Inlägg



Määttänen Annika, edustaja

Rubrik:
Barns rättigheter och barnkonsekvensbedömning i vår kyrka (Ombudsinitiativ 5/2009)

Plenum:
Onsdagen den 6 maj 2009 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä Hans Tuomisen tekemä aloite on tärkeä. Kaikkia ratkaisuja yhteiskunnassamme tulisi tarkastella lapsen edun näkökulmasta. Kuten edustaja Timo Räisänen uusimman Kotimaa-lehden mielipidepalstalla kirjoittaa "yhteiskunnan kehittyneisyyden mittarina pidetään sitä, miten voimme turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmän hyvinvoinnin." Kyllä me kaikki tiedämme lasten oikeudet ja lapsiperheiden tarpeet ja me puhummekin niistä silloin, kun siitä on meille itsellemme hyötyä. kuten vaalikampanjoissa ja juhlapuheissa, mutta kun on aika tehdä lapsen oikeuksia huomioivia päätöksiä, nostammeko me lapsen syliimme ja arvioimmeko me sitä, mitä tekeillä oleva päätös vaikuttaa lapseen, hänen perheeseensä ja tämän lapsen kautta yhteiseen tulevaisuuteemme.

Me tarvitsemme näkökulmamuutosta. Yhteiskunnassamme yleisesti havaittava ja eettiseen ajatteluummekin pesiytynyt sokea itsekkyys ja oman edun tavoittelu, se on tehnyt meistä kaikista ahneita. Tämän ahneuden valtaamina me ajattelemme, että meillä on aina oikeus ajaa omaa ja edustamamme ryhmän etua. Me saatamme jopa hiljaisesti hyväksyä sen, että vahvimmalla, suurimmalla ja kovaäänisimmällä on aina oikeus voittaa. Tämä suhtautumistapamme näkyy esimerkiksi siten, että me aikuiset haluamme olla tyytyväisiä omiin itsekkäisiin elämänratkaisuihimme ja me ajattelemme, että aikuisen paras on aina myös lapsen paras. Valitettavasti näin ei ole. Vahvemman oikeudella me olemme luoneet yhteiskunnan, jossa aikuisilla on paljon vapautta ja valinnan mahdollisuuksia toteuttaa omia etujaan, mutta lapset maksavat tästä aikuisten itsekkäästä vapaudesta kovan hinnan.

Me tarvitsemme mielenmuutosta, jota meidän eettinen näkökykymme voisi uudistua. Katumus ja parannuksen teko on meidän vastauksemme itsekkääseen ahneuteen ja oman edun tavoitteluun. Ei siten, että tarjoamme katumusta ja parannuksen tekoa vieressä istuvalle tai eri tavoin ajattelevalle, vaan siten, että kriittisesti tutkimme omaa käyttäytymistämme ja pyrimme soinnuttamaan ajattelutapaamme kristillisiin arvoihin. Varmasti olette sen jo huomanneet, että kristilliset arvot eivät ole sama asia kuin yleinen mielipide. Muutos lapsivaikutuksen arvioinnin suuntaan ei lähde liikkeelle, ellei se ensin käynnisty meidän omassa ajattelussamme. Muutos on mahdollinen, mutta se lähtee liikkeelle sinusta ja minusta, jos me niin haluamme.


Tillbaka