Inlägg



Kinnunen Kari Pekka, edustaja

Rubrik:
Tillsättande av en kommitté för att analysera kyrkans omvärld och förändringar i den samt skissera nödvändiga förnyelseåtgärder (Ombudsinitiativ 2/2009)

Plenum:
Onsdagen den 6 maj 2009 kl. 9.15

Text:
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kollegat. Kenttäpiispa Niskanen selvitti äsken aloitteemme taustaa. Kaikkihan me tiedämme tämän tilanteen ongelmallisuuden, kirkosta erot, talousongelmat, kulttuuria ja arvoja koskeva murros ja niin edespäin. Tiedämme tänään todella paljon ihmisten asenteista ja odotuksista kirkon suhteen, kiitos Kirkon tutkimuskeskuksen erinomaisille raporteille. Meillä on myös tosiasioiden pohjalta nousevat kirkon uudet strategiat. Siis voisimme sanoa, että kartoitus on tehty ja suuntaviivat ovat selvät. Mutta mitä puuttuu? Meillä on paljon konkreettisia yksittäisiä hankkeita, mutta jonkinlainen kokonaisvaltaisempi asioiden tarkastelu, sitä ei olla vielä tehty. Puuttuvat tällaiset konkreettiset toimenpide-ehdotukset, jotka koskisivat kokonaiskirkkoamme ja olisivat antamassa ideoita ja malleja myös paikallisia seurakuntia ja toimijoita varten.

Tulemme kohta tässä kokouksessa käsittelemään useita yksittäisiä edustaja-aloitteita, muun muassa kehitysvammaisten lasten ja nuorten asemaa kirkossamme. Ne ovat kaikki hyviä ja kannatettavia aloitteita. Olen kuullut monen ihmisen sanovan, että nyt täytyisi todella lähestyä näitä asioita kokonaisvaltaisemmin, useita haasteita samanaikaisesti kohdaten ja niihin laaja-alaisesti vaikuttavia ratkaisuja löytäen. Hannu Niskanen totesi Variksen komitean vahvan vaikutuksen kirkkoomme 1960-luvun taitteessa. Meidän olisi nyt mielestämme aika asettaa vastaavanlainen komitea, jolla ei olisi määrättömästi aikaa, kuten kuuleman mukaan kirkolla voi olla. Nyt asiaan täytyy tarttua. Komitealla olisi tehtävänään koko kirkon ja yhteiskunnan kenttä haasteineen pohdittavanaan, ja mikä olennaisinta, konkreettisten ja toiminnallisten ratkaisujen löytäminen. Luonnollisesti tämän komitean tulisi olla yhteistyössä yleisvaliokunta kakkosen kanssa ja sitten kun se tulevaisuusvaliokunta on perustettu, niin sen kanssa.

Olen saanut tutustua omaa ikääni ajatellen nuoriin kirkon ja yhteiskunnan tulevaisuuden vaikuttajiin ja olen voinut hämmästyä heidän luovuudestaan, uudenlaisesta ajattelustaan. En toivoisi tähän toivon mukaan perustettavaan komiteaan ensisijaisesti kirkon säilyttäjiä, vaan emeritus arkkipiispa Vikströmin loistavan lohkaisun mukaisesti "niitä hulluja, jotka tekevät tulevaisuuden". Katselin avajaismessussa Maarian kirkon kattoa ja siellä näin kaksi sellaista asiaa, jotka syöpyivät sisääni: Sen Kristuksen krusifiksin, joka kertoo vahvan perustan, jolle voimme rakentaa. Mutta samalla näin, ehkä tekin kiinnititte huomionne siihen (jos ette kiinnittäneet, niin katsokaapa huomenna) siellä oli kirkkolaiva maalattuna kirkon keskilaivaan krusifiksin eteen. Tuossa laivakuvassa oli kaikki ihan oikein. Toivon ankkuri ei suinkaan ollut sieltä laivan peräpäästä mereen heitetty, vaan se oli keulasta eteenpäin. Toivo johti, toivon ankkuri johti laivaa eteenpäin tulevaisuuteen. Nyt me tarvitsemme byrokraattien kielellä komiteaksi kutsutun ryhmän, jolle sanat "I have a dream" ovat totta, ja joka voi realisoida sen kirkollemme. Jos vielä käytän tuota samaa kuvaa, tarvitsemme "dream teamin" hahmottamaan tarpeellisia uudistustarpeita kirkossamme. Meidän tarvitsee tehdä kirkossamme sen avulla obamat. Tähän aloitteemme tähtää.


Tillbaka