Inlägg



Häkkinen Seppo, Piispa

Rubrik:
Ändring av minimiantelat faddrar (KO 2:17,1) (Stiftsfullmäktiges framställning 3/2009)

Plenum:
Tisdagen den 5 maj 2009 kl. 10.35

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Kummius on asia, joka hyvin olennaisesti liittyy kirkon jäsenyyteen. Tästä yhtenä esimerkkinä on se, että kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan kirkon jäsenistä 89 % pitää joko hyvin tärkeänä tai melko tärkeänä mahdollisuutta toimia kummina. Ja verrattuna edelliseen nelivuotiskertomuksen kyselyyn kummiutta erittäin tärkeänä pitävien osuus on kasvanut. Kun tarkastelee tätä hiippakuntavaltuuston esitystä ja myös samaa asiaa koskevaa edustaja-aloitetta, joka myöhemmin tulee käsiteltäväksi, tätä äsken kertomaani taustaa vasten mielessäni liikkuu muutama varsin suuri strateginen kysymys ja havainto. Ensinnäkin näyttää siltä, että yhä useammassa asiassa meidän kirkkomme ja seurakuntamme jakautuvat kahtia. Vaikeus saada kummeja koskettaa suuria kaupunkiseutuja, mutta valtaosassa Suomea se ei ole minkäänlainen ongelma. Siksi suuri kysymys on se, miten me kykenemme jatkossa niin säädöstasolla kuin käytännössä ratkaisemaan ne erilaiset ja monesti jopa vastakkaiset tarpeet, joita meillä näyttää kirkossamme aika monessa asiassa jo nyt olevan ja tulevaisuudessa vielä entistä enemmän tulee esille. Toinen mielessäni liikkuva suuri strateginen kysymys liittyy siihen, että mikä on se taktiikka, jolla me pyrimme ylipäänsä vahvistamaan kirkon jäsenyyttä. Onko viisas tapa vetäytyä? Tällä tarkoitan sitä, että tietyissä asioissa väljennetään muun muassa jäsenyyteen tai siihen jollakin tavalla liittyviä kriteereitä. Vai onko viisas tapa ryhtyä vastaiskuun, jossa kaikin tavoin pyritään vahvistamaan jäsenyyttä? Olemmeko esimerkiksi tehneet riittävästi kummiuden aseman, tehtävien ja ylipäänsä kirkon jäsenyyden arvostamiseksi. Kolmas suuri kysymykseni liittyy siihen, että kirkkoon liittymisessä merkittävin asiakokonaisuus on elämänkaareen liittyvät syyt. Tähän kuuluu muun muassa kummiksi pääseminen, 17 % kirkkoon liittyneistä ilmoittaa syyksi sen, että heitä on pyydetty kummiksi. Olemmeko me tarjonneet riittävän rohkeasti mahdollisuutta liittyä kirkkoon niissä tilanteissa, kun meille tarjotaan kastetilaisuuden yhteydessä kummiksi niitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä? Olemmeko ylipäänsä pitäneet esillä riittävästi mahdollisuutta liittyä kirkon jäseneksi? Meidän maassamme on 800 000 mihinkään uskontokuntaan kuulumatonta ihmistä. Tätä ei ole meillä jäsenhankinnan näkökulmasta lainkaan riittävällä vakavuudella hoksattu, saatikka että olisimme vetäneet siitä käytännön johtopäätöksiä ja rohkaisisimme ihmisiä kirkon jäseniksi. Hyvät edustajat, ymmärrän hyvin tämän esityksen taustalla olevan tilanteen ja myös ratkaisuehdotuksen kummien vähimmäismäärän muuttamiseksi, mutta toivon, että valiokunta tätä asiaa käsitellessään liittää tämän huomattavasti laajempaan kokonaisuuteen, kysymykseen ylipäänsä meidän kirkkomme jäsenyydestä ja jäsenyyden vahvistamisesta.


Tillbaka