Inlägg



Leppänen Johannes, edustaja

Rubrik:
Lagutskottets betänkande 3/2009 om kyrkostyrelsens framställning 2/2009 som gäller revidering av arbetsordningen för kyrkomötet

Plenum:
Onsdagen den 4 november 2009 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous päätti keväällä 2008 perustaa toimikunnan tarkistamaan tämän kirkon korkeimman päättävän elimen kirkolliskokouksen työjärjestystä. Tämä on tietysti aina haaste tuollaiselle toimikunnalle ja henkilökohtaisesti sanon, että se on suurin haaste ehkä siinä mielessä, että me kaksi viikkoa vuodessa kokoonnutaan tällaisella foorumilla. Kahden viikon aikana, jotka ovat vielä eri viikkoja, pitäisi pystyä tekemään suuria ratkaisuja. Korkeimpana päättävänä elimenä tehdä lainsäädäntötyötä ja muutoinkin kirkon linjauksia tulevaisuuteen tehtäviä ratkaisuja tehdä. Se asettaa suuret haasteet sille työmenetelmälle, työtavoille, millä me työmme teemme. Työjärjestys, tuota sanaa illalla vähän pohdiskelin ja tänä aamunakin, jos tuon sanan jakaa, niin voi kysyä mitä se meille kertoo. Ensiksi työ, sitähän voisi savolaisittain keventää ja sanoa, että tuttu sana, olen sen joskus kuullut, mutta tässä yhteydessä asetan kysymyksen itselleni ja teille, että me voisimme tarkastella sitä, mitä työtä, miksi ja kenelle me tätä työtä teemme. Tämä on hyvä näkökulma tarkastella omaa tekemistään. Mielestäni rakennamme tätä yhteistä instituutiota, kirkkoa, että se voisi tulevaisuudessakin toimia niin kuin historiassa on toiminut tämän rakkaan isänmaamme keskellä, hyvin merkittävänä ja vaikuttavana instituutiona. Toiseksi järjestys. Täällä on jo tämän viikon aikana viitattu tähän, että me toimimme järjestäytyneesti ja tuo edellä kuvattu haaste työskentelyajasta asettaa erityisiä vaatimuksia sille. Me haluamme tehdä työtämme järjestäytyneesti. Jokaisen jäsenen on tiedettävä oikeutensa ja velvollisuutensa kirkolliskokouksen työskentelyssä. Tämä on työjärjestyksen yksi merkittävin näköala. Toisena näköalana voitaisiin sanoa, että työjärjestys on merkittävä työkalu puheenjohtajille, kun he työtään täällä tekevät, se on merkittävä työkalu, että täällä olisi hyvä ja rakentava ilmapiiri ja jokainen voisi oman näkemyksensä esille tuoda. Otan tästä yhden esimerkin, ehkä suurimmasta arvosta, mikä meillä täällä on eli tämä on tämä vapaa puheoikeus, josta myös lähetekeskustelussakin joku ajatus sanottiin. Se on hyvin harvinaista, jos ajatellaan eurooppalaisesti tai maailmanlaajuisesti tämän kaltaisessa instituutiossa ja se on melko poikkeuksellista. Järjestään muualla Euroopassa on hyvin tarkoin määritelty, kuka saa puhua ja minkä verran. Meillä on vapaa puheoikeus. Se on erittäin suuri ja merkittävä arvo ja toivon, että sitä itse ja me kaikki tätä arvoa edellyttämällä tavalla käytetään. Vapaata puheoikeuttahan voidaan käyttää myös väärin. Siitä voisi ottaa esimerkin, että jos minä esimerkiksi joka asian yhteydessä käyttäisin täällä viikon aikana tunnin puheenvuoron, niin perustellusti voitaisiin sanoa, että se on muiden puheoikeuden rajoittamista, koska tämä aika on tietty aika, mitä me täällä olemme. Tämäkin näkökulma on hyvä muistaa ja tämä ei ole kenellekään yksilölle huomautus, vaan se, kun on oikeus, niin samalla syntyy myös velvollisuus ja vastuu. Tämän johdosta, että se on näin merkittävä asia, niin puhemiesneuvostolle on uudessa työjärjestyksessä niin kuin jo edellisessäkin annettu mahdollisuus suosituksin rajoittaa tarkoituksenmukaisella tavalla puheoikeutta. Sitä voisi sanoa, että me kaikki saisimme ne omat "ilmoituksemme" esille. Kuten jo sanoin, puhemiesneuvoston roolia on vahvistettu tuossa puheoikeusnäkökulmassa, mutta myös työskentelyn suunnitelmallisuuden lisäämiseksi, joka myös johtuu tästä meidän rajoitetusta työajastamme. Että se olisi järjestäytynyttä, loogista, tehokasta, että olisi töitä kaikilla valiokunnilla. Voitaisiin töitä jakaa ja näin kaikkien lahjoja käyttää hyväksi tässä työskentelyssä. Lakivaliokunta käyttää mietinnössään sanaa "työskentelyn jäntevöittämiseksi" puhemiesneuvoston roolia on vahvistettu.

Sitten palaan tämän kirkolliskokouksen keväällä 2008 antamaan tehtävään. Toimikunnallehan annettiin tehtäväksi kolme asiaa. Työjärjestyksellä perustetaan pysyvä tulevaisuusvaliokunta, toiseksi kirkkohallitus antaa neljän vuoden välein kirkolliskokoukselle tulevaisuusselonteon ja kolmanneksi että talousvaliokunnalle päätetään antaa käsittely kirkon talous- ja toimintakertomuksesta kokonaisuudessaan, nythän se on jaettu kahden eri valiokunnan välille, kuten myös toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen käsittely. Nämä ovat tässä ehdotuksessa toteutettu siten, että nämä ehdotukset tulevat voimaan välittömästi, jos kirkolliskokous tämän hyväksyy, 1.12.2009 sillä poikkeuksella, työjärjestyksen 12 pykälän 1 momenttiin, jossa luetellaan valiokunnat ja niiden tehtävät, eli tämä tulevaisuusvaliokunnan perustaminen tapahtuisi 1.5.2012 eli uuden kirkolliskokouksen aloittaessa työnsä. Minä en esittele tätä työjärjestystä tämän kummemmin, kun uskon ja tiedän, että kaikki olemme lukutaitoisia. Sen vuoksi jätän ne tekstit, mitä siellä on, kertomatta. Mutta lopuksi haluan vielä kiittää työjärjestystoimikunnan jäseniä asiantuntemuksesta, avoimesta ja lämpimästä eri näkökohtia arvostavasta ilmapiiristä, joka tuon työn aikana oli. Voisi noin hiukan keventäen sanoa, että meillä oli kokouksessa valtavasti puheenvuoroja, useita kymmeniä puheenvuoroja joka kokouksessa, mutta ei yhtään saarnaa. Sekin vaara on olemassa, tämä ei ole saarnan aliarvioimista, vaan saarnalla on erilainen se sisältö ennen kaikkea pituudeltaan. Oli hyvin vilkas keskustelu ja tuotti lisäarvoa koko ajan ja sihteeri sai meidän lennokkaatkin ajatukset hyvin paperille, jotka sitten muotoutuivat esitykseksi. Lakivaliokunnan oli hyvin helppo laatia mietintö sen työn pohjalta. Lakivaliokunta on lisäksi ottanut huomioon laintarkastustoimikunnan huomiot kieliasuihin liittyviä huomioita ja sanontoihin niiden loogisuuteen liittyvistä huomioista ja ne on tänne korjattu. Toivon, että kirkolliskokouksen jäsenet tutustutte tähän koko materiaaliin, ei siis vain lakivaliokunnan mietintöön ja tähän työjärjestykseen, vaan siis työryhmän mietintöön, perusteluihin, siinä esitettyihin kantoihin ja ajatuksiin. Näin tämä työjärjestys mielestäni paremmin alkaa elämään työvälineenä tässä kirkolliskokouksessa. Näin voimme yhdessä tehdä tästä työstä mielekkään, toisiamme arvostavan ja ennen kaikkea kirkkoa rakentavan yhteisen tehtävän.


Tillbaka