Inlägg



Sahi Timo, edustaja

Rubrik:
Förenkling av församlingsval i kyrkliga samfälligheter (Stiftsfullmäktiges framställning 1/2007/Esbo stift)

Plenum:
Onsdagen den 9 maj 2007 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, haluan kiinnittää muutamaan seikkaan huomiota tässä esityksessä. Tämä esityshän on samanlainen, jonka kirkolliskokous hylkäsi käsitellessään seurakuntayhtymän hallinnon uudistusta muutama vuosi sitten. Taisi olla lopullinen käsittely päivälleen neljä vuotta sitten. Silloin oli kysymys juuri siitä, miten valitaan seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto, kun siirryttiin vain yhden tyyppisiin seurakuntayhtymiin ja luovuttiin osittaisessa yhteistaloudessa olevista seurakuntayhtymistä. Kirkolliskokous piti tuolloin tärkeänä, että yhteinen kirkkovaltuusto, joka muun muassa päättää veroprosentin suuruuden, valitaan suoralla vaalilla. Asia ratkaistiin silloin periaatteellisena kysymyksenä muun muassa tästä näkökulmasta. Tuntuu siksi oudolta, jos asia otetaan tässä mielessä periaatteellisena kysymyksenä nyt heti uudestaan käsittelyyn. Mahdolliset käytännön hankaluudet äänestysmenettelyssä tiedostettiin kyllä jo silloin, mutta niitä pidettiin melko helposti ratkaistavina. Tällainen vaalijärjestelmä, jossa sekä yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet että seurakuntaneuvoston jäsenet valitaan samanaikaisesti, ei ole mikään uusi menettely, vaan se on ollut käytössä seurakuntayhtymissä jo 30 vuotta, 1970-luvulta lähtien - toisin sanoen niissä seurakuntayhtymissä, jotka olivat täydellisessä yhteistaloudessa.

Esityksen perusteluissa viitataan siihen, että seurakunnissa, jotka eivät kuulu seurakuntayhtymään, on käytössä yhden vaalin järjestelmä, ja niissä kirkkovaltuuston jäsenet valitsevat kirkkoneuvoston jäsenet. Tämän takia, esityksen mukaan, olisi helppo luoda yhden vaalin järjestelmä myös seurakuntayhtymiin. Seurakuntayhtymissä on kuitenkin kysymyksessä aivan eri tilanne. Seurakuntayhtymien ulkopuolisissa seurakunnissa kirkkovaltuusto valitsee sen alaisen elimen, kirkkoneuvoston. Nyt esitetyssä tilanteessa seurakuntaneuvostojen jäsenet valitsisivat yhteisiä asioita hoitavan ylemmän elimen. Näin ollen siis näitä tilanteita ei voi verrata keskenään. Nyt esitetyssä tilanteessa tulisi ehkä myös pohtia sitä, koskisiko kirkkolain 25 luvun 10 a §:n säännös naisten ja miesten edustuksesta toimielimissä tätä uudentyyppistä vaalia vaiko ei. Joka tapauksessa tämän esityksen toteutuminen merkitsisi kirkkolain muutosta, ainakin kirkkolain 8 luvun 2 §:n osalta, jonka nykyisen muodon kirkolliskokous hyväksyi vasta neljä vuotta sitten, 9.5.2003, ja se astui voimaan 1.1.2005, siis melko äskettäin. Käynnissä olevassa kirkkolain kodifiointityössä on pidättäydytty erillisistä kirkkolain muutoksista, jos ne eivät ole täysin välttämättömiä. Tällaisesta välttämättömästä muutoksesta ei nyt ole kysymys. Hylättyjen vaalilippujen ongelmaa voidaan vähentää monilla tavoin nykyisessä järjestelmässä. Niitä keinoja ei ole riittävästi käytetty. Niitä tulisi ensin käyttää, ennen kuin mennään isompiin muutoksiin. Näitä keinoja ovat muun muassa ohjeistuksen tehostaminen, äänestysjärjestelyjen parantaminen, vaalilippujen painaminen niin, että ne todella erottuvat myöskin vähän huonommassa valaistuksessa toisistaan jne. Toivon, että valiokunta ottaa huomioon nämä esille tuomani asiat käsitellessään tätä esitystä.


Tillbaka