Inlägg



Kemppainen Raili, edustaja

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 1/2006 om kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser (s. 1-15, 20-27, 32-105 och 122-158) och personalbokslut för år 2005

Plenum:
Torsdagen den 11 maj 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Hyvä kirkolliskokous. Otetaan ensiksi kantaa siihen tekniseen korjaukseen: kyllä se taitaa olla s. 1-15 ja pyydän, että se sitten takenevasti korjataan myös toimeksiantoon, samansuuntaiseksi, se on nimittäin sielläkin muistaakseni s. 16.

Yleisvaliokunta asetti tavoitteekseen, ehkä kunnianhimoiseksi tavoitteekseen, saada mietintönsä nyt kevätistuntokauden käsittelyyn ja ajatteli perusteluksi sitä, että mietinnön näkökulmat ja mietinnöstä nyt täällä toivottavasti käytävä keskustelu voisi olla yhtenä osana talousarviokeskustelua ja siivittää kehysbudjetin yhteydessäkin entistä enemmän pohtimaan tavoiteasettelua ja sisällöllisiä seikkoja. Sen takia hyvin tyytyväisenä totean, että sekä yleisvaliokunnan että talousvaliokunnan mietintö on nyt sitten samalla aikaa samalla istuntokaudella käsittelyssä. Tuo äskeinen lähetekeskustelu oli erinomainen pohja kaikelle sille, mitä toimintakertomuksesta nostetaan esille. On selvää, että tällainen laaja toimintakertomus tarkkaan luettuna aiheuttaa sen, että sieltä poimitaan vain joitakin asioita, mutta edelleenkin suosittelen, että mikäli teillä ei tähän mennessä ole ollut mahdollisuuksia tutustua perinpohjaisesti tuohon toimintakertomukseen niin sen vielä voisitte silmäilemälläkin tsekata. Se on nimittäin yllättävän suuri tietopaketti myös. Täytyy tässä sen verran siviiliammattiaan harjoittaa, että muistuttaa läksyjen lukemisen tärkeydestä.

Kertomusvuonna valtiovalta, niin kuin täällä moneen kertaan on puhuttu, käynnisti siis kuntien palvelurakenteen ja kuntauudistuksen prosessin, ns. PARAS -hankkeen, josta laajojen ja nyt jo annettujen maakunnallisten selvitysten jälkeen odotetaan puitelakia todennäköisesti ensi syksyksi. Tämä kuntapuolen prosessi synnytti liikehdintää seurakunnissa ja hiippakuntien alueilla. Valiokunta sai kirkkohallituksen asettaman piispa Voitto Huotarin johtaman Kuntarakenne ja seurakunnat eli lyhemmin Seurakuntarakenne-työryhmän kanssa kuulla huhtikuussa alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista ja samalla pidettiin työryhmän ja valiokunnan kanssa yhteinen neuvottelu. Valiokunta haluaa korostaa muutamia seikkoja. Seurakuntien yhteistyö- ja yhdistymishankkeet lähtevät liikkeelle sekä seurakunnista itsestään että tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen vaikutuksesta. Kertomusvuonna uudistettu seurakuntayhtymän lainsäädäntö tukee ja lisää seurakuntien mahdollisuuksia toimintansa ja hallintonsa järjestämisessä. Paniikkimaisiin ratkaisuihin ei ole syytä. Seurakunnat voivat tutkia omaa tilaansa seurakuntien omilla ehdoilla ja myös miettiä yhteistyökysymyksiä ja yhdistymiskysymyksiä omista näkökulmistaan päin. Siitä huolimatta ja ehkä juuri sen tähden hiippakuntien ja paikallisseurakuntien on syytä aktiivisesti seurata tätä kuntien PARAS -hankkeen edistymistä ja etsiä omilla paikkakunnillaan tapoja mennä mukaan neuvotteluihin. Yhteiskunnallinen paine pitää kirkkoa esim. sosiaalipalvelujen järjestämisessä herkästi hyvänä ja hyödyksi käytettävänä kolmantena sektorina, mutta myös myönteisessä mielessä toivottuna yhteistyökumppanina. Tästä asiasta luullakseni on syytä keskustella. Valiokunta kiinnittää kirkolliskokouksen huomion kertomusvuonna ilmestyneeseen Kirkon vanhustyön strategiaan 2015 "Usko, toivo ja rakkaus - voimavaraksi vanhuudessa". Se kuuluu näihin samanmallisiin, saman keltaisen päällyskannen omaaviin kirjasiin, joita keskushallinnosta voi tilata. Seurakuntiinhan ne on lähetetty ilmeisesti ihan jokaiseen. Kirkkohallituksen useitten yksiköitten kertomuksissa on mainintoja kuntauudistushankkeeseen reagoinneista, mutta pirstaleisuuden vuoksi yhtenäistä kuvaa on vaikea saada. Tässä nämä PARAS -hankkeeseen liittyvät seikat.

Suurimpina tapahtumina valiokunta on poiminut vuoden 2005 kertomuksesta Kirkko Suomessa 850-juhlavuoden, teologian tohtori Kari Mäkisen valinnan arkkihiippakunnan piispaksi ja Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen avaamisen. Toiminnallisen osaston useista mahdollisuuksista on puolestaan poimittu tietoisesti nuorten aikuisten asemaa, merkitystä ja tehtävää kirkossa pohtineen työryhmän mietintö, johon kirkkoneuvos Seppo Häkkinen jo eilen viittasi. Tämä mietintö "Uskosta osallinen?" jaettiin pöydillenne eilen aamulla, ja se ansaitsee kyllä tulla luetuksi, pohdittavaksi ja toimeenpantavaksi. Siihenkin mietintöön täällä useissa puheenvuoroissa on jo viitattu.

Perheasiain yksikkö nostaa toimintakertomuksen sivulla 42 esiin huolen perheneuvonnan palveluiden saatavuudesta. Asiasta keskusteltiin paljonkin viime vuoden istunnoissamme. "Kirkon perheneuvonnan jonot pitenevät vuosi vuodelta. Perhekriisien vaikeusaste pahenee. Miten kirkko voi priorisoida kriisiperheet?" kysytään toimintakertomuksessa. Perheiden hyvinvoinnin tukeminen ja nopea kriisitilanteisiin vastaaminen olisi erittäin arvokasta. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tämä on suorastaa välttämätöntä. Mutta miten tätä hankalaa tilannetta sitten voitaisiin purkaa, siinä onkin jo toinen tuhannen euron kysymys. Seurakunnille yksistään asiaa ei voine siirtää.

Kirkkohallituksen henkilöstöstä on kolmannes yli 55-vuotiaita, kertoo toimintakertomus ja henkilöstötilinpäätös. Tietenkin tällaisessa tilanteessa on syytä kiinnittää huomiota työssä jaksamiseen niin kuin valiokunnan mielestä näyttää tehdynkin, jotta henkilöstö pysyisi työkykyisenä. Työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen vahvistaa työmotivaatiota ja palvelee ammattitaitoisen henkilöstön rekrytointia. Palvelussuhteen ehtojen tarkistaminen puolestaan edistää kilpailukykyä työmarkkinoilla. Henkilöstötilinpäätöksestä on nostettu mietintöön joitakin tilastoja sairauspäivistä. Yksiköissä tiedetään silmään pistävän suurten sairauspäivämäärien todelliset syyt. Valiokunta pyytää ainoastaan kiinnittämään nyt niihin huomiota.

Kirkon mediasäätiön irrottaminen selkeästi omaksi osiokseen on valiokunnan mielestä seuraamisen ja tulevaisuuden arvioinnin helpottamiseksi syytä tehdä.

Niin, kirkko kestää evankeliumin varassa. Siihen asiaan ei tarvita valiokunnan kantaa. Mutta muuttuvassa yhteiskunnassa toiminnan muotoja on syytä jatkuvasti arvioida ja silloin, kun haasteita ja paineita on enemmän kuin resursseja, lienee myös haasteiden rajauksesta keskusteltava. Meillä taitaa olla tapana vyöryttää esiin uusia ja uusia tarpeita ja uusia ja uusia näkökulmia ja sillä tavalla lastata yhä enemmän paineita ottamatta mitään pois. Ystävättäreni, joka on naimisissa miehen kanssa, jonka hän sanoo olevan luonteeltaan ja olemukseltaan hyvä keräilijä, on lähtenyt siitä liikkeelle, että aina kun jotain tuodaan sisään, jotakin täytyy lähteä ulos. En tiedä, onko naisten vaatekaapeille tehtävissä samaa, mutta ainakin näissä tehtäväluetteloissa on varmasti vähän samantapaista. Kuka tahansa tietää sen, että vuorokauden tunnit eivät välttämättä pitene, vaikka tehtävälistat kasvaisivat.

Täällä kirkolliskokouksessa on nostettu esiin monia kertoja kirkollisten toimitusten merkitys ihmisten kohtaamisessa kirkon perustehtävän kannalta. Totta. Ovathan jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset pyhän ja inhimillisen erityinen rajapinta. Nimenomaan tähän tueksi tullut on kertomusvuonna hyväksytty Kirkollisten toimitusten opas. Siihen voisi kirkolliskokousedustajaväkikin tutustua.

Kirkkohallituksen alaisuudessa toimi kertomusvuoden aikana näkemyksemme mukaan 71 erilaista nimettyä työryhmää, olipa niitten nimenä nyt neuvottelukunta tai työryhmä tai joku muu. Vuonna 2005 kirkkohallitus asetti 13 uutta työryhmää. Kiinnitän huomiota siihen, että sivulla 2 esim. on mainittu erikseen kirkon uudistamiseen ja strategiaan liittyvät työryhmäluettelot sen enempää fonteilla niitä painottamatta, mutta ne on siitä havaittavissa, niitten nimiluettelot ovat toimintakertomuksessa myöhemmin. Näiden kirkkohallituksen asettamien työryhmien lisäksi on suuri joukko eri yksiköiden asettamia määräaikaisia toimikuntia ja työryhmiä, jotka paneutuvat joihinkin tiettyihin asioihin. Valiokunnan näkemyksen mukaan tällainen työskentely on nykyaikaa. Projektimainen työote vahvistuu sitä kautta. Työryhmissä työskentelee merkittävän suuri ja asiantunteva kirkon jäsenistön joukko. Olisikohan siinä yksi maallikkotyöskentely jo meneillään niin, että emme edes kunnolla huomaa?

Hiippakuntien ja tuomiokapitulien merkitystä paikallisseurakuntien alueellisina tukiyksikköinä ja alueensa lähituntijoina valiokunta haluaa korostaa. Tämä tuki, mikä hiippakunnista ja tuomiokapituleista paikallisseurakunnille saadaan, näkyy muussakin kuin tällaisissa PARAS-hankkeen tapaisissa yhteiskuntaan liittyvissä suurehkoissa asioissa, viittaan vain monimuotoiseen konsultaatioon, täydennyskoulutukseen jne. Juuri siksi valiokunnan mielestä hiippakuntien toimintamahdollisuuksien ja resurssien saattaminen tehtäviä vastaavalle tasolle olisi välttämätöntä. Entisestäänkin tämä korostuu kun seurakuntien keskinäinen erilaisuus näyttää enenevän. Analogia yhteiskuntaan päin siinä, että kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset ovat nyt kaksi vuotta nivottu yhteen, ei taida olla ihan täsmällinen.

Arvoisa puheenjohtaja. Kertomus 2005 antaa kuvan työteliäästä toimintavuodesta jälleen kerran. Valiokunta kiittää sekä Kirkkohallituksen että hiippakuntien henkilöstöä työpanoksesta kirkon ja seurakuntien hyväksi ja jättää mietintönsä kirkolliskokoukselle keskustelua ja hyväksymistä varten.


Tillbaka