Inlägg



Huotari Voitto, piispa

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 1/2006 om kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser (s. 1-15, 20-27, 32-105 och 122-158) och personalbokslut för år 2005

Plenum:
Torsdagen den 11 maj 2006 kl. 9.00

Text:
Herra puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensiksikin haluan jakaa edustaja Koukkarin huolen hiippakuntavaltuustojen toiminnasta. Hiippakuntavaltuustojen kaikkein välttämättömimmät hallintotehtävät ovat erittäin vähäiset ja niitten hoitaminen sellaisenaan ei varmasti niihin valituille henkilöille merkitse mielekästä työskentelyä kirkon hyväksi. Kun tämä hiippakuntavaltuusto on varsin uusi järjestelmä, niin olisi kehitettävä sellaisia toimintatapoja, että siihen sisältyvä kapasiteetti saataisiin todella hiippakuntien ja seurakuntien parhaaksi käyttöön ja se toiminta olisi myöskin osallistujan kannalta mielekästä.

Kirkkohallituksen osalta tässä valiokunnan mietinnössä tarkastellaan monipuolisesti sen toimia. Pariin kertaan täällä todetaan, että kirkkohallituksen tehtävä on tukea ja palvella paikallisseurakuntia kirkon perustehtävän toteuttamisessa. Sen sijaan tässä mietinnössä kirkkohallituksen tehtävät kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitajana eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota. Kirkkohallituksella ja sen eri yksiköillä on monitahoista aktiivisuutta ja kanssakäymistä ministeriöiden, yhteiskunnan eri toimialojen, järjestöjen, puolueiden, kansalaisliikkeiden ja vastaavien kanssa. Siellä hoidetaan myös kirkon ekumeenisia suhteita ja kirkon kansainvälistä toimintaa hyvin monitahoisella tavalla.

Paikallisseurakuntien hyväksi hiippakunnat, kristilliset järjestöt ja seurakuntayhtymät tekevät varsin paljon työtä. Siellä myöskin seurakuntien tuntemus on hyvää ja siellä ollaan lähellä seurakuntia. Tähänhän tässä keskustelussa on myöskin viitattu muun muassa edustaja Ojalehdon puheenvuorossa ja niissä puheenvuoroissa, joissa on puututtu hiippakuntien resursseihin. Seurakuntien, hiippakuntien ja kristillisten järjestöjen mahdollisuudet kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa valtakunnallisella tasolla ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa eivät ole lainkaan samanlaiset kuin kirkkohallituksen. Niinpä toivonkin, että kirkolliskokous rohkaisisi kirkkohallitusta ennen kaikkea yhä monipuolisempaan yhteiskuntasuhteiden hoitamiseen ja myöskin edunvalvontaan. Toivon, että voisimme rohkaista ja luoda edellytyksiä ja erityisesti painottaa kirkkohallituksen tehtävää yhteiskuntasuhteitten hoitajana. Paikallisseurakuntien tukijoita riittää. Yhteiskuntasuhteitten hoitajia ei samalla tavalla ja samassa merkityksessä. Minä näen tässä erittäin keskeisen, tukemisen arvoisen kirkkohallituksen tehtävän, ja tämän tähden myös kirkkohallituksen paikallisseurakuntia tukevat tehtävät voitaisiin nähdä rajatummin.


Tillbaka