Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Ekonomiutskottets betänkande 3/2006 om kyrkostyrelsens framställning 1/2006 som innehåller förslag till Kyrkans centralfonds budget för år 2007 och verksamhets- och ekonomiplan för åren 2007-2009, om budgetinitiativ 1-2/2006 och om Åbo ärkestifts stiftsfullmäktiges framställning 5/2006

Plenum:
Torsdagen den 9 november 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Meillä on käsiteltävänä muhkea kirkon talousarvio ja suuret rahamäärät, joista saamme olla päättämässä. Talousvaliokunta on tehnyt hyvän mietinnön, johon ei yleisellä tasolla ole mitään huomauttamista. Käytän tämän puheenvuoron oikeastaan siksi, että havahtuisimme miettimään miten kirkon yhteisiä varoja käytämme. Kun kirkko on hengellinen yhteisö tai ainakin sen pitäisi olla, niin ei liene pahitteeksi, vaikka käytän joitakin raamatullisia vertauksia rahastakin puhuttaessa. Kun katselee Kirkon keskusrahaston ja erityisesti eläkerahaston tilien huikeita lukuja niin mieleen tulee Vanhan testamentin ensimmäisen Kuninkaiden kirjan kertomus Eliasta. Herra ohjasi hänet nälänhädän aikana leskivaimon luo, jolla ei itselläänkään ollut kuin vähän jauhoja ruukussa ja öljyä pullossa. Mutta tälle Herra käski Elian sanoa "ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle", ja näin kävi. Jauhoja ja öljyä riitti leipään niin, että siitä elivät sekä leski poikansa kanssa ja heidän elätettäväkseen tullut Eliakin. Kun leski noudatti Jumalan tahtoa, se oli siinä ehtona. Pelastipa hän vielä pahaan sairauteen kuolleen pojankin tuon ahdingon aikana. Kyllä mekin saamme nähdä Herran siunauksen tässä, että vaikka eläkemenot kasvavat niin kassavarat kasvavat vielä enemmän, joten sellainen turha huoli pitäisi minusta jättää pois. Samoin on laita varsinaisten keskusrahaston varojen kohdalla.

Kun käsittelemme näitä huikeita miljoonamääriä, niin pitäisi aina muistaa, mistä rahat tulevat. Ne ovat yhdeksänkymmentäprosenttisesti seurakuntalaisten verotuloista kerättyjä. Tietysti suurin osa tulee kohtalaisen hyvin pärjäävien keskiluokan ja parempiosaisten kansalaisten liiasta, mutta huomattava osa myöskin niistä Raamatun kuvaamista leskivaimojen rovoista, joista Jeesus sanoi, että hän pani uhriarkkuun viimeiset roponsa. Kaiken mitä hänellä oli. Ehkä meillä Suomessa monikaan ei enää aivan viimeisiään kirkon veroihin tai kolehteihin pane, mutta moni tiukalta kuitenkin. Tästä syystä meidän pitää nöyrällä mielellä ajatella miten näitä varoja käytämme. Tähän liittyen muutama huomio nyt käsiteltävästä budjetista ja siihen osittain liittyvästä eilisestä Kirkkohallituksen ilmoituksesta avustusjärjestelmän uudistamiseksi. Sitä olisi tietysti pitänyt kommentoida heti eilen tuoreeltaan, mutta olin niin hämmästynyt, että en olisi saanut sanaa suustani. Eli tarkoitan kohtaa, missä kirkkoneuvos Rantanen valitti, että on tullut aivan liian vähän köyhistä seurakunnista kehittämisavustuksia esimerkiksi kahden seurakunnan yhteisen diakoniatyöntekijän tai nuorisonohjaajan virkojen perustamiseksi. Ettei ole päästy antamaan rahaa toiminnan supistamista varten. Kun asenne kirkkohallituksessa on tämä, niin täytyy kysyä, onko säästöinnostuksessa ja kehittämisen suunnassa tullut vauhtisokeus ja raha ylimmäksi arvojen mittariksi. Diakonia- ja nuorisotyöhän ovat juuri niitä työaloja, joihin pitäisi saada resursseja entistä enemmän eikä vähentää. Toinen huomio, johon myös talousvaliokunta on osittain kiinnittänyt huomiota, ovat valtaviksi paisuneet ja yhä paisuvat atk-menot. Tietystihän uudet järjestelmät helpottavat työtä, mutta jos tietohallinto varauksineen vie kohtuuttoman suuren osuuden verrattuna toiminnallisiin kuluihin niin kysyn onko suunta oikea. Tultaisiinko vähemmälläkin toimeen ja hitaammassa aikataulussa. Eli arvojärjestystä tulisi tarkoin punnita tulevia budjetteja laadittaessa. Ei tunnu kirkon perustehtävän kannalta hyvältä, että jäsenluetteloiden tekemiseen tarvittaviin välineisiin panostetaan enemmän kuin ihmisiin itseensä. Käy, kuten Antero Aarnio ja Pertti Rajala ovat eriävässä mielipiteessä sanoneet erään yksittäistapauksen kohdalla, että ihminen unohtuu tässä prosessissa. Muutoinkin kirkon tilanne on sellainen, että on vaikea saarnata rahan pahuudesta ja paheksua sitä, että kaikki arvot mitataan rahassa, kun sitä on itsellä niin paljon. Kyllä kirkon on nyt seistävä ihmisten rinnalla ja jätettävä tekniikka vähemmälle.

Täällä on tässä aamupäivän aikana puhuttu paljon vähemmistöistä ja se on hyvä. Kannatan myös näillä perusteilla esitettyjä avustuksia, vaikka budjetti jäisikin alijäämäiseksi. Ei näitä esityksiä turhan päiten ole tehty eli minusta meillä on vähän liian tiukka asenne näissä pienissä yksityiskohdissa niin kuin täälläkin on käytetty nyt paljon aikaa tähän, että puhutaan tästä Turun vankilan diakoniatyöntekijän virasta, joka oikeastaan olisi, jos oltaisiin lähimmäisen rakkaudelle nöyriä, pikkujuttu, koska talousarviokin antaisi siihen tämän yhden vähennyksen johdosta tilaisuuden. Tuo 38 000 voitaisiin tilapäisenä rahoituksena, tai siksi aikaa järjestää, että valtio tulisi mukaan, koska valtion rattaat pyörivät hitaasti. Kun näkee televisio-ohjelmia ja lehtijuttuja siitä, miten vankiloissa on valtava puute vartijoista ja muusta henkilökunnasta ja monet muut ongelmat, niin epäilen, että tähän hengellisen työn tekemiseen ei kovin äkkiä virkoja tule. Annetaan esimerkiksi kolmeksi vuodeksi, jos tulee uusia järjestelyjä, niin siksi ajaksi määräraha. Ei puututa näin pieniin asioihin, koska siihen ei ole mitään taloudellisia perusteita. Samoin on tuon Marjoniemen osalta, joka tulee myöhemmin varmaan esille, mutta ennakoin sitä jo sen verran, tämän Uuraisten pappilan, missä ihmiset tekevät valtavan paljon uhrautuvaa talkootyötä ja ovat tehneet, ei tämä ole vain yksi esimerkki siitä, mitä uuraislaiset tekevät. Siellä on monella tavalla esimerkiksi otettavaa toimintaa ollut jo pitkän aikaa. Jos verrataan esimerkiksi siihen, että budjetissa annetaan rahaa Turun taidekappeliin ja siihen tämän nyt tulevan määrärahan, mikä siihen nyt on päätetty myöntää, niin sen jälkeen siihen on käytetty kokonaiskirkon varoja yhteensä 147 000 euroa. En näe, että nämä ovat kovin eriarvoisia asioita, tämä Uuraisten pappila ja tämä taidekirkko, koska Marjoniemi palvelee laajasti keskellä Suomea olevana koko Suomen kansaa tai kirkkokansaa aika laajalta alueelta, ei nyt tietysti koko kansaa, mutta käytännön mahdollisuudet siihen ovat. Jos verrataan maantieteellisestikin niin kyllä Uurainen hyvin puolustaa paikkansa. Tällaiset näkökulmat halusin tähän keskustelun väliin tuoda esille, kun puhutaan yksityiskohdista.


Tillbaka