Inlägg



Tynjälä Toive, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2014 och verksamhets- och ekonomiplan för 2014-2016 (Kyrkostyrelsens framställning 3/2013)

Plenum:
Måndagen den 4 november 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat ja kaikki salissa olijat. Kirkon talouspuolella on etenemässä seurakuntien talousasioiden hoito ja keskittäminen kirkon palvelukeskukseen. Tarkoituksena on kustannusten hillintä mutta nyt jo näyttää siltä, että kustannuksen karkaavat käsistä. Kannatan edustaja Kujalan puheenvuoroa näiltä osin. Kirkon budjetissa ja Toiminta- ja taloussuunnitelmassa on esitetty rahaa tähän muutokseen 200 000 euroa tulevalle ja seuraavalle vuodelle sekä puoli miljoonaa vuodelle 2016. Vain pieni osa seurakuntia on eturivissä halunnut mukaan tähän muutokseen niin kuin täällä aikaisemmin on kuultu. Valtaosa seurakunnista haluaa loppupainotteisesti mukaan, jos ollenkaan. Miksi? Kaikkien seurakuntien pitäisi olla mukana 2017, jolloin vasta viimeiset 120 seurakuntaa tulisi mukaan. Jotta aikaistuksessa onnistuttaisiin, tarvitaan paljon uutta avustusrahaan vuosille 14-16, jopa porkkanarahaa. Kirkon palvelukeskukseen pakotetut seurakunnat tarvitsivat paljon nykyistä enemmän tukea omien toimintojensa kehittämiseen siirtymisen jälkeen. Nyt näyttää käyvän monille niin, että Kipa hoitaa osan tehtävistä mutta seurakunnat eivät hahmota omaa osuuttaan taloushallinnon hoitamisessa. Tarkoittaako tämä pidemmällä aikavälillä sitä, että kustannukset nousevat myös seurakunnissa, vaikka tarkoitus on ollut kustannustehokkuus? Alhaalta päin katsottuna koetaan Kipan toiminta melkeinpä ala-arvoisena. Paitsi Kipan myös muiden yhteishankkeiden palvelutaso koetaan olevan pielessä esimerkiksi IT-asioissa. Kun tässä Kipan tapauksessa nyt osa seurakuntien töistä siirtyy muualle, on paikallisesti tarkoituksen mukaista miettiä henkilöjärjestelyjä aina, kun työpaikka vapautuu eläkkeelle siirtymisen tai muun syyn vuoksi. Pienemmissä seurakunnissa voi löytyä yhdistelmävakansseja kirkkoherranvirastoon ja talousosastoon. Kipa onkin ehkä tehokas, mutta ovatko seurakunnat sitä muutoksen jälkeen?

Uusien prosessien hahmottaminen ja suunnittelu helpottuisi kovasti, jos kirkon keskushallinto ohjeistaisi toimintojen uudelleen muotoilua. Tähän hiukan viitattiin jo tässä edellä. Voisi olla perusteita, että palkattaisiin projektihenkilö, joka kävisi seurakuntien kanssa miettimässä asiaa, seurakuntien omista lähtökohdista heidän omilla pelikentillään. Ja esittäisi sen jälkeen ratkaisuehdotuksia kullekin seurakunnalle. Arvoisa puheenjohtaja, toivon, että talousvaliokunta ottaisi kertomani huomioon valmistellessaan mietintöä budjetista talous- ja toimintasuunnitelmasta. Minulla on kentältä terveiset tähän strategiatyöhön, jota täällä jo esiteltiin. Luen erään henkilön minulle lähettämäni kirjeen. Koskee nimenomaan diakoniatyötä seurakunnissa. "Oma kokemukseni, kun olin loppuunpalanut ja uupunut (masentunut) niin odotin seurakunnan lähentymistä, kohtaamista ihminen ihmiselle. Masentunut käy syvää kamppailua itseensä selviytymisen kanssa. En luota kehenkään, enkä pelkää tuomituksi tulemista. Itse kun teen nykyään vertaistukiasiaa, täytyy ihminen kohdata tasa-arvoisesti, täytyy löytää syyt uupumukseen ja pelkoon. Kirkon työntekijät, joiden apua odottaa, eivät kohtaa uupunutta ihmisenä. Ovat vain kirjanoppineita ulkokultaisia leipätyöntekijöitä paljoltakin. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan uupuneet odottavat parannusta. Tällaista tekstiä nyt lyhyesti sain aikaiseksi siihen kysymykseesi. En tiedä, haluaako kirkko syventyä tähän asiaan. Tuntuu vain, että raha ratkaisee, miten kirkko toimii ja mitä se seurakuntalaisilta odottaa." Näin, kiitos.


Tillbaka