Inlägg



Salmi Samuel, piispa

Rubrik:
Ekonomiutskottets betänkande 3/2006 om kyrkostyrelsens framställning 1/2006 som innehåller förslag till Kyrkans centralfonds budget för år 2007 och verksamhets- och ekonomiplan för åren 2007-2009, om budgetinitiativ 1-2/2006 och om Åbo ärkestifts stiftsfullmäktiges framställning 5/2006

Plenum:
Torsdagen den 9 november 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Oma puheenvuoroni tahtoo lyhyesti liittyä niihin taustoihin ja ajatuksiin, joita täällä on pidetty esillä koskien meidän kirkkomme ja hiippakuntamme saamelaistyötä. Enemmälti on tarpeetonta referoida niitä juridisia lähtökohtia, jotka itse asiassa velvoittavatkin meitä kirkolliskokouksena kiinnittämään huomiota tiettyihin saamelaiskysymyksiin, ja näistä asioista edustaja Aikio erinomaisella tavalla toi esille omat ajatuksensa ja niihin hyvä yhtyä.

Kirkkohallituksen ja talousvaliokunnan ajatus on, että hiippakuntien toimintamäärärahakehyksiä voitaisiin suunnitella ja kehittää lähiaikoina, ja että tietyistä määräraha-anomuksista tässä vaiheessa voitaisiin pidättäytyä. On kuitenkin asioita, jotka meidän on nyt hyvä tiedostaa tässä tilanteessa koskien juuri saamelaistyötä, ne itse asiassa aktualisoivat nyt juuri tämän määräraha-anomuksen tässä ja nyt. Ajattelen, että meillä on nyt mahdollisuus esimerkiksi vuotta aikaisemmin, varhentamalla, ilman ajateltuja selvittelyjä, ratkaista tämä kysymys. Meillä on käsillämme etuja, jotka voisimme jatkossa kenties menettää. Tässä viittaan siihen, että Pohjoiskalotin alueella on suunnitteilla pitää ensimmäiset Saamelaiset kirkkopäivät, todella ensimmäiset kirkkohistoriallisesti Suomen maan kamaralla, vuonna 2008. Tämä kirkkopäiväsuunnitelma on jotakin aivan muuta lähtökohdiltaan kuin jo sinänsä merkittävien Kirkkopäivien suunnitteleminen kotoisellamme kamarallamme Suomessa. Saamelaisten kirkkopäivien kokoaminen on sellaisenaan jo tietyn kaltainen suuren prosessin alku, joka kokoaa laajalta alueelta saamelaisen kansan yhteen, ja se on tietyn kaltainen niin hengellinen katselmus kuin kulttuurikatselmus. Jos tämä tapahtuma voi tapahtua Suomen kamaralla 2008, se merkitsisi projektityöntekijälle ja hiippakuntasihteerille, jonka eräs tehtäväalue tämä sillä hetkellä olisi, merkitsisi nimenomaan starttia siinä laajassa hiippakuntasihteerin työssä, johon hän tulisi. Hän saisi ikään kuin työrukkasen käsiinsä välittömästi, saisi nähdä millaisia ulottuvuuksia kuuluu hänen työalueeseensa ja näin ollen tämä starttitilanne on jotain sellaista, jota ei minun mielestäni pitäisi väheksyä. Pikemminkin tulee antaa se mahdollisuutena sellaisen henkilön käsiin, joka pitkäjänteisesti lähtee kehittelemään koko saamelaistyötä ja koordinoimaan sitä meidän hiippakuntamme alueella ja koko kirkon erinomaiseksi hyödyksi.

Tässä tahdon vielä painottaa sitä, että tällainen Saamelaisten kirkkopäivien kokoaminen, etenkin kun se on täysin uutta, merkitsee hyvin monitasoista liikkeelle lähtöä, eikä vain tavanomaisen Kirkkopäivä-tapahtuman järjestämistä. Siis se ei ole projekti, vaan prosessi. Jos saamelaisten työtä varten erityisesti ajateltu hiippakuntasihteeri aloittaisi vasta 2008, tämä tilanne olisi jo menetetty. Tarvitsemme sen jo vuonna 2007.

Toiseksi tahtoisin kiinnittää huomiota siihen, että nyt kaavailtu hiippakuntasihteerin virka ei yksinomaan vain suuntaudu saamelaistyöhön, niin kuin se meidän perusteluissamme on sanottuna. Täällä on esillä myös se ajatus, että hiippakuntasihteerin eräs tehtäväalue on myös viestintäyhteyksien järjestäminen. Minä voisin kuvitella, että tämänkaltainen hiippakuntasihteeri, jonka tehtäväkenttä nimenomaan sijoittuu pohjoiselle alueelle, voisi palvella koko meidän valtakuntaamme myös sillä tavalla, että hänen tehtäväkenttäänsä viestinnän kautta kuuluisi tunturikappeleitten toimintojen koordinoiminen ja yhteistyö lähellä saamelaisalueita.

Ajattelen myöskin sitä, mikä valtava mahdollisuus ja ikkuna voisi avautua siinä, jos me voisimme visioida niin, että tuleva hiippakuntasihteeri voisi esimerkiksi suurten Maailman Cup -kisojen yhteydessä, joita parhaillaan Levilläkin käydään, tuoda siihen oman kirkollisen näkökulmansa mukaan niin, että kirkko myös tietyllä tavalla näkyisi näissä tilanteissa. Näin huomaamme, että olemme itse asiassa varsin ajanhermoisessakin kokonaisuudessa, kun me pohdimme tämänkaltaisen viran perustamista. Samalla kun puhumme siis saamelaistyön kehittämisestä, voisimme olla nivomassa myös yhteen niitä ajatuksia tunturikappeleitten toiminnoista ja niitten tarpeista, joita lähetekeskustelussa jo täällä käytiin ansiokkaasti tuomassa esiin.


Tillbaka