Inlägg



Kemppainen Jari, edustaja

Rubrik:
Komplettering av kyrkolagen och kyrkoordningen med bestämmelser om nya diakonämbetet (Kyrkostyrelsens framställning 1/2015) - Remissdebatten fortsätter

Plenum:
Torsdagen den 7 maj 2015 kl. 18.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja ja vielä virkeinä olevat edustajatoverit. Olen nyt kirkolliskokouksessa oppinut, että täällä näyttää olevan tietty leikki, että kirkolliskokous aina tilaa jonkin asian ja muutaman vuoden päästä aina hylkää sen. Tämä diakonia-asia näyttää olevan sellainen perinteinen, että tilataan ja sitten sanotaan heh heh, nyt me hylätään se. Itse pidän hyvänä tätä Malkavaaran kirjaa. Luin toissa yönä historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Itse olen yksinkertainen maalaispappi enkä teologiaa niin paljon ymmärrä kuin viisaammat, mutta vuosia on odotettu tällaista uudistusta. Kukaan ei ota tasa-arvokorttia jostain syystä tässä esiin, vaikka kaikessa muussa se otetaan, tämä tasa-arvokortti, vihkimysten ja työntekijöiden välillä. Ainakin oman seurakunnan työntekijät ovat odottaneet, että kun osa vihitään ja osa siunataan, osalle ei tehdä mitään ja osa tulee jostain tuolta keittiön kautta vaivihkaa sinne tehtäviin. Minä sopivan kokoisen seurakunnan pappina, maalaispappina, näen tämän esityksen hyvänä, koska seurakunnassani kaikki tekevät kaikkea. Työalarajat on kaadettu ja niitä kaadetaan edelleen. Koska diakonian virka täytyy olla se pakollinen virka. Diakoni tekee diakonian lisäksi perhekerhoa, varhaisnuorisotyötä, rippikoulua, hartauksia ja jumalanpalveluksissa jakaa ehtoollista. Vastaavasti, jos niitä muita työntekijöitä sattuu olemaan - koska he eivät ole pakollisia - niin he tekevät hyvää diakoniatyötä, täysin. Tiimityö edellyttää, että kaikki seurakunnassani toimii. Kellään ei ole omaa pilttuuta, ei minullakaan; käyn imuroimassa kirkkoa ja soitan kirkonkelloja ja ajan nurmikkoa ja teen virkatodistuksia. Ja hauskaa on myös, että omassa seurakunnassani on tällä hetkellä saman koulutuksen saaneita ihmisiä; on diakoni, on nuorisotyönohjaaja ja tässä kuussa valmistuva varhaiskasvatuksen ohjaaja. Heillä kaikilla on täysin sama koulutus. Ja - niin kuin Huokuna tuossa esitti - se on se pieni se erityisosaamisen osa siinä koulutuksessa. Miksi vain yksi vihitään virkaan? Nyt se varhaiskasvatuksen ohjaaja valmistuu ja tulee jostain keittiön kautta tänne.

Itse kannatan laaja-alaista diakonia-käsitystä. Meillä ainakin paikkakunnalla hyvin sosiaalis-karitatiivisen työn hoitaa kunta, antaa taloudellista avustusta ja auttaa kriiseissä. Meidän seurakunnan tehtävä on diakoniassa sielunhoito, yhteisön antaminen, yksinäisyyden ongelmiin puuttuminen, lähimmäisen vieressä kulkeminen. En väheksy perinteistä diakoniatyötä, olen 30 vuotta viettänyt vapaa-aikani ja joskus yönikin diakonin luona. Se asuu meillä (hilpeyttä salissa). Hän on myös kirkon entinen diakoniasihteeri, ja usein se minulle sanoo, että hän kyllä muuttaisi täysin tämän kirkon nykyisen diakonian ihan toisenlaiseksi. Ja niin kuin piispa Jari-kaima tuossa sanoi, kunnan työntekijät eivät kuulemma ole "iholla". Rouvani, nykyään kunnan sosiaalijohtaja ja perheneuvolan johtaja, on hyvinkin ja heidän työntekijänsä ovat niin "iholla" saunoissa ja retkillä ja leireillä, kotikäynneillä, kyllä ihan täysin. Iholla enempi kuin kirkon diakoniatyöntekijät monesti - tai yhtä paljon. Nimittäin tarvitaan yhteistyötä kunnan ja seurakunnan välillä. Seurakunnan diakoniatyö ei saa yhteiskunnan diakonian - voisi sanoa - kilpailija vaan pikemminkin sen jatke ja aukkojen täyttäjä.

Tampereen hiippakuntaan olen tyytyväinen, niin kuin olen aina kertonut, Suomen suurimpaan ja parhaimpaan hiippakuntaan. Viime aikoina hiippakuntamme on kutsunut kaikki uudet työntekijät ordinaatiokoulutukseen tai uusien työntekijöiden perehdytyskoulutukseen, mutta se on sama koulutus kuulemma ainakin osittain. Viime vuonna minulla oli siellä nuorisotyönohjaaja, tänä vuonna olen lähettänyt sinne kanttorin, joka on siellä mielellään. Kaikki ovat osallistuneet siihen mielellään, ja kapituli on hyvin hoitanut tämän perehdytyksen, joka on sitouttanut siihen tehtävään, mikä uusilla työntekijöillä on. Ainoa on sitten ollut siinä, että kun papit ja diakonit on vihitty, sitten ne muut jäävät katselemaan sinne messuun, että "tuolla ne nyt vihitään ja eikö niitä voisi siunata siellä". Joku sanoo, että pitäisi olla edustus kirkolliskokouksessa, en tiedä miksi, mutta jos katsoo tätä joukkoa, niin teidän maallikkojen joukossa on aika monta kirkon viranhaltijaa ja työntekijää. Eiköhän siitäkin kiintiö löytyisi, että olisi ihan oikeita maallikkoja ja kirkon työntekijöitä ja sitten pappeja ja piispoja. Kyllä kanttoritkin kelpuuttaisin tähän diakonivirkaan. Ja hienoa, että tässä on nämä varhaiskasvatustyöntekijät. Ihan selvästi joku on tehnyt tässä LAVAn. Tällä viikolla olen ihmetellyt, että eikö se LAVA-päätös ollut, että kaikissa esityksissä pitää olla lapsivaikutusten arviointi. En ole muuten löytänyt yhteen näistä papereista niitä. Kenenkähän vastuulla tämä on, kenelle voi valittaa tästä. Mutta tässä on ihan selvästi LAVA tehty, kun varhaiskasvatuksen työntekijät on otettu tähän mukaan.





Tillbaka