Inlägg



Kinnunen Kari Pekka, edustaja

Rubrik:
Totalreform av strukturerna för församlingarnas distriktsarbete och de benämningar som används i distriktsarbetet (Ombudsinitiativ 1/2010)

Plenum:
Tisdagen den 4 maj 2010 kl. 12.30

Text:
Hyvä puheenjohtaja, hyvät edustajat. Haluan ensiksi todeta aloitteistamme sen, että kyse ei ole nyt vain siitä, että toivoisimme saavamme kirkkojärjestykseen yhden uuden seurakuntatoiminnan rakenteen, jota siellä nyt ei ole, nimittäin alueseurakunnan. Tavoitteemme on pyytää tässä tilanteessa, missä seurakunnat käyvät lävitse voimakkaita rakennemuutoksia ja uudistuksia seurakuntien yhdistyessä suuremmiksi seurakunniksi, seurakuntayhtymiksi, muodostettaessa kappeliseurakuntia ja niin edespäin, että tehtäisiin laaja kokonaisselvitys, jossa arvioitaisiin erilaisten seurakuntarakenteiden toimivuutta ja nimikkeiden osuvuutta ja siltä pohjalta tarkistettaisiin kirkkolakia ja -järjestystä siten, että meillä olisi tarpeellinen työkalupakki käytettävissämme maamme seurakuntayhtymiä ja seurakuntia varten. Kyse on siis kokonaisselvityksestä ja sen pohjalta tehtävistä lakimuutoksista.

Nyt pohdintaa näistä nykyisistä rakenteista. Minä en tuonut valitettavasti tänne työkalupakkia, mutta vähän kuvailen näitä työkalupakin välineitä. 1. Ensimmäisenä on moukari ja vasara. Itse työskentelen Vantaalla suuressa 140 000 jäsenen ja seitsemän seurakunnan seurakuntayhtymässä. Seurakuntayhtymärakennehan on monessa suhteessa aivan erinomainen. Olemme täällä puhuneet HeTasta. Isoon seurakuntayhtymäänhän on sisäänrakennettu mini HeTa, kaikki tukipalvelut palkanmaksuineen ja atk-hankintoineen ovat keskitettyjä, eikä millään paikallisseurakunnalla, vaikka seurakuntiemme koot ovat 13 000 - 40 000, ole yhtään taloushenkilöä palkattuna paikallisesti. Kaikki nämä tukitoiminnot ovat keskitettyjä. Me voimme keskittyä seurakunnalliseen perustyöhön yhteisten työmuotojen tukemana. Tämä on se moukari. Mutta tietenkin jokaiseen rakenteeseen sisältyy myös erilaisia ongelmia ja haasteita. Yhtymässä on aina byrokratian vaara, samat asiat päätetään monella tasolla, paikallisissa seurakuntaneuvostoissa, joissakin seurakunnissamme myös johtokunnissa, yhteisessä kirkkoneuvostossa ja valtuustossa. Pyydetään lausuntoja toisilta ja tehdään esityksiä. Kaikki se on osaksi pois perustyöltä. Samoin joku voi nähdä myös sen hienoksi, joku taas ongelmaksi, että meillä jokainen noista seitsemästä seurakunnasta on profiililtaan aika erilainen. Kuulumme samaan sisarussarjaan, nämä ovat niitä vasaroita, olemme kuin Jukolan seitsemän veljestä tai Venlaa erilaisine luonteenpiirteinemme. Se erilaisuus ei suinkaan johdu siitä, että seurakuntamme jäsenet olisivat erilaisia, vaan seurakuntien itsellisyyden perinteestä ja kunkin seurakunnan omasta historiasta. Jotta tästä päästäisiin eteenpäin, niin meillä Vantaalla on nyt kehitetty slogan, käytämme ilmaisua "haluamme toimia kuin yksi seurakunta tässä seurakuntayhtymässämme". 2. Seurakunnilla kaikkialla maassamme on myös toinen työkalu käytettävissä. Ne ovat niin kuin Fiskarsin iso kirves ja pikku kirves. Paikallisseurakunta on tietenkin kaiken kirkollisen työn perusyksikkö ja seurakuntammehan ovat, niin kuin täällä olevat kaikki tietävät, kooltaan, resursseiltaan, traditioiltaan hyvin erilaisia, mutta yhteisen lainsäädännön perustalle kasvaneita. 3. Ennen vanhaan, kun jonkin alueen sisällä alue kasvoi, se sai itsenäisyyttä, kun siitä muodostettiin kappeliseurakunta, tuollainen pikkukirves. Iso kirves oli siinä vieressä. Useinhan aikaa myöten mentiin vielä pitemmälle, kappeliseurakunnasta kasvoi itsenäinen seurakunta. Mutta nyt kehityksen suunta on kääntynyt. Naapuriseurakunta liittyy usein isomman kappeliksi, jolloin se säilyttää osan identiteetistään ja itsellisyydestään ja usein mennään vielä tätä rakennetta pitemmälle siten, että seurakunnat yhdistyvät.

4. Neljäs työkalu meidän pakissamme on, sanon sitä vaikka ruuvimeisseliksi; se on aika pieni, seurakuntapiiri. Sehän voi merkitä hyvin monenlaisia käytäntöjä. Se on joustava rakenne, mutta samalla hyvin epämääräinen. Se on aluetyön kaikkein kevein malli, usein käytetty paljon myös kaupunkimaisissa olosuhteissa.

Mutta kehitys kehittyy. 5. Kirkkolaki ja kirkkojärjestys eivät tunne aluetyön rakennemallia. Kuitenkin sitä käytetään nykypäivänä hyvin paljon monissa seurakunnissa. Käytän tästä työkalusta nimeä monitoimityökalu. Joissain seurakunnissa se on hyvin kevyt lisärakenne, jossa jollekin seurakunnan alueelle halutaan tarjota jotain tärkeää, esimerkiksi omia jumalanpalveluksia tai sitten väestörakenteesta johtuvia erityispalveluja. Joissakin seurakunnissa taas aluerakenne on kaiken seurakunnan toiminnan päärakenne. Lähes kaikki toiminta voi tapahtua alueellisesti moniammatillisin tiimein aluekappalaisen ja alueneuvoston johtamina.

Koska aluetyö moninaisin muodoin on tullut yhä tärkeämmäksi rakenteeksi, eikä sille tarjota kirkkolaissamme ja -järjestyksessä mitään mallitusta, se on nostettu erityisesti esille tämän kokonaisselvityspyynnön yhteydessä. Juuri kun olin lähdössä tänne kirkolliskokoukseen, sain Salosta, jossa on yhdistämisprosessi meneillään, kiitosviestin siitä, että tällainen alueseurakunta-aloite on tehty. Itse olen parhaiten tutustunut tähän malliin Jyväskylän seurakunnan osalta, sen aluetyöhön, ja pidän sitä erinomaisen onnistuneena. Varmaan siinäkin on ongelmakohtia, mutta se malli tarjoaa monenkokoisille seurakunnille ja myös seurakuntayhtymille kiinnostavaa pohdittavaa. Siellähän Jyväskylä ja Korpilahti liittyivät yhdeksi seurakunnaksi. Vielä suurempi kokonaisuus siitä syntyi, kun Jyväskylän maaseurakunta tuli mukaan. Luonnollisesti olisi ollut mahdollisuus perustaa seurakuntayhtymä, mutta koska sekä kaupunki- että maaseurakunnassa työ oli jo aikaisemmin organisoitu aluetyön pohjalle, päätettiin muodostaa yksi seurakunta, valtavan iso seurakunta, jossa on yhdeksän alueseurakuntaa. Ne siis voivat toimia varsin itsellisesti kuin seurakunta, jota aluekappalainen ja alueneuvosto, siis luottamushenkilöt johtavat, ja joka samalla sitoutuu Jyväskylän seurakunnan yhteiseen strategiaan ja jota johdetaan kokonaisuutena yhteisellä henkilöstöpolitiikalla hyödyntäen yhteisiä tukipalveluita. Näin myös hallinto on kevyempi kuin seurakuntayhtymässä. Se on tavallaan kolmas malli seurakuntayhtymän ja paikallisseurakuntamallin välissä. Tuo malli on niin kiinnostava, että meillä Vantaallakin mietitään sen soveltamista. Jos Helsinki ja Vantaa yhtyvät, ei mallia ole varmaankaan mahdollista käyttää, vaan silloin syntyy valtavan iso yhtymä, jossa seurakunnat pysyvät suurin piirtein ennallaan, mutta tukipalvelut yhdistetään. Siitä syntyy jo aika iso "HeTa". Mutta jos Vantaa jää omaksi yhtymäkseen, siitä saatetaan ehkä joskus vuoden 2015 paikkeilla muodostaa kahden seurakunnan yhtymä, joista toinen olisi 135 000 jäsenen suomalainen seurakunta ja toinen 5000 jäsenen Vanda svenska församling. Siinä olisi suomenkielisessä seurakunnassa todennäköisesti yhdeksän alueseurakuntaa eli eräitä seurakuntia jaettaisiin kahteen alueseurakuntaan. Esimerkiksi Marja-Vantaan synnyttämästä noin 30 000 uuden asukkaan alueesta tulisi oma alueseurakunta, jossa tulijoille voitaisiin tehdä uudenlaista toimintaa. Tämä, mitä nyt kerroin, ei tarkoita sitä, että suosittelisin kaikkia seurakuntayhtymiä harkitsemaan samanlaista ratkaisua. Mutta tämä kuitenkin antaa kuvan siitä, mitä se voisi merkitä, jos työkalupakkiimme tulee uusi rakenne ja entisetkin arvioidaan uudelleen niihin liittyvine vahvuuksineen ja ongelmineen. Toivomme siis tällaista kokonaisselvitystä, että voisimme kehittää seurakuntarakenteitamme ja erilaisia liitoshankkeita.


Tillbaka