Inlägg



Salmi Samuel, piispa

Rubrik:
Ny kommunikationsstrategi (Ombudsinitiativ 1/2013)

Plenum:
Måndagen den 13 maj 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Itse en ole myöskään tätä paperia aikaisemmin nähnyt, enkä ole sitä allekirjoittanut, mutta sen tähtäyspiste on hyvä ja mielelläni siihen näin henkisesti yhdyn. Erityisesti lopussa on toiseksi viimeisessä kappaleessa lause, jonka luen: "Katsomme, että ajanmukainen viestintästrategia luo edellytykset harkitulle ja menestykselliselle toiminnalle sekä sen viestimiselle julkisuudessa kirkon kaikilla tasoilla." Minä haluaisin, ja jos tämän paperin olisin aikaisemmin nähnyt, olisin mielelläni siihen liittänyt vielä yhden ajatuksen "kirkon kaikilla tasoilla" ottaen huomioon myös "alueelliset" kysymykset. Me pohjoisessa Suomessa, ja tarkoitan koko Oulun hiippakuntaa, olemme tehneet sen havainnon, että meidän on melko vaikea saada omaa ääntämme kuuluviin julkisuudessa siinä määrin kuin se tekisi oikeutta kaikelle sille positiiviselle hyvälle mitä puolessa Suomessa tapahtuu. Tämä ei ole kritiikkiä, eikä patriarkaalista ohjausta, mutta totean, että ongelma on myös laajempi kuin pelkästään Pohjois-Suomea koskeva ongelma. Omien kollegojeni kanssa Nordhålogalandissa Norjassa sekä Luulajan hiippakunnassa Ruotsissa olemme keskustelleet juuri viestinnän kysymyksistä ja niiden vaikeudesta pohjoisella kalottialueella. Pohjoisen asiat eivät välttämättä läpäise etelän todellisuutta ja se synnyttää ihmisissä turhautuneisuutta. Se synnyttää tietyllä tavalla myös asennetta, että me emme tule kuulluksi ja vakavimmillaan se liittyy kysymykseen siitä "keitä me olemme pohjoisessa?"

On ilo nähdä, että kirkollinen Kotimaa-lehti tuoreeltaan nyt julkisti sen tosiasian, että kirkollinen todellisuus pohjoisessa on paikoin paljon erilaista kuin täällä etelässä. Tähän kysymykseen on hyvä kiinnittää huomiota ja me toivomme, että kirkon viestintästrategiassa tämä alueellinen painotus voitaisiin jatkossa ottaa paremmin huomioon. Me tunnemme ja tunnistamme, että Kirkon tiedotuskeskuksen resurssit, myös taloudelliset, ovat rajalliset, mutta se ei saa tapahtua pohjoisen Suomen kustannuksella. Aluepolitiikka on myös yhdenvertaisuuspolitiikkaa. Se on myös oikeudenmukaisuutta.

Tänä iltapäivänä sain vastaanottaa viestin, joka nyt ehkä konkreetistaa jotakin myös siitä mistä nyt halusin sanoa. Pohjoisessa Suomessa ei toteuteta televisiojumalanpalveluksia. Niitä ei ole toteutettu kuin aivan satunnaisesti, edellisen kerran vapaaehtoisvoimin professori Hannu Kahakorven myötävaikutuksella. Se tapahtui Alatornion kirkosta noin kaksi vuotta sitten. Kun tulevan vuoden Yhteisvastuu-keräyksen avajaisjumalanpalvelusta on suunniteltu Rovaniemen kirkosta, on käynnistetty neuvottelut, että voitaisiin suorittaa televisiojumalanpalvelus juuri tuosta kauniista kirkosta. Tänä iltapäivänä vastaus on: "Ei." Silloin joudun kysymään, missä ovat aluepolitiikan kohtuurajat? Olisiko tässä kuitenkin nyt pienen neuvottelun ja strategisen ajattelun paikka, jossa ei vain yksittäisiä jumalanpalveluksia, vaan kokonaisuudessakin pohjoisen äänen kuuluminen otettaisiin huomioon silloin, kun "kaikilla tasoilla" tulee ottaa huomioon viestinnän kysymykset.


Tillbaka