Inlägg



Kemppainen Raili, edustaja

Rubrik:
Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser och kyrkostyrelsens personalbokslut för år 2009, allmänna utskottets betänkande 2/2010

Plenum:
Fredagen den 7 maj 2010 kl. 13.05

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokous. Oikeastaan huomaan, että oikein hyvin on ennakoitu alkuviikosta sitä, että perjantaina olemme tässä vaiheessa tätä esittelemässä. Kun selaatte mietintöä, niin ensimmäistä kertaa minun aikanani yleisvaliokunta on käyttänyt talousvaliokunnalta otettua formaattia, eli mietinnössä on kursiivilla, pikkuisen kertaamallakin pantu esille tärkeimmät valiokunnan kantaan liittyvät asiat, jotka lienevät helpot hahmottaa. Sen takia en aio alkuunkaan pitää pitkää juttua. Menee pian merehen tämäkin päivä. Mutta joka tapauksessa ihan pari asiaa. Valiokunta on tehnyt, jos olette huomanneet, näissä toimintakertomusten tarkastelussa aina sellaisen otoksen. Eli on tiettyjä asioita, jotka on nostettu suurennuslasin alle. Ja tänä vuonna lähemmässä tarkasteluvuorossa oli strategisten uudistusten lisäksi hiippakuntien ja kirkon tiedotuskeskuksen kertomukset, ja sitten erityisesti kasvatus- ja nuorisotyö.

Ihan pari sanaa hiippakuntien kertomuksista. Me käytimme aika paljon valiokunnassa aikaa keskusteluun siitä, mikä on hiippakuntavaltuustojen rooli tässä Suomen siionissa ja eri hiippakunnissa. Meillä oli käytössä toimintakertomusten ja asiantuntijakuulemisten lisäksi muistio hiippakuntavaltuustojen puheenjohtajien ja maallikkojäsenten kokoontumisesta viime vuoden lopulla. Se muistio antoi kyllä kuvan siitä, miten erilaisia hiippakuntavaltuustojen työskentelykulttuurit hiippakunnissa ovat. Näyttää siltä, että hiippakuntavaltuuston työskentely on edelleenkin etsimässä sekä muotoaan että suhdettaan - ei niinkään hiippakunnan piispaan - vaan tuomiokapituliin. Joissakin hiippakunnissa toimintakulttuuri ja työskentelytapa ovat löytyneet luontevammin kuin toisissa, ja yhtenäistämispyrkimys on varmaan meneillään. Luulen, että tässä asiassa edetään koko ajan. Kyynisyyteen emme altistuneet siinä mielessä, että olisimme suoraan esittäneet, että hiippakuntavaltuustot voisi nyt alkaa aloitteella lakkauttaa. Siihen ei alkuunkaan ollut meininkiä. Mutta joka tapauksessa kehittäminen ja hiippakunnissa käytävä keskustelu piispan ja tuomiokapitulin ja hiippakuntavaltuustojen välillä on syytä tehdä aika tarkastikin - ja ehkä nostaa kissoja pöydälle myös siinä mielessä, että skeptisyys, joka aina joskus nousee esille hiippakuntavaltuustojen tarpeellisuudesta, voitaisiin keskustella pois.

Sitten kasvatus- ja nuorisotyöstä, sivulla viisi, on valiokunta nostanut oikein erikseen esille positiivisuuden uskonnonvapauden. Kun testattiin käsitettä hieman pienellä otoksella, huomattiin, että positiivisen uskonnonvapauden käsite tuntuu olevan myöskin kirkolliskokouksessa vielä aika lailla pimennossa. Sehän tarkoittaa käytännössä oikeutta oman uskonnon esillä pitämiseen ja harjoittamiseen sen sijaan että toisaalta on näkemystä ns. kielteisen uskonnonvapauden tulkinnasta, mikä tarkoittaa, että uskonto pois kaikesta. Nämä lyövät aika lailla ristiin esimerkiksi päiväkotien, koulujen ja monenlaisen nuorisoon kohdistuvan kristillisenkin kasvatuksen osalta. On hieman hankalaa, että kun käsitteitä sitten revitellään yleisö- tai mielipidekirjoituksissa, ei tarvitse kovinkaan paljon vastakkain panna, kun ollaan enemmän hämmentyneitä kuin pääsemässä mihinkään tulokseen. Sen vuoksi valiokunta nostaa tämän asian oikein pintaan. Tiedän, että mentorointia uskontokasvatuksessa on nyt kirkkohallitus erikseen tukenut - esite "Kumppaniksi kulkemaan, mentorointi uskontokasvatuksessa" on painettu tämän vuoden alussa, ja sen takia viittaan tähän, että toivon kirkolliskokousedustajien tutustuvan tähän asiaan. Joka tapauksessa valiokunta haluaa huolehtia siitä, että kristillinen kasvatus pysyisi sillä lailla kristillisenä, että meidän ei tarvitsisi siinä asiassa ollenkaan pyydellä anteeksi. Opetushallitus on ottanut kantaa näihin asioihin ja lähettänyt kouluihin kirjeet, mutta kannanotto syntyi aikamoisen hämmennyksen kautta. Ja jos ajatellaan, ketä pitäisi tukea, niin uskonnonopettajien lisäksi myöskin rehtoreita. Samoin seurakuntia siinä mielessä, että seurakunnat menisivät koulun kanssa huomattavasti entistä enemmän tekemään työtä. Nyt on ilmestynyt uusi tutkimus - en tiedä, missä se on tehty ja kuinka suuri se oli - jossa oletusarvona, kun mietittiin yhteiskunnan ja kirkon välistä maastoa, oli se, että sosiaali- ja terveyspuoli ja diakonia olisivat eniten tekemisissä keskenään, mutta yllätys, yllätys: enin yhteistyökumppanuus oli edelleen koulun puolella.

Kirkon tiedotuskeskus sai myöskin selostaa aika paljon meille. Käytännössä se tapahtui tietysti viestintäjohtajan suulla, ja lisäksi kyselytunti toissapäivänä avasi paljonkin mediaseurantaa. Se mitä valiokunta tässä on nostanut esille, on, että erityisesti lapsille suunnattujen hengellisten ohjelmien ja lasten hengellisen musiikin olemassaoloon tulisi kiinnittää multimediassa ja televisiossa huomiota. Tästä asiasta on paljonkin käyty myös viestintäjohtajan kanssa keskustelua. Tiedotuskeskus on aktiivisesti kehittänyt toimintaansa muuttuvaa toimintaympäristöä vastaavaksi, ja verkkotoiminnassa on tapahtunut paljon esimerkiksi viime vuoden aikana. Suosittelen kyllä lukemaan toimintakertomusta tarkasti. Aiemmin valiokunnassa on monta kertaa pohdittu esimerkiksi sitä, minkä vuoksi esimerkiksi av-osasto on olemassa, ja se onkin nyt osaston sisällä yhdistetty hieman toisella tavalla.

Sitten strategiasta ja painopisteistä. Viittaan nyt siihen, että täällä Turussa olevan yliopistollisen tulevaisuustutkimuksen laitoksen tutkimusjohtaja on ehdottanut sitä, että luterilainen kirkko voisi olla hyvinkin aloitteellinen jatkamaan ja edistämään Euroopan kirkkojen välistä tulevaisuuden ennakoinnin yhteistyötä. Ajattelen, että verkottuminen kansallisiin ja eurooppalaisiin tulevaisuudentutkimusverkostoihin varmaan ensi kirkolliskokouskaudella on hyvinkin tarpeellista. Strategiat etenevät edelleen, mutta valiokunta haluaa kiinnittää erityishuomiota siihen, että Meidän kirkko -strategiaan voisi sitoa koko toimintakertomuksen. Jos se on hyväksytty koko kirkon strategiaksi, myös Kirkkohallituksen toimintaa voisi tarkastella tämän päästrategian läpi. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen - Kirkkohallituksen oma työskentelystrategiakin edellyttää monia muita asioita. Silti valiokunta toteaa, että toimintakertomuksen kaikenpuolista arvioivaa luonnetta tulisi vahvistaa. Sama koskee hiippakuntia; hiippakuntien arvioinnit olivat tavoitteen asettamiseen nähden aika löysät. Niitä ei oikein arvioinneiksi kaikistellen voinut sanoakaan.

Joka tapauksessa koko tämä lilanvärinen, kirkollisen sävyn saanut "Kirkkohallitus ja hiippakunnat vuonna 2009" kertoo tavattomasta toiminnasta ja uutteruudesta, ja siitä ihan semmoisia pieniä otoksia voisi ottaa viipaloituina esille eri tilanteissa. Toivon syvästi, että olette jaksaneet lueskella kertomuksen - ihan senkin vuoksi, että muistaisitte sen, että meidän kokonaiskirkossamme myös keskushallinnossa ja hiippakuntahallinnossa tapahtuu yllättävän paljon asioita, vaikka täällä otamme vain joitakin yksittäisiä asioita viedäksemme niitä eteenpäin. Määrätietoinen kehittäminen on näkyvissä selkeästi, ja valiokunta siksi (ihan perinteisestikin) kiittää kirkkohallituksen ja hiippakuntien työntekijöitä hyvästä perustehtävien hoitamisesta ja monipuolisesta työn kehittämisestä. Suunta on oikea. Tämän perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous merkitsee tiedoksi kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomukset ja kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätöksen viime vuodelta ja lähettää valiokunnan mietinnön ja siitä käydyt, sekä lähete- että muun keskustelun, kirkkohallitukselle tiedoksi ja toimenpiteitä varten ja hiippakunnille tiedoksi.


Tillbaka