Inlägg



Kinnunen Kari Pekka, edustaja

Rubrik:
Ändring av minimiantelat faddrar (KO 2:17,1) (Stiftsfullmäktiges framställning 3/2009)

Plenum:
Tisdagen den 5 maj 2009 kl. 10.35

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Sekä eteläisestä Helsingin hiippakunnasta että puolivälin Suomesta Oulusta tulee aloite, toinen hiippakuntavaltuustolta, toinen kirkolliskokousedustajalta. Kummassakin näistä esitetään kummien vähimmäismäärän laskemista yhteen. Työskentelen kirkkoherrana Korsossa, Vantaalla. Kohtaan harvoin, jotain kaksi kolme kertaa keskimäärin vuodessa, mutta kuitenkin siis valitettavan usein tilanteen, jossa vanhemmilla tai vanhemmalla ei ole esitettävänään kahta kummia. Tämä on siis todellisuutta. Näin joudumme siinä sitten yhdessä aprikoimaan, miten tilanteesta eteenpäin. En kuitenkaan ole onneksi kertaakaan kolmetoistavuotisen kirkkoherruuteni aikana joutunut tilanteeseen, jossa lapsi tämän vuoksi olisi jäänyt kastamatta. Kuitenkin olen joutunut tekemään hätäratkaisuja. Olen muun muassa kerran kuuluttanut messun yhteydessä, että löytyisikö seurakunnasta vapaaehtoiskummia lapselle. Toki löytyi, mutta ihan selvähän se oli, että suhde ei ollut kovin aito ja läheinen, kuten ei myöskään silloin, jos pappimme tai suntiomme on ilmoittautunut hätäkummiksi. Näitä tilanteita siis on. Tällainen menettely, hätäratkaisut eivät vaan toimi. Kummiuteen vanhemmilla liittyvät tiedostetut tai tiedostamattomat syvät toiveet ja odotukset, jota tällaiset hätäratkaisut eivät tyydytä. Lain määräykset tulevat näin toki täytetyksi, mutta sisältö puuttuu.

Juha Kauppinen on vastikään julkaistussa tutkimuksessaan Takaisin kirkkoon (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu, 104), todennut sen, minkä me kaikki tiedämme: että nuoret aikuiset kuuluvat yhä vähenevässä määrin kirkkoon. Näin heidän on myös yhä vaikeampaa löytää kummia ystäväpiiristään. Jostain syystä, mihinkä myös piispa Häkkinen äsken viittasi, kummius on noussut yhä merkityksellisemmäksi asiaksi ihmisille. Kauppisen mukaan kirkkoon liitytään kummiuden tähden, koska halutaan lapselle hyvää, vaikka mieluummin oltaisiin liittymättä. Mutta lapsen hyvä ajaa ohitse oman tarpeen olla kirkosta erossa. Kauppisen tutkimuksen mukaan vuosina 1996-2006 Tampereella kummiuden tähden kirkkoon liittyi kaksi kertaa enemmän kuin vuosikymmen aikaisemmin. Se on ollut myös Tampereella keskeisin syy liittyä kirkkoon, 14 % liittyjistä on tämän tähden liittynyt. Jos vertaamme sitä, niin kirkkohäiden tähden on liittynyt 13 %. Siis kirkkohäiden motivaation merkitys on pienempi kuin kummiuden merkitys, joka on minusta aika tärkeä havainto. Kummiuden tähden liittyneiden ikähaarukka on myös ollut suuri, Tampereella he ovat olleet 21-50 vuoteen. Kummiudessa on kyse tärkeästä asiasta. Kummeja on siis nykyään, kuten kaikki tiedämme, vähintään kaksi, mutta usein paljon enemmän. Minä ajattelen, että kummien lukumäärän vähimmäismäärän laskeminen yhteen ei todennäköisesti vaikuttaisi juuri mitään kirkkoon liittyvien määrään. Tulevaisuudessakin kummeja tulisi olemaan, vaikka säätäisimme sen, että vähimmäismääräksi riittää yksi, ympäri maata kaksi tai useampia. Tämä perinne säilyisi vahvana. Yhden kummin nimeäminen tulisi jatkossa olemaan poikkeustapaus. Näin toimittaisiin silloin, kun vanhemmat eivät löytäisi sopivaa toista kummia. Tämä ei olisi mitään vetäytymistä, vaan aivan selkeä ratkaisu uuteen kulttuuriseen tilanteeseen. Sekä Helsingin hiippakuntavaltuuston että Hannu Ojalehdon edustaja-aloitteessa esitetyin perustein ja tuon Ojalehdon edustaja-aloitteen allekirjoittajana kannatan kummien vähimmäismäärän laskemista yhteen.


Tillbaka