Inlägg



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Rubrik:
Frågetimme

Plenum:
Onsdagen den 11 maj 2016 kl. 15:30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja Sariola on kysynyt: "Kirkko on tukenut teologista opetusta Helsingin yliopistossa. Tuen kohde muuttui neuvottelujen myötä missiologiasta kaupunkiteologiaksi. Helsingin yliopistossa on tehty talven aikana tarkempi tehtävänkuvaus, joka näyttää etääntyvän kirkolliskokouksen päätöksestä. Miten kirkkohallitus on reagoinut tähän tilanteeseen?"

Kirkko on tukenut eri tavoin kirkon tehtäviin kouluttavia oppilaitoksia. Tuen kohteena ovat olleet kirkon työhön opiskelevat, opetusvirat, eräät yhteistyöhankkeet sekä kiinteistöt. Hankkeet ovat usein määräaikaisia ja erityisesti näiden opetusvirkojen kohdalla tavoitteena on ollut se, että määräajan päättyessä kyseiset tehtävät siirtyisivät oppilaitosten oman rahoituksen piiriin. Näin on usein tapahtunutkin. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston soveltavien opintojen yliopiston lehtori siirtyi yliopiston oman rahoituksen piiriin viime vuonna ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professori siirtyi Taideyliopiston oman rahoituksen piiriin tänä vuonna. Kirkko on tukenut tätä missiologian lehtorin tai yliopiston lehtorin virkaa jo pitkään. Aluksi missiologian lehtorista tehtiin kolmivuotinen sopimus 2004-2006, tätä jatkettiin vuosille 2007-2008 sekä 2009-2010. Tämän jälkeen tehtiin viiden vuoden
sopimus vuosille 2011-2015. Sitä ennen käytiin perusteellinen arviointi, jonka perusteella täsmennettiin tehtävän sisältöä ja tarkennettiin tuen taso. Tämä viimeinen viisivuotiskausi päättyi viime vuoden lopussa. Tämän virkojen tukemisen kantavana periaatteena on ollut niiden määräaikaisuus, jonka jälkeen tehtävät ovat siirtyneet oppilaitoksen oman rahoituksen piiriin. Helsingin yliopistolla ei ollut tällä kerralla mahdollisuuksia juuri tuon tehtävän
vakinaistamiseen. Sen sijaan Helsingin yliopisto on vuonna 2012 perustanut globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessorin viran. Tuon viran piirissä on hyvin paljon samaa ainesta kuin tässä mainitussa missiologian yliopiston lehtorin virassa. Tämän vuoksi ei enää pidetty tarkoituksenmukaisena tehdä uutta määräaikaista sopimusta. Määräaikaisuus on kuitenkin kestänyt jo 12 vuotta. Ennen sopimuskauden päättymistä Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta esitti uuden hankkeen käynnistämistä. Hankkeen kohteena olisi kaupunkiteologia, sen tutkimus ja myös opetus. Tuon hankkeen perusteista näkee, että itse asiassa siinä on selvä jatkuvuus tuolle aiemmalle missiologian hankkeelle. Siinä yhtäältä kohdataan modernissa missiologiassa kohdattu kaupungistumisen haaste ja toisaalta otetaan huomioon myös kotimainen kaupungistuminen ja sen haasteet kirkolle. Tässä jälkimmäisessä ulottuvuudessa voidaan nähdä selkeä yhteys kirkon strategiaan, kohtaamisen kirkkoon. Muuttuneessa tilanteessa ei siis ole kysymyksessä satunnainen kohteen vaihtuminen, vaan aikaisemman määräaikaisen hankkeen suunnitelmien mukainen päättyminen ja uuden hankkeen käynnistäminen. Nämä asiat ovat olleet kirkolliskokousedustajien nähtävillä talousarvioesitysten liitteessä.

Kysymyksessä viitataan mahdollisuuteen, että Helsingin yliopiston laatima tehtävänkuvaus etääntyisi kirkolliskokouksen päätöksestä. Kun hankekuvaukseen on perehdytty, emme sen perusteella voi pitää väitettä perusteltuna. Kuvaus on olennaisilta osiltaan samaa tekstiä kuin aikanaan kirkkohallitukseen lähetetty avustushakemus ja kuvaus vastaa tehtäväsuunnitelmaa. Kirkkohallitus myös seuraa tilanteen kehittymistä säännöllisesti. Oppilaitokset toimittavat vuosittain arvioivan raportin kirkon taloudellisella tuella toteutetusta hankkeesta. Raporttien perusteella käydään hankkeiden edistymisestä neuvottelut vuosittain ja näissä pohditaan mahdollisia tulevia hankkeita ja myös yhteistyön muita mahdollisuuksia. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kanssa tällainen neuvottelu käytiin viimeksi 3.5. tänä vuonna.

Edustaja Ylä-Autio kysyy: "Helsingissä lapsista enää puolet kastetaan. Minkälaisia ajatuksia ja ehdotuksia kehityksen suunta on herättänyt? Kielteinen trendi on jossain määrin jo koskettamassa muitakin suurimpia kaupunkeja ja maakuntakasvukeskuksia. Tiedän, että Helsingin seurakunnat tekevät hyvää työtä, siitä muutos ei voi johtua. Syyt ovat syvemmällä yhteiskunnan maallistumisessa, kaupungistumisessa, perinteiden höllentymisessä. Onko nimiäiset muoti-ilmiö, vai voiko se pysyvästi heikentää kirkon jäsenten ja kansalaisten käsitystä kasteen merkitystä sakramenttina. Onko muita syitä? Mitä on tehtävissä ja mitä on jo tehty, että kaikki lapset, ainakin valtaosa kastettaisiin?"

Kysyjän huoli on aiheellinen, kastetoimitusten osuus syntyneistä lapsista on selkeästi vähentynyt. Kysymykseen siitä, onko tilanne havaittu, voidaan vastata, että on havaittu. Toimenpiteisiin on myös ryhdytty hyvin monella taholla. Kirkkohallituksessa, erityisesti kasvatus- ja perheasiain yksikössä, on tähän paneuduttu viime aikoina ja tämän vuoden toimintasuunnitelmassa kirkon jäsenyyden merkitys ja kasteen merkityksen korostaminen on yksi keskeisiä tavoitteita, joita sinne on kirjattu. Sitä toteutetaan monella tavalla, muun muassa mediavaikuttamisella. Syksyn aikana tullaan toimittamaan lehdistölle artikkeleita kasteen merkityksestä. Sen lisäksi on hyvä huomata, että tuolla pöydälläkin jaossa olevassa uudessa isostoiminnan linjauksessa kiinnitetään huomiota kasteen merkitykseen ja kirkon jäsenyyteen. Yksikössä valmistellaan tällä hetkellä varsin laajaa hanketta, uutta rippikoulusuunnitelmaa, jossa tämä näkökulma otetaan vakavasti. Sen lisäksi joitakin vuosia sitten tehtiin esite ja tukimateriaalia kummiuteen. Kummius liittyy vahvasti kasteen tematiikkaan. Tämän näköinen esite, Kristitty kummi - voidaan lukea myös Ristitty kummi, on mennyt laajasti seurakuntiin ja siitä ollaan ottamassa uutta uudistettua painosta. Kummiushankkeita on muitakin vireillä. Sen lisäksi jumalanpalveluselämän koulutuksissa kiinnitetään huomiota kasteen merkitykseen. Tämä siis kirkkohallituksen tasolla. Seurakunnat ovat laajasti myös havahtuneet tilanteeseen. Eri puolilla Suomea on monia hyviä hankkeita, joilla halutaan korostaa kasteen merkitystä ja tuoda sitä esille. Tampereella järjestetään
aamukaste-päiviä. Kastepäivä-teema on levinnyt monelle muullekin paikkakunnalle Tampereelta. Helsingin seurakuntayhtymässä toteutetaan Pienelle parasta - toimintaa. Sekin on levinnyt muillekin paikkakunnille. Tiedän, että Oulussa on kastevirsi-sivusto, joka myös on varsin hyvä ja hyödyllinen. Sitäkin voidaan käyttää muualla. Eli seurakunnat ovat lähteneet ikään kuin kertomaan niille, joille kaste ei ole tuttu asia, että se on tärkeä seikka. Kirkon
seurakunnissa tehdään työtä myös sisäänpäin, oman identiteetin vahvistamiseksi ja kasteen merkityksen korostamiseksi. Haluan ottaa esimerkkinä Kastepuun, jota myös osastomme koulutuksissa on pidetty esillä jumalanpalveluselämässä. Kun menette ruokailuun, on siellä tämän viikon Kyrkpressen-lehti, jossa sivulla 7 on hieno artikkeli kastepuusta "Barnen för sin plats i livets träd", jossa on ainakin hyvä kuva siitä, minkälainen hyvä kastepuu on ja miten se jumalanpalveluksessa voi olla käytössä. Eli kovin monella tavalla sekä kirkkohallituksessa että seurakunnissa on havahduttu tähän muutokseen.

On kuitenkin hyvä huomata, että pohjimmiltaan kysymys on itse asiassa suuremmasta asiasta kuin vain kasteen merkityksen muutoksesta suomalaisten mielissä. Kysymys on sellaisesta asiasta, johon me emme ole kirkossa kiinnittäneet huomiota menneinä vuosikymmeninä, koska meidän ei ole tarvinnut. On ollut itsestään selvää, että lapset kastetaan. Enää ei ole niin. Meidän on kirkossa ryhdyttävä rohkeasti puhumaan ja pitämään esillä kristillisen uskon keskeisiä asioita, joista kaste, portti seurakuntaan, yhteyteen Jumalan kanssa, on yksi niitä keskeisimpiä. Meidän on opeteltava puhumaan sellaisista asioista, joista ennen ei tarvinnut puhua. Se sopii moniarvoiseen yhteiskuntaan, sillä moniarvoisuus perustuu siihen, että yhteiskunnan jäsenet, ihmiset, puhuvat ja pitävät esillä niitä asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Meille kristityille kaste on tärkeä asia. Itse asiassa moniarvoisuudessa pitää puhua siitä, mikä on tärkeää. Jos emme tuo esille niitä arvoja, joita meillä on, yhteiskunta ei ole enää moniarvoinen vaan arvoton.



Tillbaka