Inlägg
Illman Hilkka
,
edustaja
Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2008 och verksamhets- och ekonomiplan för 2008-2010 (Kyrkostyrelsens framställning 8/2007)
Plenum:
Måndagen den 5 november 2007 kl. 13.00
Text:
Arvoisa piispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 2.) Jospa ensin katselisimme kuvia seinältä, jossa näkyy tuolla vasemmalla ylhäällä tuo pappilarakennus, ja huomaatte, että sen katto on korjattu, hiekkapuhallettu, jokainen tiili erikseen ja asennettu talkootyönä paikoillensa. Ja eteisestä kuistista on kaunis näkymä ja myöskin tuolta järvelle. En oikeastaan osaa havaita tuota, mistä suunnasta, mutta kuitenkin sieltä pappilarakennuksesta ja kirkkovene siinä soutelee ja siellä on sitten vasemmassa alakulmassa hääsviitti, jossa on jo neljä hääparia hääyönsä viettäneet. Ja sitten siinä on kirkollisia toimituksia tuossa alakulmassa. Tästä nähdään järveltä tuo pappila ja tämä peltoaukeama tässä pappilan edessä on talkootyöllä avattu. Tänä kesänä siinä kasvoi heinä, joka korjattiin ja siitä on kulunut aikaa, kun se on edellisen kerran korjattu. Ja tämä etuosa tästä pihasta kertoo varmasti teille kaikille ihan upeaa tarinaansa. Siellä on pidetty jo muutamia tilaisuuksia, siellä on espanjalais-suomalainen yrittäjäpariskunta, mies on aivan ummikko espanjalainen, hänen vaimonsa on Keuruulta, heillä on kaksi pientä lasta. Mies on kokki ammatiltaan, vaimo on moniammatillinen osaaja ja he ovat asuneet 16 vuotta Espanjassa ja nyt ovat tulleet yrittäjiksi tähän pappilaan. Ja siellä on sitten talkooväkeä tuolla välipalalla ja tämä onkin yksi huone tästä pappilasta, jossa on seinät jätetty hirrelle ja ne ovat puhallettu puhtaiksi ja se on todella kaunis ja viehättävä huone. Kaikki muut huoneet, siellä on neljä viisi tapettikertaa seinillä, ja arkkitehti on sitten ottanut sieltä tapetin alimmaisen ensimmäisen tapetin värin, ja siltä pohjalta on valittu uudet tapetit seinille. Siellä on keltainen huone, siellä on vihreä, punainen huone ja kaikille saleille on sitten tulevaisuudessa omat nimensä. Tässä on väentupa, ja niin kuin näette, väentupaa korotettiin 30 senttiä maasta ylös ja pari hirsikertaa alhaalta purettiin, vaihdettiin uudet hirret ja muurattiin tiilestä tukeva alusta ja näin rakennus laskettiin sitten tukevasti paikoillensa ja näette, että katolla ei ole tiiliä, tiilet ovat kaikki maassa ja vielä ennen lumen tuloa on tarkoitus, että ne tiilet hiekkapuhalletaan ja viedään paikoillensa tuonne katolle. Tästä väentuvasta on tarkoitus tehdä kokoustila. Tuossa on sitten sellainen konevaja, tuon vihreän oven takana ja se on myöskin hirsirakennus ja siihen on sijoitettu kappeli. Siellä on wc ja suihkutilat ja kolme parviaittaa. Sitten siinä on sakasti ja kappeli. Se oli todella vaikuttava elämys käydä viime sunnuntaina iltapäivällä tutustumassa käytännön tasolla tähän hankkeseen, ja tämä kappeli oli todella vaikuttava, siellä oli kivilattia, siinä oli lattialämpö ja sinne on rakennettu aivan uusi lämpövoimala ja talo lämpiää pelletillä. Se oli siis todella hämmästyttävä nähdä kuinka suuren talkootyötuntimäärän avulla saadaan tällaisia tuloksia aikaan. Tässä on entinen piispankammari ja makuukammari ja ne odottavat vierailijoita kulttuuripappilan töihin. Siellä oli hankittuna kattoihin jo aivan upeita kruunuja, valaisimia ja sitä ollaan nyt laittamassa tällaiseen käyttöön, ja viime viikonloppunahan siellä oli ensimmäiset vieraat. No siellä on tuo raivattu pelto, siitä kerrotaan, se antaa syksyllä satonsa, kuten ennen vanhaan. Tässä on tämä entinen kotiopettajan vinttihuone, joka on muutettu hääsviitiksi ja se on hyvin tunnelmallinen. Tässä on sitten näkymä Sääksjärvelle, missä sitten on rannassa rantasaunat ja siellä on kirkkoveneet ja tämä pyhiinvaellusreitti tulee tähän kirkkorantaan. Kuvat olivat siinä. Ensinnäkin arvoisa piispa, haluan kommentoida vähän näkökohtia kirkon kulttuuri-, turismi- ja elämysmatkailuhankkeisiin. Tässä äsken kuulimme, että talous on hyvässä kunnossa, 30 prosenttia on tulos plussalla. Kirkon varoilla on tuettu ja tuetaan erilaisia kirkon toimintakenttään kuuluvaksi katsottuja kulttuuri- ja elämysmatkailu- sekä turismihankkeita. Ja osa näistä hankkeista on kohdistunut sakraalitiloihin rakennettuihin kirkkoihin ja kappeleihin ulkomailla ja kotimaassa. Osa kirkollisen toiminnan ylläpitokustannuksiin etupäässä Lapissa ja ulkomaan turistikohteissa sekä merimieskirkossa tietenkin. Tiekirkkotoimintaa lukuun ottamatta tukea ei liene nähty tarpeelliseksi kohdentaa muualla kotimaassa, kuin Lapissa tapahtuviin turistien kirkollisiin palveluihin. Ja näinhän on hyvä, en sitä ollenkaan vastusta. Viime vuosikymmenten rakennuskohteita kotimaassa ovat mm. Lapin tunturikappelit, Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli täällä Turussa sekä Tyrvään ja Kärsämäen kirkot, tiettävästi näistä rakennuksista ei omistajilleen koidu varsinaista taloudellista tuottoa, pikemminkin jatkuvia kiinteistö- ja ylläpitokuluja. Rakennukset ovat matkailukohteita, joissa kyllä myös kokoonnutaan ja pidetään erilaisia tilaisuuksia, mutta varsinaista liiketoimintaa niissä ei edes ole mahdollista toteuttaa kulujen kattamisen toivossa. Ainakin kahdessa viimeksi mainitussa kohteessa rakennuskustannuksia on vähennetty seurakuntalaisten talkootyöllä. Siellä on tehty jo noin kahdeksantuhatta talkootyötuntia, ja jos ajatellaan, että talkootyötunnin hinta on 30 euroa, on se rahassa 240 000 euroa lahjana tälle arvokkaalle hankkeelle. Kirkkohallituksen Verkkoviestin kirkonkello -sivuilla kerrotaan kirkon turistityön tavoitteesta. Painopiste näyttää olevan suomalaisten turistien palvelemisessa ulkomailla, vaikka suomalaisten kaikista vapaa-ajan matkoista vain noin 17 prosenttia suuntautuu ulkomaille. Otsikon kirkon turistityössä riittää haasteita, samanlaisia halutaan palvella. Todetaan muuan muassa, suomalaiset tekivät yli 30 miljoonaa matkaa vapaa-ajallaan viime vuonna. Näistä ulkomaille suuntautui vain 5,2 miljoonaa. Luterilainen kirkko katsoo, että sen pitää kyetä periaatteessa palvelemaan jäseniään kaikkialla, missä sen jäsenet ovat. Kirkon turistityö toteuttaa kaste- ja lähetyskäskyä, se on evankeliumin julistamista sanoin ja töin kaikkialla maailmassa. Kotimaa-lehdessä numero 37 "tavoittaako kirkko tunturien turistit", Lapin safareiden toimitusjohtaja Jyrki Nivan mukaan kirkko on tervetullut kumppani. Hän toivoo kirkon tarjoavan yrittäjien tapaan pohjoiseen tuleville turisteille elämyksiä. Kirkon on käärittävä vanha sanoma tuoreeseen uuteen pakettiin. Sanoman vastaanottajia riittää. Matkailubisnes on kirkon valtava mahdollisuus, koskettaa isoja joukkoja ihmisiä. Matkailukeskuksissa odotetaan, että kirkko tuo sinne oman tuotteensa matkailijoille. Jutun yhteydessä haastateltu Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Risto Junttila, joka istuu täällä joukossamme, toteaa kirkon yrittävän vastata parhaansa mukaan matkailuyrittäjien ojennettuun käteen. Junttila ilmoittaa kirkon satsaavan Lapin matkailuun enemmän kuin koskaan, muun muassa tunturikappeleiden taloudellista tukea ehdotetaan nostettavaksi. Päätoimittaja Tapani Ruokasen mielestä matkailun tulisi olla kirkolle missio siinä kuin lähetys tai diakonia. Kirkollisten toimijoiden tulisi hänen mielestään tehdä matkailijoille yhteisiä ohjelmapaketteja yrittäjien kanssa.
Kirkon koordinoitu turistityö kotimaassa on tällä hetkellä näkyvämmin Kirkkopalvelujen kesäkuukausien ajaksi lanseeraamassa tiekirkkotoiminnassa. Käytännössä se tarkoittaa valtakunnallisen esitteen julkaisemista, josta kaikki tiekirkkoja avoinna pitävien seurakuntien tiekirkot palveluineen esitellään. Lisäksi Kirkkopalvelut tarjoaa seurakunnille kirkko-oppaiden koulutusta ja näiden koulutusasioita sekä toimintaan liittyviä ilmais- ja myyntipostikortteja. Tuotteista seurakunnat joutuvat maksamaa käyvän hinnan. Varsinainen toiminta on seurakuntien aktiivisuuden varassa. Hyvää tässä toiminnassa on se, että se kattaa koko maan, ei vain Lappia. Puutteena on nähtävänä toiminnan ajoittuminen ainoastaan kesäkuukausiksi, vaikka matkailijat toivovat kirkkojen aukioloja laajemminkin. Suomessa liian yksipuolisesti painopisteenä nähdään Lapin turisti, vaikka turisteja liikkuu koko ajan kaikissa maakunnissa, lukumäärältään todennäköisesti yhtä paljon. Tiekirkkotoiminnassa olisi runsaasti kehittämisen varaa, vaikka ei pyrittäisi tai päästäisi edes lähimainkaan siihen miten Keski- ja Etelä-Euroopan seurakunnat kirkkoineen ovat onnistuneet tavoittamaan, palvelemaan turistia. Kehittämiskohteita voisivat olla vanhojen suomalaisten kirkkopolkujen, kirkkoteiden, kirkkovenereittien kartoittaminen, merkitseminen ja viitoittaminen opastein sekä käyttöönottaminen. Koska pappiloista on perinteisesti kulkenut tie kirkkoon, tämä kirkkotieakseli ja sen molemmissa päissä olevat kirkollisen rakennuksen tapakulttuurin keskeiset kohteet oli toisaalla kirkkopiha kirkkoineen ja tapuleineen, usein myös hautausmaineen sekä toisaalla pappilamiljöö rakennuksineen ja puutarhoineen olisi nostettava selkeästi matkailijoiden tietoisuuteen ja näiden vierailukohteiksi. Tämä edellyttäisi kirkkohallituksen antamia ohjeita ja suosituksia seurakunnille sekä näiden aktivoitumista asiassa. Esitetyn vision mukaisesti tiekirkkotoimintaa voitaisiin tulevaisuudessa kehittää siten laajemmin myös tiekirkkotoiminnaksi. Slouganina esimerkiksi "Kutsu polulle pappilasta pyhäkköön".
Jos sitten ajatellaan tätä Uuraisten seurakunnan Marjoniemen pappilahankkeen tavoitteita, niin siellä halutaan vastata paikallisseurakunnan tasolla edellä olevassa selvityksessä kirkolle asetettuihin haasteisiin. Siellä halutaan tukea kirkkohallituksen käsityksiä turisti- ja matkailutyön kehittämiseksi. Siellä halutaan estää Uuraisten arvokas maalaispappila rakennuksineen rappeutumasta entisöimällä se pääsääntöisesti talkootyöllä, nostaa esille pappilakulttuurin ja sen keskellä toteutettavan hengellisen työn arvostaminen ja hyödyntäminen matkailussa, visioida pappilan tiloissa tehtävä turistien liike-elämän elämän, seurakuntalaisten ja perheiden kokonaisvaltainen palvelu osaksi seurakunnan perusmissiota lähetyksen, diakonian, kasvatuksen, sielunhoidon ja muun niin sanotun varsinaisen seurakuntatyön rinnalla. Siellä on tavoitteeksi asetettu myöskin luoda ulkonaiset puitteet hengellistä toimintaa harjoittavalle matkailuyrittäjälle sekä tukea ja ohjeistaa yrittäjän toimintamuotoja, tarjota vierailijoille luonnon rauhaa ja luontoelämyksiä entisöidyssä maalaispappilassa neitseellisine miljööneineen ja maisemineen, järjestää vierailijoille mahdollisuus hiljentymiseen ja hengelliseen syventymiseen pappilan useissa sakraalitiloissa, lisätä ekumeenista ja kansainvälistä yhteistoimintaa paikallisseurakunnan tasolla, liittää Marjoniemen toiminta kiinteästi jo aloitettuun keskisuomalaiseen pyhiinvaelluskulttuuriin kirkkoteineen, korottaa entisöityjen pappilarakennusten sekä tilaan kuuluvien maiden reaaliarvoa, hankkia Marjoniemen vuokratuloista Uuraisten seurakunnalle taloudellista tuottoa resurssien parantamiseksi perinteiseen seurakuntatyöhön.
Kyllä minua ihmetyttää ja kummastuttaa pienenä kulkijana, vähäosaisena ihmisenä tämä kirkkohallituksen suhtautuminen tähän asiaan. Minä haluan tietää ja saada kuulla perustelut tässä ja nyt, mitkä ovat ne perusteet, että kirkkohallituksen yliarkkitehti on ohitettu, häntä ei tietääkseni kuunneltu tässä asiassa, tiedän, että hän on puolustamassa tätä hanketta, sekö on syy. Haluan todellakin kuulla sen perustelun ja minusta se on jo sellainen asia, joka ehdottomasti olisi asia, jolla perusteella tämä asia pitäisi palauttaa kirkkohallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Minä toivon, että tämä sali tekee tästä asiasta yksimielisen päätöksen. Jos sitten katsotaan näitä näkökohtia, kommentteja, kysymyksiä kirkkohallituksen kirkolliskokoukselle valmistelemasta ja esittelemästä Marjoniemen pappilahankkeen avustusanomuksesta, niin voidaan todeta, että se hankkeen esittely on ollut asiallista ja hyvää. Avustushakemuksen perusteluiden mainitseminen on positiivinen asia, vaikka liittymäkohta kirkkohallituksen ja museoviraston vuonna 2000 julkaisemaan kirjasen Kirkkokulttuurin kantajana näkökohtiin ja suosituksiin seurakunnille jätetäänkin mainitsematta. Viimeinen kappale lisätään kahdessa virkkeessä kirkkohallituksen arvostuksen asialle, mutta kuitenkin kolmannessa kielteisen päätöksen ilman varsinaisia perusteluja. Näistä viimeksi mainitusta kolmesta virkkeestä voidaan todeta ja esittää kysymyksiä seuraavasti. Kirkkohallitus pitää hanketta perusteellisesti ja monipuolisesti valmisteltuna. Asiallinen arvostava virke. Toinen virke "erittäin myönteistä on, että hankkeelle olisi saatavissa varsin suuri EU-tuki", ja se EU-tukihan on se 308 000 euroa, se on merkittävä EU-tuki. Miksi EU-tuki mainitaan ehdollisena tässä kirkkohallituksen vasteessa? Minusta olisi saatavissa, vaikka EU-tuki on myönnetty, kuten asia esittelyssä jo ensimmäisessä kappaleessa mainitaan. Miksi merkittävä talkootyön osuus jätetään arvostamatta, vaikka kirkko toisaalta sekä ennen että tulevaisuuden visioissaan korostaa maallikko- ja vapaaehtoistyön merkitystä seurakunnissa, varsinkin verotulojen vähentymisen uhan alla. Onko kirkkohallitus selvillä kuinka usein kirkon, sen järjestöjen, seurakuntien ynnä muiden hankkeissa näiden hankkima EU-tuki on merkinnyt prosenteissa yhtä suurta prosenttiosuutta kuin Marjoniemi-hankkeessa, joka prosenttiosuus kokonaiskustannuksista on 44 %. Onko EU-tuen haku yleensä suotavaa? Jos on, miksi ei kirkkohallituksen ole mahdollista tulla rinnalle tukemaan EU:n arvostamaa hanketta, varsinkin kirkolliseen traditioon ja kulttuuriin liittyvää.
Minä jo viime kerralla kerroin ja haluan palauttaa mieliin, että tämä Marjoniemen tila on 11 hehtaaria ja siellä on rantaviivaa puolitoista kilometriä ja pappilan pihapiirissä on neljä vanhaa rakennusta, rantasauna takkahuoneineen sekä kolme neljän hengen sähköistettyä kesämökkiä käytössä. On yhdeksän kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen saatu ostettua Jyväskylän kaupungilta 1990 keväällä alle puoleen hintaan, pyynti oli 1,2 miljoonaa markkaa, se oli vielä markan aikaa, ja kuitenkin se saatiin 55 000 markalla ostettua. EU-tukea saadaan tuo 308 000 euroa ja talkootöiden säästö seurakunnalle tulee olemaan merkittävä, jos ja kun se rahaksi muutetaan. Edelliset luvut yhteenlaskien Uuraisten seurakunnan kiinteistöomaisuuden arvo tulee Marjoniemi-projektin myötä lisääntymään vähintään 550 000 eurolla, vieläpä ilmaiseksi. EU-tuki, talkootyön aiheuttama säästö ja käypää hintaa yli puolet halvemmalla hankittu arvokas kulttuuri- ja rantakiinteistö. Kun kirkkohallitus nykylinjausten mukaan pyrkii niin sanotuin porkkanarahoin tukemaan yhdistyviä seurakuntia kustannussäästöjen toivossa, niin voi kysyä, että onko seurakunnan omaisuuden kartuttaminen esitetyllä tavalla vähemmän arvostettavaa, kuin kustannussäästöt. Molemmissa tapauksissa on pohjimmiltaan kyse seurakunnat talouden hoidosta. Kirkkohallituskin sijoittaa kirkon varoja kiinteistöihin ja yrityksiin, jotka eivät edes tee minkäänlaista kirkollista työtä, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, vain alansa bisnestä. Jos pieni seurakunta sijoittaa tässä tapauksessa kulttuurisesti, historiallisesti ja kirkollisesti arvokkaaseen kiinteistöön ja onnistuu toimimaan eri tavoin sen reaaliarvon moninkertaistamiseksi sekä lisäksi on visioinut tiloihin tulevaa vahvasti kirkollista, seurakunnallista ja hengellistä toimintaa, jolla pyritään tavoittamaan myös kirkosta etääntyneitä ihmisiä, miksi tällaista hanketta ei katsota voitavan tukea kokonaiskirkon varoilla saamaan tapaan kuin mainittuja säätötoimenpiteitä. Me olemme tehneet tämän aloitteen ja me olemme edelleen tämän aloitteen takana ja esitän, että tämä 150 000 euroa lisätään tässä kokouksessa ja nyt tähän budjettiin. Kiitoksia.
Tillbaka