Inlägg



Kemppainen Raili, edustaja

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 5/2009 om kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser och kyrkostyrelsens personalbokslut för år 2008

Plenum:
Fredagen den 8 maj 2009 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä lilan värinen toimintakertomus ja henkilöstötilinpäätös, jotka on jaettu teille, on tehty saman mallin ja formaatin mukaan, mitä aiemmat. Ero, mikä siinä on, tuntuu siltä sisällön suhteen, että kohta saa fonttia pienentää ja toimintakertomuskirjaa laajentaa, ellei rakenteellisesti tehdä muutosta, niin paljon tapahtuu aina vuosittain. Aiemmasta työelämästä muistan, että toimintakertomusten aikaan vähintään tiesi, että miksi on niin väsynyt, kun toimintakausi on ohi. Toimintakertomukset liittyvät kuitenkin menneeseen vuoteen, joka on jo kaukana ja olemme valiokunnassa päätyneet siihen ratkaisumalliin, että näitten toimintakertomusten kohdalta otetaan vuosittain joitakin painopistealueita. Vuoden 2009 tarkasteltavat, fokusoitavat painopisteet on jo osittain määritelty. Sillä tavalla voidaan, aina palaamatta aikaisempaan, päästä sanomaan jotakin ehkä tarkemmasti.

Vuoden 2008 yksi merkittävimmistä asioista oli strategian Meidän kirkko julkitulo. Toinen sellainen asia, joka väritti viime vuotta, on varmaankin seurakuntarakenteen muutokset. Onkin hyvin mielenkiintoista, että rakennemuutosten hallinta on liki kaikkien hiippakuntien toiminnallisissa tavoitteissa mainittu ja tehtävissäkin osittain, siitäkin huolimatta, että niitten käytännön toteutus useimmissa hiippakunnissa eri puolilla Suomea osuu vuoden 2009 puolelle. Valmistelut, tukitoimet ja konsultaatio, paljot neuvottelut, ovat osuneet vuodelle 2008 ja vieneet varmasti paljon voimavaroja, epäilemättä myös asiantuntijuutta on tarvittu. Eikä kovin kaukana ole sekään aika, kun mietimme, millä tavalla näihin kuntien ja maakuntien välisiin neuvonpitoihin, silloin kun kuntaliitoksia ja kuntarakennemuutoksia on lähtenyt käyntiin, seurakuntienkin pitäisi päästä mukaan ja nyt näyttää siltä, että näissä on oltu paljon mukana. Kolmas sellainen asia, joka on nostettu tässä mietinnössä esille, on tämä vuosi 2008 yhteisöllisten surullisten tapahtumien vuoksi. Ei voi sanoa, että 2008 olisi kriisivuosi, mutta kyllä kriisien vuosi. Olemme halunneet poimia myös esiin sen, että näyttäytyy siltä toimintakertomuksen mukaisesti, että nimen omaan kirkkohallituksen työskentelyssä verkkoympäristö on muuttunut toimintaympäristöksi, ei ainoastaan niin, että verkko olisi vain työväline, vaan että se on jo ympäristö, jossa tehdään työtä. Tämä näkyy monien yksiköitten maininnoissa.

Kirkkohallituksessa on viime vuosina pitkällä linjauksella ilmaistu ja haluttu ilmaista pyrkimys, että tarkoituksenmukaistetaan hallintoasioitten käsittelyä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pyritään siihen, että virastokollegiossa tehdään osa päätöksistä, ja silloin kun ollut mahdollista, on päätösvaltaa delegoitu myös viranhaltijoille. Siitä huolimatta, että päätöksenteko-organisaatio on joustavaa ja nähdäksemme tarkoituksenmukaista, siihen on liittynyt siitä huolimatta se hankaluus, että asioiden määrä, laajuus ja ehkä vaatimustaso lausuntojen osalta on vain kasvanut. Valiokunnan silmiin näyttäytyy tämmöinen kaksiosaisuus: Toisaalta kirkkohallitus palvelulaitoksena - niin kuin täällä on lähetekeskustelujen, esittelyjen ja kirkkohallituksen puheenvuorojen osalta tullut esille aiemminkin, on tilanne se, että silloin kun sähköinen verkkoviestintä muuttaa muotoaan, nopeutuu ja tulee myös seurakunnissa kaikkien ulottuville, kirkkohallitukseen palvelulaitoksena tulee sähköistä postia ja kyselyä entistä enemmän, ja odotetaan, että siihen pikaisesti vastataan. Niin sanottu reaaliaikaisuuden vaade, joka tuntuu tulevan myös virastoihin, on massiivista. Sitä ei ehkä ajattele silloin, kun totutusti koettaa kamppailla kiireen kanssa. Toisaalta - palvelulaitoksena toimimisen lisäksi - niin sanottu kirkon sisäinen kysely on kasvanut entistä enemmän, myös EU-lainsäädännöstä lähtökohtaisesti tulevien lausuntopyyntöjen määrä samoin kuin viranomaistahoilta, ja niitten laajuus on myös kasvanut, ja aiheuttaa sen, että asiantuntijaorganisaation on paneuduttava monensorttisiin aiemmin tuntemattomiin lausuntopyyntöihin. Tässä asiassa on vielä paljon miettimistä. Edelleen on tietysti miettimistä siinäkin, millä tavalla kirkon sisäisen hallinnon asiat jaetaan seurakuntien ja hiippakuntien ja kirkkohallituksen kesken, vaikka tässä jaotuksessa varmastikin on menty aimoaskelia eteenpäin.

Seurakuntien yhdistymisen hoitoon en puutu. Ei ole kovin kauan siitä, kun pohdittiin sitä, että seurakuntien yhdistymisen pitäisi tapahtua seurakuntien omilla ehdoilla. Sen jälkeen tuli kausi, joilloin huomattiin, että kuntaliitokset ja kuntarakennemuutos aiheuttaa huomattavia paineita myös seurakuntien yhdistämishakkeiden osalta ja nyt taidetaan olla taas jo siinä kohtaa, jossa taloudellisista syistä seurakuntien yhdistymiset ja muutokset ovat seurakuntien omista lähtökohdista, eli talousnäkökulmista esillä. Ota ja ihmettele sitten, mikä on seuraava vaihe ja kuinka itsenäisiä tässä asiassa loppujen lopuksikaan olemme.

Strateginen työskentely näyttää ryöpsähtäneen oikein valta-asiaksi, siinä mielessä valta-asiaksi, että se myös vie kohtuullisen paljon prosessointia ja mietintäajatusta ja edellyttää tietysti myös ohjausta ja koulutusta, sitouttamista ja jalkauttamista, vastaamista ja perustelemista ja kertomista. Näitä laajempia toimintaa ohjaavia strategioita on kuitenkin tarkasteltava siinä mielessä, että ne ovat ohjeellisia ja toteutuakseen vaativat laajoja panostuksia, opastusta ja myös eteenpäin viemisen seuraamista.

Valiokunnan mielestä kirkko on pysynyt hyvin mukana tietoverkkojen ympäristössä. Nähdäksemme se, että on keskitetty tietoverkkoratkaisuja monella rintamalla, on tuonut kirkolle sen edun, että on päästy pirstaloitumisvaiheesta yli ja tällä tavalla kyetään myöskin palveluissa huomattavasti parempaan tasoon ja niin nopeammin koulutuksellisesti viemään asioita läpi.

Toimintakertomuksen rakenne perustuu osastoihin ja yksiköihin, liiteosa on laaja, mutta sujuvalukuinen tämä toimintakertomus kyllä on ja tarpeellinen tieto on kertomuksessa ja liitteissä esillä. Aiemmissa mietinnöissä on jo mainittu siitä, että näitä tarkennustietoja tietenkin on nyt myös verkkoympäristössä ja varmaan tässä edetään ihan normaalissa järjestyksessä, sitten kun valmius on. Näin on viestitetty.

Henkilöstöasioissa on havaittavissa joihinkin aiempiin toimintakertomuksiin nähden, että henkilöstön - siitä huolimatta, että täällä saliesittelyssä kansliapäällikkö kävi läpi tätä eläkkeellesiirtymisten tulevaa määrää - sairauspoissaolojen määrä kuitenkin on vähentynyt. Se on nähdäksemme merkki jostakin myönteisestä asiasta. On tietysti päivänselvää, että aiemminkin puhutut pitkät sairauspoissaolot samankin henkilön kohdalla saattavat näitä työstä poissaolopäiviä määrällisesti aika paljolti nostaa, mutta joka tapauksessa nyt ollaan menty toiseen suuntaan. Rekrytointi tulee olemaan, niin kuin täällä on moneen kertaan puhuttu, melkoinen ongelma.

Joka tapauksessa, nähdäksemme kirkkohallitus ja hiippakunnat - josta hiippakunnista on otettu esille hiippakuntavaltuustojen työskentely ensisijaisesti tarkastelun kohteeksi - ovat olleet toiminnassaan monenlaisten muutosten ja tapahtumien keskiössä ja työskentelyolosuhteet, niin kuin kaikkialla maassamme, ovat vaatineet henkilöstöltä paljon. On syytä valiokunnan ja kirkolliskokouksen puolesta kiittää hiippakuntien ja kirkkohallituksen työntekijöitä perustehtävien hyvästä hoitamisesta ja työn samanaikaisesta kehittämisestä.

Herra puheenjohtaja. Edellä olevan perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous merkitsee tiedokseen kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset ja kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätöksen vuodelta 2008 ja lähettää valiokunnan mietinnön ja siitä kirkolliskokouksessa käydyn keskustelun kirkkohallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten ja myös hiippakunnille tiedoksi.


Tillbaka