Inlägg



Korhonen Seija, edustaja

Rubrik:
Forskningsprojekt för att utreda kyrkans mest gemenskapsfrämjande lågtröskelverksamhet (Ombudsinitiativ 2/2012)

Plenum:
Torsdagen den 10 maj 2012 kl. 15.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämän kirkolliskokouksen alkupäivinä on useissa puheenvuoroissa korostettu kirkon merkitystä yhteiskunnallisena vaikuttajana. On puhuttu vaiettujen asioiden esiin nostamisesta, yhteisöllisyydestä, perhetragedioista ja niiden ennalta ehkäisemisestä. Näitä toi esiin mm. arkkipiispa Mäkinen avajaispuheessaan ja ministeri Päivi Räsänen omassa puheenvuorossaan. Samoin kirkkohallituksen viime vuoden toimintakertomuksessa ja useiden edustajien lähetekeskustelupuheenvuorossa tuli esille se, että kirkko on pyrkinyt vaikuttamaan ja löytämään uusia toimintatapoja tässä yhteiskunnassa. Mutta mitkä ovat ne keinot, joilla kirkko tavoittaa eri-ikäiset ja eri elämänvaiheissa olevat ihmiset. Omassa seurakunnassani Mikkelissä valmistelimme muutama vuosi sitten uutta strategiaamme ja halusimme selvittää millainen jäsenistömme on. Osallistuimme pilottitutkimukseen, jossa kaupungin asukkaat jaoteltiin eri ryhmiin erilaisten parametrien mukaan. Saimme tutkimuksesta arvokasta tietoa toimintamme tueksi. Tätä jäsentutkimusta on myöhemmin jatkokehitelty Kotimaa-yhtiön yhdessä TNS Gallupin, Kirkon tutkimuskeskuksen ja Fonectan toimesta. Tästä saimmekin lukea tänään Kotimaa-lehdestä. Kehittelyn tuloksena tuotettiin uudenlainen työkalu seurakuntien avuksi. Työkalun avulla seurakunnat voivat kartoittaa omaa jäsenistöään tietyntyyppisiin alaryhmiin. Mutta vaikka tiedämmekin ketä seurakuntaamme kuuluu, on meidän myös tiedettävä millä tavalla kirkko heidät tavoittaa. Kirkosta eroaminen on yksi esimerkki siitä, että kirkko ei välttämättä ole onnistunut luomaan kosketuspintaa erilaisissa elämänvaiheissa oleviin ihmisiin, varsinkaan nuoriin aikuisiin. Aivan kuin yhteisöllisyys ei olekaan toteutunut toiminnassamme muuta kuin tietyn jäsenistön keskuudessa. Tiedetään, että seurakunnissa on erilaisia toimintamuotoja, esimerkiksi kuorot, keskustelupiirit, saunaillat, retket ja muut matalan kynnyksen paikat, jotka voivat palvella ihmisten yhteisöllisyystarpeita. Eri ihmisryhmät, etenkin nuoret aikuiset, keski-ikäiset ja yksinäiset ovat tulleet keskustelemaan kanssamme siitä, että heillä ei välttämättä kuitenkaan ole sellaisia osallistumisen muotoja, joissa he uskaltaisivat olla oma itsensä ja puhua herkistä asioista. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka kirkko järjestää valtakunnallisesti erilaisille ihmisille erilaisia matalan kynnyksen osallistumisen muotoja, varsinkin elämän kriisivaiheessa, jolloin yhteisöllisyyttä kaivataan kaikista eniten. Mikä toimintamuoto tavoittaa parhaiten työpaineiset, työttömät, aviokriisissä olevat, alkoholi- tai mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat? Tai perheet, joissa on väkivaltaa tai kiusaamista? Vai onko niin, että juuri nämä perheet, nämä henkilöt, jotka eniten kaipaisivat yhteisöllisyyttä ja vertaistukea, jäävätkin osallistumatta. Ehkä he pelkäävät leimautumista, ehkä he tuntevat olevansa ulkopuolisia. Näistä kysymyksistä kumpusi edustaja-aloitteemme, joka on jaettu pöydillenne luettavaksi. Aloitteessa ehdotetaan kirkolliskokouksen suosittelevan jatkovalmisteluun tutkimushanketta, jossa kartoitetaan valtakunnallisesti seurakuntien matalan kynnyksen toimintamuodot, niihin osallistujien lukumäärät suhteutettuna eri alueiden väestömäärään, ikärakenteeseen ja sosiaaliseen taustaan. Tarkoituksena on saada selville, mitkä nykyisin käytössä olevat matalan kynnyksen toimintamuodot ovat vaikuttavimmat ja yleensäkin onko sellaisia, joita voidaan sanoa vaikuttaviksi? Jos tällaisia tilastollisesti merkittäviä toimintamuotoja löytyy, tulee kirkon harkita ottavansa ne seurakunnille yleisiksi suosituksiksi. Kyseessä on siis tilastollinen hanke, jonka materiaali todennäköisesti on kerättävissä jo olemassa olevista seurakuntien tilastoista. Hanke tarvitsee toteutuakseen kuitenkin talousarvioon pienen projektirahan. Miettisin, että se voisi olla kolmen kuukauden projektityöntekijän työ, joten toivomme kirkolliskokouksen myönteistä suhtautumista asiaan. Kiitos.


Tillbaka