Inlägg



Huovinen Pentti, edustaja

Rubrik:
Partnerskapslagens följder för kyrkan; biskopsmötets utredning för kyrkomötet (Biskopmötets framställning 2/2010)

Plenum:
Onsdagen den 5 maj 2010 kl. 18.28

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajat. Kiitos piispainkokoukselle selvityksestä. Pöytäkirjan mukaan, joka tässä on liitteenä meillä kaikilla, selvityksen antaminen on vaatinut melkoista keskustelua. Lienee kaikille tullut selväksi, että piispainkokouksen selvitys avaa oven raolleen samaa sukupuolta olevien siunausta ja vihkimistä kannattaville. Piispainkokouksen voidaan juridisesti katsoa antaneen selvityksessään pastoraalisen ohjeen rukoilla samaa sukupuolta olevien parien kanssa, ainakin niin voidaan tulkita. Jos tulkitaan, että piispainkokous ei ole antanut pastoraalista ohjetta, niin yksittäinen piispa voi antaa tämän samansisältöisen pastoraalisen ohjeen, niin kuin täällä selvityksen viimeisellä sivulla sanotaan.

Itse asiassa selvityksen loppupäätelmäkohta neljä ei muuta nykykäytäntöä. Samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoilemista ja siunaamista lienee tapahtunut ja tapahtunee vastedeskin. Uutta on, että käytäntöehdotus on nyt paperilla ja piispainkokouksen antamana. Selvityksessä todetaan myös, että tämä pastoraalinen käytäntö itse asiassa ei tarvitse tuekseen kirkolliskokouksen päätöstä.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta rukoilemisessa, siunaamisessa tai vihkimisessä on viime kädessä kysymys joko-tai -päätöksestä. Pitkällä tähtäimellä ei ole kompromissia, johon molemmat olisivat tyytyväisiä. Vaikka täällä on toisin todettu, rohkenen epäillä, ettei asia jää tähän. Miksi epäilen? Samanlainen tilannehan oli naispappeuden aikana, otan tämän vain esimerkkinä, oli itse asiasta mitä mieltä tahansa. Pitemmällä aikavälillä kompromissia ei asiassa ole saavutettu, vaikka siihen lakiehdotuksen yhteydessä annetulla ponsilausumalla pyrittiin. Itse asiassa on tapahtunut täysin päinvastoin. Tämä on nyt siis juridista pohdintaa.

Sitten tähän selvitykseen, pyydän teitä ottamaan selvityksen esille. Siellä on sivulla 128 johtopäätös-kappaleessa keskellä sivua pieni kappale, jossa sanotaan keskellä, että yhteistä ratkaisua on mahdollista etsiä lähinnä neljännen vaihtoehdon pohjalta, joka on valittu tähän piispainkokouksen selvitykseen. Eli tämä on tärkeää, että piispainkokous on valinnut neljännen vaihtoehdon lähempään tarkasteluun. Käännämme sivulle 130. Siinä kohdassa viisi luetaan "kristitylle kuuluu myös velvollisuus rukoilla toisten ihmisten puolesta". Kun mennään seuraavalle sivulle, 131, siinä lukee kohdassa kuusi, ensimmäisessä kappaleessa viimeinen rivi: "papin velvollisuus on antaa esirukouksesta tilanteen luonteen mukainen kuva ja pitää kiinni häntä sitovista ohjeista". Eli pappi voi saada ohjeet, mistä? Se lukee viimeisellä sivulla 132, jossa viimeisessä lauseessa sanotaan, että pastoraalisten ohjeiden antaminen kuuluu piispainkokoukselle tai piispalle.

Mennään takaisin sivulle 131. Siinä toisessa kappaleessa, kohdassa kuusi sanotaan viimeisessä lauseessa: "parisuhteessa rekisteröineiden pastoraalisessa kohtaamisessa rukous perustuu papin tai kirkon muun työntekijän vapaaseen harkintaan". Mitä nyt sitten pohdin? Perustuslaki sanoo selvästi, että ketään ei syrjitä sukupuolen takia. Tämä on tullut täysin selväksi tässä kirkossa viimeisten vuosien aikana. Sen lisäksi, jos piispa antaa pastoraalisen ohjeen, siis kirkolliskokouksen ei tarvitse puuttua tähän asiaan, piispa voi antaa pastoraalisen ohjeen "rukoilkaa samaa sukupuolta olevien parien kanssa", ja hän voi vielä lisätä pastoraaliseen ohjeeseen, että se on vapaaehtoisuuteen perustuva. Jos sitten vilpittömässä uskossa tähän luottava pappi tai seurakunnan työntekijä sanoo, että tämä on nyt vapaaehtoista ja minä en rukoile kanssanne yhteistä rukousta, niin missä asia ratkaistaan? Oikeudessa. Asia ratkaistaan viime kädessä oikeudessa. Virkamies, jolla ei ole lain turvaa omantunnon vapaudelle, tulee häviämään. Tiedän, että juristit voivat ajatella juuri tällä tavalla. Te voitte ajatella, että eihän siinä niin voi käydä, koska olemmehan me sopineet. Muistakaa ponsi vuodelta -86, mitä sovittiin. Ellei omantunnon vapautta tuoda lakisääteisesti kirkon oppiin sisäänrakennettuna asiana tässä asiassa, en usko, että mikään suojelee kirkon työntekijöitä ainakaan ensimmäiseltä oikeudenkäynniltä. Jos se on tuloksekas eli pappi tuomitaan, sen jälkeen me olemme todella pulassa. Haluammeko me sitä? Ei, ei kukaan meistä varmaan halua sitä, että omantunnon vapautta sidotaan. Jos emme halua sitä, niin mihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä? Pitää sanoa se niin selvästi, että oikeudessa tuomarit ymmärtävät sen asian. Ainoa vaihtoehto varmistaa tämä asia on se, että kirkolliskokous ottaa pastoraalisen ohjeen käsittelyynsä ja käsittelee tämän omantunnon vapauden tulkinnan niin, että se tulee täysin selväksi kaikille, ettei käy niin kuin ponnelle vuonna -86. Jos halutaan, että asia menee eteenpäin, on aivan olennaisen tärkeätä, että tämä asia ratkaistaan. Muuten koko homma voi kaatua siihen.

Lopuksi eduskunnassa on odottamassa lakiehdotus sukupuolineutraalista avioliitosta. Siellä varmasti seurataan mielenkiinnolla, mitä kirkolliskokouksessa tapahtuu. Omalla päätöksellämme, mitä tässä teemme, annamme signaalin kansanedustajille. Vaikka sinun päätöksesi tuntuu perhosensiiven lyönniltä täällä Turussa, se voi olla myrskytuulen veroinen Helsingissä. Eli pienetkin signaalit, mitä kirkolliskokous ajattelee tästä asiasta, saattavat ratkaista eduskunnassa kansanedustajien ajattelutavan lakiehdotuksesta. Aika kovien asioiden kanssa ollaan tekemisissä. Ei tämä taida olla ihan pikku juttu.


Tillbaka