Inlägg



Sahi Timo, edustaja

Rubrik:
Förvaltningsutskottets betänkande 3/2006 om ombudsinitiativ 4/2006 som gäller närvaro- och yttranderätt för stiftsfullmäktiges vice ordförande vid domkapitlets sammanträde

Plenum:
Onsdagen den 8 november 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. En ole tyytyväinen hallintovaliokunnan mietinnön ponsiesitykseen. Mielestäni aloitteen esitystä ei pitäisi jättää raukeamaan, vaan lähettää se kirkkohallitukselle kirkkojärjestykseen tehtävän muutoksen valmistelua varten. Perustelen asiaa.

Kun hiippakuntahallintoa taannoin uudistettiin, kirkkohallituksen esitykseen kirkolliskokoukselle sisältyi esitys, että hiippakuntavaltuusto valitsisi tuomiokapitulin jäseniksi kaksi maallikkoa. Kirkolliskokous kävi laajan keskustelun asiasta ja päätti, että tuomiokapitulin kokoonpanoon kuuluu vain yksi maallikkojäsen, mutta sen lisäksi hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin hyvän yhteistyön varmistamiseksi hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla on tuomiokapitulin istunnossa läsnäolo- ja puheoikeus. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että se takaisi hyvän tiedonkulun tuomiokapitulin ja hiippakuntavaltuuston välillä ja olisi analoginen sen kanssa, mikä on tilanne kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston välisissä suhteissa. Kun asiaa käsiteltiin kirkolliskokouksen täysistunnossa ei ollut missään vaiheessa esillä se seikka, että hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan ollessa estynyt, hiippakuntavaltuuston läsnäolo- ja puheoikeus jää käyttämättä, koska varapuheenjohtaja ei voi astua puheenjohtajan sijaan tämän ollessa estynyt. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajat ja tuomiokapitulien maallikkojäsenet käsittelivät tätä asiaa kokouksessaan tänä vuonna 14. maaliskuuta. Kokous oli yksimielisesti sillä kannalla, että hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulien yhteistyön kehittämiseksi ja turvaamiseksi hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajalla tulisi olla läsnäolo- ja puheoikeus tuomiokapitulin istunnossa puheenjohtajan ollessa estynyt. Missään vaiheessa ei ole ollut kysymys siitä, että hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja olisi tuomiokapitulin kahdeksas jäsen.

Hallintovaliokunta toteaa käsiteltävänä olevassa mietinnössään, että hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajan jättäminen nykyisen kirkkojärjestyksen 19 luvun 5 §:stä pois ei ole epähuomiosta johtuvaa, vaan on ollut esillä säännöksen valmistelussa. Minulle ei ole kuitenkaan selvinnyt, millä tavalla se on ollut esillä, sillä täysistunnossa käydyssä keskustelussa asia ei ollut esillä, eikä siitä ole mitään mainintaa myöskään asiaa koskevissa hallintovaliokunnan mietinnöissä 1/2002 ja 1a/2002. Kirkolliskokouksen tehtyä tuolloin päätöksen hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan läsnäolo- ja puheoikeudesta hallintovaliokunta totesi mainitussa mietinnössä 1a/2002 pelkästään seuraavaa: Hallintovaliokunta esittää kirkolliskokouksen enemmistön kannan mukaisesti, että hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla olisi läsnäolo- ja puheoikeus tuomiokapitulin kokouksissa. Missään vaiheessa ennen tätä siis kirkolliskokous ei ole ottanut kantaa hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajan astumisen puheenjohtajan sijaan puheenjohtaja ollessa estynyt.

Edelleen hallintovaliokunta toteaa käsiteltävänä olevassa mietinnössään, että puheenjohtajan läsnäolo- ja puheoikeus perustuu ajatukseen siitä, että puheenjohtajan tulee olla selvillä siitä, mitä hiippakunnassa tapahtuu ja miten asioita ollaan valmistelemassa hiippakuntavaltuuston päätettäväksi. Hallintovaliokunta jatkaa: On epäselvää, millaista lisäarvoa varapuheenjohtajan läsnäolo- ja puheoikeus toisi, kun oikeus konkretisoituisi vain puheenjohtajan ollessa estynyt. Tähän liittyen voisin puolestani kysyä, mitä vahinkoa se toisi, jos varapuheenjohtaja voisi olla läsnä tuomiokapitulin istunnossa puheenjohtajan ollessa estynyt. Se ei toisi varmaankaan mitään vahinkoa, vain varmistaisi hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin hyvää yhteydenpitoa. Puheenjohtaja voi joskus joutua olemaan poissa tuomiokapitulin käsitellessä tärkeitä hiippakuntavaltuustolle esitettäviä asioita, kuten minulle itselleni on ainakin kerran käynyt. Edustaja Matti Mölsä kantoi aivan oikeutetusti talousarvion lähetekeskustelussa suurta huolta hiippakuntavaltuuston asemasta ja roolista hiippakunnan hallinnossa ja hiippakunnan toiminnan kehittämisessä ja tukemisessa. Tätä roolia pitäisi kaikin puolin tukea jos siihen vain on mahdollisuus.

Hallintovaliokunnan mielestä varapuheenjohtajan läsnäolo- ja puheoikeus ei ole perusteltu myöskään siksi, että hiippakuntauudistuksen yhteydessä haluttiin vahvistaa nimenomaan maallikoiden asemaa hiippakunnan hallinnossa, ja nyt hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajana voi olla myös pappi, kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja äsken totesi. Tämä tuntuu kuitenkin mielestäni melko haetulta perustelulta ja on huono perustelu. Enemmistössä niistä hiippakunnista, jotka ovat kotisivuillaan ilmoittaneet, kuka on hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja, varapuheenjohtajana toimii maallikko. Kolme hiippakuntaa ei ole ilmoittanut ollenkaan, kuka on varapuheenjohtaja, en ole ainakaan löytänyt siitä mainintaa. Olen löytänyt ainoastaan kahden hiippakunnan kohdalla maininnan, että varapuheenjohtajana on pappi. Mutta kuulin, että ainakin yhdessä niistä kolmesta hiippakunnasta, joka ei ole ilmoittanut netissä kuka on varapuheenjohtaja, olisi pappi varapuheenjohtajana. Mutta selvässä enemmistössä maallikko on varapuheenjohtajana. Lisäksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että hallintovaliokunta referoi virheellisesti mietinnön lopussa kirkkohallituksen viime keväänä kirkolliskokoukselle antamaa ilmoitusta lakimuutoksista pidättäytymisestä. Kirkkohallitus totesi ilmoituksessaan: Kirkkohallituksen mielestä olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä toistaiseksi pidättäytymään kirkkolain vähäisistä yksittäisistä muutoksista. Kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen osalta muutosesityksiä olisi jossain määrin helpompi tehdä, jos ne ovat itsenäisiä ja kirkkolaista riippumattomia. Nyt ei ole kysymys kirkkolain muutoksesta, nyt olisi kysymyksessä itsenäinen ja kirkkolaista riippumaton kirkkojärjestyksen muutos, joka olisi helppo toteuttaa. Mielestäni tälle asialle ei siis ole mitään estettä lähettää sitä edelleen valmisteltavaksi kirkkohallitukseen.

Kaiken kaikkiaan hallintovaliokunnan mietinnössä esitetyt perustelut siitä, miksi aloite pitäisi jättää raukeamaan, eivät ole vakuuttavia. Minulla itselläni on kokemusta Helsingin hiippakunnasta kahden ja puolen vuoden ajalta, ja hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin välisestä yhteistyöstä siellä. Olen istunut hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana useimmissa tuomiokapitulin kokouksissa. En ole istunut mielestäni siellä turhaan. Olen saanut erinomaisen kuvan hiippakunnan toiminnasta, joka asia hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalle on ollut välttämätöntä, johon itse asiassa myöskin hallintovaliokunnan puheenjohtaja äsken viittasi. Olisin toivonut, että varapuheenjohtajalla olisi ollut mahdollisuus osallistua tuomiokapitulin istuntoon, kun olen ollut itse estynyt. Yhteistyö kaiken kaikkiaan tuomiokapitulin ja hiippakuntavaltuuston välillä on ollut hyvää. Piispan aktiivinen ote ja tuki yhteistyön kehittämisessä ja hiippakuntavaltuuston roolin muodostamisessa ja vakiinnuttamisessa on ollut hyvin tärkeä, ja se on ollut erinomainen. Mielestäni kysymys ei ole pelkästään siitä, että kuinka monta asiaa tuomiokapitulin esityslistalla on, jotka suoraan esitetään hiippakuntavaltuuston päätettäväksi. Koska yleisesti ottaen hiippakuntavaltuuston asema ja rooli ovat vielä kehitysvaiheessa ja hiippakuntavaltuuston tehtäviä on jopa kyseenalaistettu, on mielestäni tärkeää, että tuetaan niitä toimenpiteitä, millä näitä asioita voidaan edistää. Tosiasia on, että meillä on hiippakuntavaltuusto. Ja viittaan tässä asiassa, tämän aloitteen osalta, vielä hiippakuntavaltuustojen puheenjohtajien ja tuomiokapitulien maallikkojäsenten yksimieliseen puoltavaan kantaan, ja hallintovaliokunnan mietintöön jätettyyn eriävään mielipiteeseen. Mielestäni muutos olisi aiheellista toteuttaa ennen kuin seuraavat hiippakuntavaltuustot asetetaan.

Esitänkin, että hallintovaliokunnan mietinnön ponsi kuuluisi: Kirkolliskokous päättää lähettää aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.


Tillbaka