Inlägg



Kiuttu Pekka, edustaja

Rubrik:
Sänkning av rösträttsåldern i församlingsval till 16 år (Ombudsinitiativ 7/2006)

Plenum:
Onsdagen den 10 maj 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ensin terveiset meteorologi Markku Seppäseltä. Työkiireidensä vuoksi hän ei päässyt kokoukseen, mutta hän lähettää ja on lähettänyt meille lämpöiset terveiset. Meteorologin hommat tuntien tuskin voimme valittaa näistä aurinkoisista terveisistä, onhan alkuviikkona hellettä piisannut. Meidän kannattaa kuitenkin olla tarkkoja tulkitessamme näitä terveisiä ja virren 462 säkeistön 2 sanoja.

Herra puheenjohtaja, saatuani luettavaksi aloitteen ajattelin ensimmäiseksi, ei ja taasko ollaan korjaamassa samaa asiaa kuin monta kertaa aikaisemmin. Ja vielä uudelleenkin ajattelin, ei. Kuitenkin vähän kerrassaan rupesin kääntymään asiassa toiselle tolalle. Syy siihen, että olin vastaan, on että kun kirkon hallinnosta puhutaan, niin mielestäni liian usein ikään kuin koetaan huonoa omaatuntoa siitä, että me vanhat taatat itse olemme vastuutehtävissä. Kuitenkin on syytä muistaa, että Raamattu ei puhu mitään demokratiasta. Demokratia-termi on keksitty joskus myöhemmin Kreikassa. Raamattu puhuu pikemminkin vastuun kantamisesta ja vanhemmistosta. Olen jutellut monien kanssa ja olen miettinyt, että jos ajattelisimme asiaa nuorten kannalta, kysyisimme nuorisolta jonkun sopivan gallupin muodossa asiaa niin hyvin suuri enemmistö sanoisi: "voiko asia vähemmän kiinnostaa". Meillä ei ole kosketusta nuorisoon näin pelkään asian olevan. Jäljelle jäävä osa, saan kai arvailla tässä, 15-25 %, jakaantuu kahteen joukkoon. Toinen sanoo, että tämä nykyinen systeemi on ihan hyvä se saa jatkua, ja toinen varmasti olisi tämän aloitteen mukaisen ikärajan laskemisen kannalla. Aloitteen aihe on todella hyvä, siteeraan "...konkreettinen keino saada nuoria mukaan seurakunnan päätöksentekoon, haastaa heitä myös myöhempään aktiivisuuteen luottamustoimien suhteen sekä osoittaa, että he ovat luottamuksen arvoinen ja upea osa kirkkoa". Hyvä näin. Poikani oli täyttänyt 20 vuotta hetken aikaa sitten ja oli Australiassa matkoillaan. Hän kävi useissa seurakunnissa. Kun hän meni siellä kirkkoihin, niin hänen ei tarvinnut kokea samaa erakkoilmiötä kuin täällä meidän kirkoissa, että haet paikan mistä löydät ja asetut sinne, vaan pikemminkin kaiken ikäisille oli vastaanottokomitea. Hänen ikäiset tulivat vastaan ja kysyivät mistä sinä olet tulossa ja mitä aiot ja voitko jättää yhteystietosi ja voitko tulla uudestaan kirkkoomme. Pelkään, että meiltä puuttuu tällainen sitouttaminen ja nyt tässä vaiheessa olen peräänkuuluttamassa, että teemme minkä suuntaisen päätöksen tahansa, niin meidän ei pitäisi unohtaa nuorisoa jonkun tällaisen hallinnollisen päätöksen taakse.

Mieluinen terveinen on tänä päivänä jaettu mietintö, jossa käsitellään nuorten aikuisten asemaa, merkitystä ja tehtävää kirkossa. Täällä on paljon mielenkiintoista luettavaa. Niin, tämän päivän nuoriso on vieraantunut kirkosta isiemme uskosta, nuoriso on hukannut arvonsa ja meitä huolettaa mitä on käynnissä nuorison keskuudessa. Olemmeko ottamassa heitä vastaan avosylin, ei vain vastuutehtäviin, myös muuhunkin toimintaan. Haluan päättää siihen, että niin hyvä kuin aloite todella onkin, niin muistaisimme sen, että lasten, nuorten ja nuorten aikuisten arvomaailma odottaa kirkolta sisältöä, vastausta elämän suuriin kysymyksiin ja olen varma, että meidän pitää keskittyä niihin, mitä sitten teemmekin tämän mietinnön kanssa. Emme saa unohtaa nuorisoa.


Tillbaka