Inlägg



Juntunen Simo, edustaja

Rubrik:
Ekonomiutskottets betänkande 6/2005 med anledning av kyrkostyrelsens framställning 7/2005, som innehåller förslag till Kyrkans centralfonds budget för år 2006 och verksamhets- och ekonomiplan för åren 2006-2008, samt med anledning av budgetinitiativ 1/2005

Plenum:
Torsdagen den 10 november 2005 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Minunkin päässäni soi, mutta hieman eri kuin edustaja Ainalilla. Tuli mieleen vanha körttivirsi, jossa sanotaan mihinkin me menisimme kerjuuta jos häpeisimme. Tämän vanhan körttivirren ajatus on tullut usein mieleen, kun on voinut seurata Petroskoin kirkon rakentamishankkeen toteutumista. Ihmiselämän historia tuntee aikoja, jolloin on kerjättävä milloin leipää milloin armoa. On sanottu jopa niin, että kun rakentaminen loppuu tulee kuolema. Miksi avustaa kirkon rakentamista Petroskoihin kirkon keskusrahaston yhteisestä talousarviosta? Tähän kysymykseen pääsemme ottamaan tänä päivänä kantaa. Tämän alkuperäisen aloitteen yhtenä allekirjoittajana suhtaudun Veli Ainalin kompromissiesitykseen myönteisesti ja nyt tahdon sanoa joitakin perusteita ja ajatuksia, jotka olen kokenut tärkeäksi. Ensimmäiseksi tahdon muistuttaa omasta historiastamme ja siitä tosiasiasta, että meitä, meidän kirkkoamme on autettu, kun olemme olleet avun tarpeessa. Lapsuuteni ja nuoruuteni kotikirkko Suomussalmella on rakennettu sotien jälkeen Amerikan luterilaisten kristittyjen ja kirkkojen avustuksella. Tämä tieto on kirjoitettuna niin Suomussalmen kirkon seinään kuin kaikkiin niihin muihinkin kirkkoihin, jotka avustusten tuella saatiin rakennettua. Viime keväänä kuulin Lapuan piispalassa järjestetyssä esitelmätilaisuudessa, kuinka Suomen kirkon taholta lähetettiin heti sotien jälkeen avustuspyyntöjä ulkomaille. Me olimme tuolloin köyhiä ja oikeasti avun tarpeessa. Ja tuohon meidän avun pyyntöömme vastattiin ja meitä autettiin. Sodan hävittämien kirkkojen tilalle alkoi nousta uusia. Toiseksi tahdon vedota siihen, että tämän aloitteen myötä olisimme koko kirkkona avustamassa Petroskoin seurakuntaa ja Inkerin kirkkoa. Tämä kirkolliskokouksen myöntämä avustus ei olisi ainoa avustamisen muoto, mutta merkittävällä tavalla se sitoisi ja antaisi viestin ulospäin siitä, että olemme koko kirkkona tässä hankkeessa mukana. Niin kuin selvityksestä olemme kuulleet Petroskoin kirkon rakentamishanketta tuetaan myös kolehdein, seurakuntien budjettivaroin, kristillisten järjestöjen ja herätysliikkeitten toiminnan kautta. Tämä hanke on siitä mielenkiintoinen, että tässä on hyvin laajat joukot mukana. Kirkolliskokouksen myöntämä avustus turvaisi hankkeen toteutumisen mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Nyt tästä 1 000 neliön Petroskoin kirkosta ovat seinät valmiina, katto saadaan vuodenvaihteessa ja sisätyöt odottavat. Eilen sain viestin Oulusta, että Petroskoin kirkon rakentamistoimikunta on pitänyt tällä viikolla kokousta ja todennut tilanteen olevan seuraavanlainen. Tämän vuoden puolella saadaan kirkko siihen tilanteeseen, että voidaan väliaikainen keveillä peitteillä tehtävä katto laittaa päälle, mutta sen jälkeen jos ei avustuksia saada niin työmaa joudutaan ajamaan alas, joudutaan ottamaan tauko, että saadaan taas varoja kerättyä, ennen kuin päästään jatkamaan. Toki tämä näinkin onnistuu, mutta jokainen ymmärtää, että tämä on hidas ja tämä on aika lailla tehokkuuden kannalta niin ongelmallinen vaihtoehto. Kolmanneksi haluan kertoa kokemuksestani edustaja Hannu Komulaisen seurakunnasta Juankoskelta. Juankoskelainen eläkeläinen opettaja Erkki Määttä vietti viime keväänä 80-vuotisjuhlaa järjestämällä seurat. Hän halusi kukkien ja lahjojen sijaan osoittaa muistamiset Petroskoin kirkon rakentamiseen. Seuroissa hän totesi: sodan aikana olimme Petroskoissa pahan teossa, nyt on mahdollisuus tehdä hyvää, kun sinne rakennetaan kirkkoa. Näin siis puhui ikäluokkaan 25 kuuluva suomalainen mies suhteestaan rajan takana eläviin ihmisiin. Minulle 42 vuotta nuoremmalle suomalaiselle miehelle tuo oli merkittävää puhetta. Sodan vaiheet eläneillä ei ollut mielessään katkeruutta, vihaa tai kaunaa kannettavana, pelkästään hyvätahtoisuutta. Siksi nyt on meidän kysyttävä, mikä on meidän tahtotilamme. Ilahduin tuosta talousvaliokunnan mietinnöstä. Siinä oli monia hyviä elementtejä. Myös se viesti, joka on kirkkohallituksesta tullut on ollut hankkeeseen myönteinen. Halutaan olla mukana. Meillä ei siis tässä asiassa ole niin kuin vastakkain asettelua. Mutta käytännön toteuttamisessa meillä on nyt eri näkemyksiä. Arvoisat kirkolliskokousedustajat. Meille tälle kirkolliskokoukselle on osoitettu avunpyyntö sisarkirkolta Inkerin kirkolta. Mitä tähän avunpyyntöön vastaamme. Millaisen viestin lähetämme ulospäin halustamme auttaa. Tähän kysymykseen haemme nyt vastausta kun otamme kantaa edustaja Ainalin esitykseen 150 000 euron avustuksen myöntämisestä Karjalan tasavallan pääkirkon rakentamiseen. Miellä on varallisuutta, mutta sisarkirkollamme Venäjällä ei. Kaikella vakavuudella ja ystävyydellä toivon, että kirkolliskokous näkisi myönteisesti aloitteen merkityksen ja sen historialliset ulottuvuudet.


Tillbaka