Inlägg



Eero Paavo, edustaja

Rubrik:
Frågetimme

Plenum:
Onsdagen den 9 november 2011 kl. 15.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Seuraan mielenkiinnolla kirkkohallituksen täysistuntoja, koska siellähän ovat edustamassa meitä maallikoita merkittävä joukko henkilöitä. Kirkkohallituksen täysistunto 18.10.2011 on tehnyt päätöksen rakennusavustuksen myöntämisestä Sodankylän seurakunnalle eräästä useampaan kertaan niin kirkolliskokouksessa kuin kirkkohallituksessakin eri muodoissa esillä ollutta kappelihanketta koskien. Yhtä asian käsittelyvaihetta kirkolliskokouksessa tässä siteeraten toteaa talousvaliokunta mietinnössään 5/2010 kannanottonaan kirkon talousarviosta vuodelle 2011 muun muassa seuraavaa: "Kirkkohallitus noudattaa tiettyjä sääntöjä kirkon rakennusavustusten myöntämisessä. Saadun selvityksen mukaan Sodankylän seurakunta ei ole verotulojensa ja kirkollisveroprosenttinsa puolesta oikeutettu saamaan rakennusavustusta kirkkohallituksen käyttöön varatusta määrärahasta". Viimeistä, toivottavasti vihdoin nyt viimeistä kirkkohallituksen päätöstä tukea 66 %:n osuudella (lähes 400 000 euroa) Vuotson kappelihanketta voidaan pitää eräänlaisena kulttuurisen viivytystaistelun voittona. Se oivallisesti rakennettuna reitityksenä osoittaa myös muille tien avustuksia koskevien sääntöjen ja käytänteiden murtamiseksi. Yksi hurjin kuulemani selitys asiassa on ollut, että kuluvalta talousarviovuodelta oli jäämässä säästöön käyttämättömiä avustusvaroja. Tämä heittää jo varjon "piip" ylle. Nyt kysynkin kirkkohallituksen täysistunnon maallikkojäsen - vapaasti poimittu - Johannes Leppäseltä, oliko kirkkohallituksen täysistunto 18.10. avustuspäätöstä tehdessään tietoinen Sodankylän naapuriseurakunnan Inarin tunturipapin samanaikaisesta irtisanomishankkeesta tuotannollis-taloudellisista syistä johtuen eli yksinkertaistettuna rahapulasta pitää kyseistä virkaa voimassa. Kirkkoneuvoston puheenjohtajan äänellä voittanut esitys viran lakkauttamiseksi kuitenkin lopulta kaatui valtuuston päätöksellä 19.10. Tätä edellä mainittua päivää ennen oli kuitenkin jo tapahtunut kirkolle yksi tämän vuosikymmenen jatkumo imagotappioiden sarjassa, kun lähes 80 seurakuntalaisen eroaminen oli käynyt Inarissa toteen. Olivatko he sitten juuri niitä ihmisiä, jotka odottivat kirkolta kansliapäällikön maanantaina toiminta- ja talousarviokirjan esittelyssä kaipaamia aiempaa kirkastetumpia kasvoja.

Epävarmuus talouden kantavuudesta, kuten edellä täysistunnossa on useaan kertaan todettu, on kirkossamme laaja-alaisesti tunnistettu. Tilanne Oulun hiippakunnan ja varsinkin Lapin seurakuntien kohdalla ei tässä suhteessa ole mitenkään poikkeava. Käsitykseni mukaan kirkkohallituksen laatimien tilastojen ja prognoosien pohjalta kokonaistilanne olisi ollut nopeastikin täysistunnolle hahmotettavissa. Mainittakoon nyt, että Oulun hiippakunnan 56 seurakunnasta 28 teki viime vuonna miinusmerkkisen tuloksen. Mielestäni maallikkuudella on kirkossa aivan oma tehtävä silloinkin, kun pyrkimykset menettelytavoista ja tasapuolisuudesta pyrkivät toiminnassa hämärtymään. Lopuksi siteeraan virttä 443: "Asioiden paljous usein näköalat peittää, anna silloin rohkeus syrjään kaikki turha heittää. Anna nähdä olennainen, siitä olla riippuvainen". Pyydän nyt kysymykseeni vastauksen.


Tillbaka