Inlägg



Korolainen Katri, edustaja

Rubrik:
Kyrkomötets uppdrag som gäller stärkandet av de ungas delaktighet (Meddelande till kyrkomötet 3/2014)

Plenum:
Torsdagen den 8 maj 2014 kl. 14.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kiitän kirkkoneuvos Huokunaa ilmoituksen esittelystä. Olen kuitenkin äärimmäisen pettynyt kirkkohallituksen päätökseen vastata merkittävään ja laajaa kannatusta saaneeseen kirkolliskokouksen päätökseen viiden vuoden jälkeen tällä tavoin. Luulisi, että kahden liuskan ilmoituksen olisi saanut aikaan lyhyemmässäkin ajassa. Erityisen pettynyt olen siihen, että ilmoituksessa esitetään, ettei kirkkohallitus aio valmistella nuorten kuulemisjärjestelmää seurakuntiin. Pidän tätä lyhytnäköisenä ja kohtalokkaana kirkollemme.

Syksyllä 2009 kirkolliskokous hyväksyi yleisvaliokunnan mietinnön, jossa todetaan seuraavaa: "Valiokunta pitää tärkeänä, että kirkossa tehdään kaikki voitava nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. Valiokunta katsoo, että kirkkolainsäädäntöön sisällytetty velvoite nuorten kuulemisesta ja osallisuudesta heitä itseään koskevaan päätöksentekoon olisi askel oikeaan suuntaan. Valiokunta kannattaa myös sitä, että seurakuntien nykyiset nuorten osallisuutta päätöksentekoon tukevat toimintatavat kartoitetaan ja laaditaan toimintamalleja nuorten kuulemisen toteutumiseksi päätöksenteossa. Valiokunta suhtautuu myönteisesti ehdotukseen laatia selvitys nuorten kirkolliskokouksesta ja sen mahdollisesta aloiteoikeudesta kirkolliskokoukselle." Näiden pohjalta kirkolliskokous lähetti asian toimenpiteitä varten kirkkohallitukseen. Minusta on ihmeellistä, että näin selkeää ohjeistusta ei kirkkohallituksessa haluta noudattaa.

Kirkkoneuvoksen ilmoituksessa haluan kiinnittää puheenvuorossani huomiota erityisesti ilmoituksen seuraaviin kolmeen väitteeseen. Ensinnäkin: "Edustuksellinen demokratia ei ole enää nuorille tyypillinen tai suosittu vaikuttamisen muoto." Kuten edustaja Ojala äsken kertoi, tämä ei pidä kattavimpien tutkimusten valossa paikkaansa. Mutu-tuntumaa asioihin voi toki hakea eri lähteistä, mutta näin raskaan väitteen esittämiseen tarvittaisiin myös perusteita. Oma mutuni, näin nuorena aikuisena on täysin päinvastainen, siitä todistavat myös taustalla pyörivät terveiset viikonloppuisesta Kirkko 2020 -nuorten vaikuttamisseminaarista Tampereelta. Näistä nuorista 75 % oli muuten sitä mieltä, että nuoret tarvitsisivat oman vaikuttamiskanavan seurakunnan päätöksentekoon.

Toiseksi: "Malli, joka edellyttäisi erillisen kuulemisjärjestelmän luomista jokaiseen seurakuntaan, tulisi seurakunnille kalliiksi ja raskaaksi toteuttaa." Olemme tällä istuntoviikolla lisäämässä lapsiasiain vaikutuksen arvioinnin kirkkojärjestykseen, jos tämä sali sen suo. Pidän tätä erinomaisena asiana. Samalla kuitenkin ihmettelen, että jos alle 18-vuotiaiden kuuleminen seurakunnissa voidaan toteuttaa mietinnön mukaan ilman merkittäviä taloudellisia rasitteita, kuinka tämä olisi liian raskasta alle 29-vuotiaiden kohdalla. Lapsiasiain vaikutusten arvioinnissa on tehty paljon ansiokasta pohjatyötä myös nuorten kuulemiseksi. Miksi emme jatkaisi tältä pohjalta eteenpäin?

Kolmanneksi: "Kirkkohallituksessa on kuluneiden vuosien aikana tehty useita toimenpiteitä, jotka edistävät aloitteen tavoitteita", kertoo siis kirkkoneuvoksen ilmoitus. Tässä ilmoituksessa merkittävämmäksi panokseksi nostetaan kehittämisasiakirja Nuoret seurakuntalaisina. Se on toki hieno saavutus. Asiakirjassa todetaan, muutamia kohtia lainatakseni: "Seurakunnissa tuleekin etsiä omia mielekkäitä tapoja saada nuorten ääni kuuluviin toiminnassa ja päätöksenteossa. Nuorena saadut vaikuttamiskokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä seurakunnan jäsenyyden kannalta. Muitakin teitä vaikuttajuuteen on pidettävä avoimena nuorille. Erilaiset kuulemisjärjestelyt ja nuorten kannaottojen kerääminen luovat osallisuutta." Asiakirja siis itsessään vaatii toimenpiteitä, joissa nuorten osallisuutta oikeasti kehitetään. Nyt kirkkohallitus siis saarnaa, mutta ei ole valmis tekemään konkreettisia toimia.

Toisena esimerkkinä ilmoitus nostaa esiin Kirkko 2020 -vaikuttamisseminaarit. Nämä seminaarit ovat hyvin onnistuneita esimerkkejä valtakunnallisesta nuorten kuulemisjärjestelmästä. Ongelmana on kuitenkin, että seminaarit eivät suinkaan ole kirkkohallituksen, vaan Nuorten Keskuksen vetovastuulla, vaikkakin kirkkohallitus seminaareja osaltaan resursoi. Taustalla pyörivät kuvat viime viikonlopun seminaarista, joka keräsi noin 70 nuorta ympäri maata pohtimaan kirkon tulevaisuutta. Kuulimme myös ilahduttavat terveiset ensimmäisestä tänä keväänä isospankin kautta toteutetusta isosvaihdosta. Mikäli hallintoa ei haluta entisestään paisuttaa, kannattaisiko meidän resursoida kokonaiskirkon puolesta näiden seminaarien vakiinnuttaminen vaikkapa nuorten kirkolliskokoukseksi?

Lopuksi haluan muistuttaa, ettei osallisuus ole mikään byrokraattinen kuulemisjärjestelmä tai hallintohimmeli, vaan aito tapa saada meidät nuoret ja meitä seuraavat nuoret pysymään kirkossa ja sen uskossa. Nuorilla on annettavaa ja kiinnostusta kehittää kirkkoamme. Jos viemme sen heiltä, emme voi kuin syyttää itseämme jäsenkadon jatkumisesta. Tällainen ylenkatsonta nuorten toimintaa kohtaan ei ainoastaan kiukuta meitä paikallaolijoita - täällä on muuten nuoria takapenkissä kuuntelemassa tätä keskustelua - vaan on kohtalokas valinta kirkon tulevaisuuden suunnasta. Tässä vaiheessa minun, jo nuorisolain mukaisesti nuoruuteni viime joulukuussa kadottaneen, mutta kuitenkin edelleen kirkolliskokouksen nuorimman edustajan, on parempi lopettaa ja antaa oikeiden nuorten puhua hetki omasta puolestaan. (Seuraa tallennettua puhetta.)


Tillbaka