Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2007 och verksamhets- och ekonomiplan för 2007-2009 (Kyrkostyrelsens framställning 1/2006)

Plenum:
Måndagen den 6 november 2006 kl. 13.00

Text:
Herra puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä talousarvioehdotus osoittaa, että kirkon talous on ainakin nyt hyvällä ja vakaalla pohjalla ja jopa kasvu-uralla. Saamme siitä iloita. Tässäkin yhteydessä on vielä syytä todeta, että paljon itkua ja murhetta aiheuttanut pienten seurakuntien hävittäminen oli tätä taustaa vasten katsottuna monelta osin hätävarjelun liioittelua. Minulla on vähän niin kuin Matti Mölsällä, useampia aiheita tässä, mutta minä en halua puuttua talousarvion yksittäisiin määrärahoihin, kuin parissa kohtaa, vaan haluan tällä puheenvuorollani painottaa enemmän muutamien työalojen toiminnallisia ja sisällöllisiä puolia. Haluan havahduttaa teidät hyvät kirkolliskokousedustajat ja toverit kansamme yhden osan tämän hetkiseen pahoinvointiin. Eli kysymään mistä johtuu, että yhä suurempi osa ihmisistä kärsii masennuksesta, osa työikäisistä kokee uupuvansa, monet lapset voivat huonosti ja heitä kohdellaan välinpitämättömästi, avioerot ovat muotia, nuorten juopottelu on pelottavan yleistä. Esimerkkejä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Syyksi on sanottu usein yhteiskunnan kova paine, työelämän kiireet sekä kaikkinainen kiireinen elämänmeno ja taloudelliset vaikeudet. Nämä ovat tietysti osasyitä, mutta väitän, että julkisessa keskustelussa ei ole juurikaan uskallettu, piispojen toisista välittämis -kehotuksien ja viinan vaarojen varoitusten lisäksi, mennä näihin tosiasiallisiin syihin. Nyt olisi aika havahtua näkemään ja tuomaan myös esille, että pahoinvoinnin syyt ovat usein siinä, että ihminen on luopunut Jumalan sanasta ja hänen yhteydestään. Elämä ja elämäntapa ovat sellaisia, että elämän mielekkyys on kadonnut. Monilla ei ole arjen eikä pyhän eroa, eikä juuri yön ja päivän eroa, ja monen kohdalla uupumus johtuu juuri tästä, että ei ole elämässä mitään pyhää. Kymmenen käskyä ja samalla se, että ihminen on kokonaisuus ja tarvitsee myös henkistä ja hengellistä ravintoa, niin tämä on unohdettu. Aineellinen jatkuvakaan kiva, joka on ajan iskusana, ei riitä mielenrauhaan ja tasapainoiseen elämään. Tutkimusten mukaan nuoret uskovat, mutta eivät sillä tavalla kuin kirkko opettaa. Se näkyy sitten elämäntavoissa ja ratkaisuissa. Siksi haluan nostaa toimintasuunnitelmasta esille muutamia osioita, joihin olisi nyt koko kirkkona kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota ja rukousta. Meillähän on täällä toimintakertomuksessa nimenomaan kirkkohallituksen toiminnan kohdalla ja hiippakunnittain näitä projekteja ja erilaisia asioita ja tehdään suunnitelmia, mutta ne pitäisi saada läpikäyvänä koko kirkkoon, ihan nimenomaan paikallisseurakuntatasolle. Nostaisin nyt täältä sellaisia asioita, mihin ei kovinkaan paljon näissä talousarvio- ja toimintasuunnitelmakeskusteluissa kiinnitetä huomiota, mutta tähän perusasiaan paneutuaksemme myöskin. Sivulla 95, missä on Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, täällä sanotaan, että tuetaan sunnuntain merkitystä ja asemaa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tuetaan perheiden jumalanpalveluselämää, vahvistetaan uskon ja elämän yhteyttä jumalanpalveluselämässä ja sitten vielä rukouspäivien viettämisestä. Nämä ovat sellaisia kohtia, jotka pitäisi saada elettyä mahdollisimman syvällisesti todeksi. Samoin sitten seuraavalla sivulla näistä hankkeista on rippikouluprojektin aikana kehitettyjen toimivien mallien vahvistaminen osaksi rippikoulutoimintaa. Meidän rippikoulut ovat varmaan hyvin kirjavia. Luin tuossa syksyllä Järvenpäässä eräästä tutkimuksesta, joka oli tehty Itä-Suomen rippikouluista. Siellä oli vastauksia näitten rippikoululaisten kokemuksista ja tiedoista seurakunnasta ja kirkosta, niin ne olivat hyvin puutteellisia. Ihan näitä perusasioita esim. mikä on ehtoollisen merkitys, se oli aika hatara monelle. Sitä pidettiin vain seremoniana. Rippikouluhan on paikka, missä näitä nuoria parhaiten tavoittaa. Tämä, että näin voidaan toimia, niin sen pitää lähteä koulutuksesta ja kun tässä seuraavalla sivulla on Kirkon koulutuskeskuksen määrärahat, niin nämä ajatukset pitäisi sitä kautta myöskin saada eteenpäin. Sitten seuraavalla sivulla 98 on avioliiton ja vanhemmuuden ja perheen tukeminen, korjaava ja ennakoiva työ. Ne ovat juuri niitä töitä, joilla tätä pahan olon poistamista voidaan tehdä. Ja vielä nostaisin täältä Kirkon tiedotuskeskuksen kohdalta, josta huomasin ilokseni, että täällä on suunnitteilla tällainen televisio-ohjelmasarja "Elämän mieli". Eli jos tämä hyvin tehdään ja siinä on nämä elämän mielekkyyden ja elämän tarkoituksen perusasiat esillä, niin tällähän voidaan voittaa paljon. Tähän minusta kannattaisi panostaa. En tiedä, mitkä ovat tavoitteet ja mitä siihen on suunniteltu, mutta ainakin otsikko on hyvä. Kiinnittäisin sitten huomion vielä tuohon Matti Mölsän puheenvuoroon, jossa hän puhui nuorista aikuisista ja miten heidät tavoitetaan. Paitsi näillä minun esittämilläni, täältä toimintasuunnitelmasta poimituilla asioilla, niin tämä piispa Heikan nettikirkkoasia, niin kyllähän se on myös tärkeä. Sen laatuun ja tasoon, niin siihen tulee kiinnittää vahvasti huomiota, että näitä perusasioita tuodaan esille. Ei vain kivaa ja muka elämää, vaan aitoa Jumalan sanaa ja sitä, että me olemme Jumalan luomia ja yhteys häneen. Ei vain tämä maallinen materia, vaan myös hengellinen elämä, se luo ihmiselle elämän mielekkyyden. Ja sitten näihin raha-asioihin. Kyllähän, kun tätä keskusteluakin on kuunnellut niin selvästi käy esille, että tarpeita on todella paljon ja uusia asioita nousee. Ehkä kaikki tämä panee meidät ajattelemaan sillä tavalla, että rakenteita ja suunnitelmia ja rahan käyttöä pitää arvioida uudelleen. Minä olen vahvasti kannattamassa sitä, mitä Ojalehto täällä sanoi näistä Lapin hankkeista ja tavoitteista, ja sitten ottaisin esille tämän Porvoon kirkon ja Marjoniemen pappilan rahaesitykset, ne ovat peräkkäin siinä meidän esityslistalla. Ne ovat kovin eri mitallisia ja myöskin summiltaan erilaisia, mutta minusta niillä on tiettyä yhtäläisyyttä. Eli Porvoon tuomiokirkko on meille tällainen kansallinen pyhäkkö, johon ainakin minä suhtaudun, että ei meillä ole muuta mahdollisuutta tässä tapauksessa kuin kannattaa tätä määrärahaa, mutta samalla tavalla voidaan sanoa tästä Marjoniemen pappilasta. Eli mitä nämä Jyväskylän naiset, huomatkaa, he olivat kaupunkilaisnaisia, eivät uuraislaisia, jotka tässä puhuivat, niin se on tietyllä tavalla verrattavissa, jos ajatellaan koko kirkkoa tähän Porvoon tuomiokirkkoon. Siinä on nyt vain viisi prosenttia tämä esitetty määräraha siitä, mitä Porvoon tuomiokirkko tarvitsee, niin kyllä me voimme tätä kannattaa. Minä kannatan silläkin perusteella, että koska olen itse ollut vetämässä kahta vähän samantyyppistä hanketta, jossa on vähällä rahalla ja talkootyöllä ja ihmisten epäitsekkäällä ponnistelulla tehty hyvää tulosta. Ja kun on EU-rahoja jouduttu palauttamaan, kun ei ole sitä omaa rahoitusta ollut, niin sääliksi kävisi näitä uuraislaisia, jos he eivät tätä EU-rahaa voisi käyttää sen takia, että muuta rahoitusta ei ole. Sen takia kannatan sitä, että tämä anottu määräraha myönnettäisiin. Minulla on kohdekin, eli mistä se otetaan, vaikka ne eivät ole rinnasteisia, mutta viitaten tuohon Alpo Isotaluksen puheenvuoroon tästä homoseminaarista, johon on varattu 100 000, siihenhän on koko työalaan varattu tämä 100 000, mutta siirrettäisiin sitä. Ei tällä asialla ole niin kiire. Se on pienen vähemmistöryhmän asia, ja koska nyt on tekeillä muita järjestelyjä esim. virkakysymyksessä, että tämä joiltakin osin hoituu muutenkin. Ei tällä seminaarilla niin paljon voiteta, että siihen kannattaa tällaisia rahamääriä panna, mitä on ehdotettu ja mitä täällä on jo esille tuotu eli, jotta tältä osin budjetti pysyisi tasapainossa, niin tämä 100 000 voitaisiin sieltä jättää pois ja antaa Marjoniemelle.


Tillbaka