Inlägg



Kainulainen Pauliina, edustaja

Rubrik:
Utveckling av parokialsystemet (Ombudsinitiativ 8/2008)

Plenum:
Torsdagen den 8 maj 2008 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet. Kiitän piispa Pihkalaa tästä erittäin painavasta puheenvuorosta. Viittaan myös arkkipiispamme avauspuheenvuoroon, jossa hän pohti sitä, miten kirkon kriisi on ihmisten arvomaailman kriisi. Kulutusideologia ulottaa lonkeronsa jopa hengellisen elämän puolelle. Minusta tästä esimerkki on uusimman Kotimaan mielipidekirjoitus. Minua kylmäsi vähän lukea tätä Olli Valtosen puheenvuoroa henkilöseurakuntien puolesta. Hänen visionsa kirkkomme tulevaisuudesta on minun mielestäni rappion tie. Hän käyttää ilmeisesti tavallaan tehokeinona tämän tyyppistä kieltä: "Sillä seurakuntarajojen avaaminen johtaa vääjäämättä markkinoiden avautumiseen kirkossa. Se puolestaan merkitsee seurakuntien välistä kilpailua kuluttajista, eli kirkollisella kielellä kilpailua sieluista. Kilpailun puuttuminen on vääristänyt markkinat, asiakas ei ole ollut se kuningas, mihin muualla markkinataloudessa on jo totuttu." Myöskin edustaja Marjokorpi kaipasi kilpailua. Tämä on kauhean vierasta kieltä meille, kilpailu ja kulutus ja asiakas ja tulosvastuullisuus, mutta ilmeisesti se Valtoselle ei kuitenkaan ole pelkkä tehokeino, koska hän tulee sitten tällaisiin johtopäätöksiin tässä samassa kirjoituksessa: "Jokainen saisi hakeutua seurakuntaan, jonka teologinen viitekehys tuntuu läheiseltä. Karismaattiset luterilaiset saisivat ylistää omalla tavallaan, vapautuksen teologian kannattajat tukisivat osattomia ja syrjäytyneitä, hiljaisuuden viljelijät löytäisivät mystisemmän virityksen hetkipalveluineen ja retriitteineen, herätyskristityt saisivat korostaa evankelioimista." Minä haluan edelleen polvistua samaan ehtoollispöytään kaikkien tällaisten luterilaisten kristittyjen kanssa. Jos vapautuksen teologian kannattajat ajautuisivat omaan porukkaansa ja jos hiljaisuuden viljelijät, jos evankelioimiselle palavat ihmiset ajautuisivat kaikki omiin porukoihinsa, silloin meidän on mahdotonta seurata evankeliumien Kristusta. Kirkossa usko ja etiikka kerta kaikkiaan ovat erottamattomia. Jokaisen seurakunnan tulee olla ylistävä ja hiljentyvä ja köyhistä, Jumalan silmäteristä, vastuuta kantava yhteisö.

Kaiken tämän sanottuani lisään, että tässä käsillä olevassa aloitteessa on erittäin merkittäviä näkökulmia, joita valiokunnissa tulee perusteellisesti puntaroida. Näitä, mitä siinä nostetaan, on esimerkiksi syvä riippuvuus kuntien ratkaisuista. Tai ongelmat, joita tällä hetkellä tulee, kun saman kaupungin sisällä vaihtaa asuinpaikkaa ja seurakuntayhteys muuttuu, tai muut haasteet paikalliselle läheisyydelle. Mutta suurimmat teologiset ja muutenkin periaatteelliset kysymysmerkit liittyvät juuri tähän, että millainen käsitys seurakunnasta on tämän henkilöseurakunta-ajatuksen takana. Se kärjistetty linja, jota tämä minun siteeraamani mielipidekirjoitus edustaa, on kestämätön tie, ja näiden teologisten kysymysten rinnalla tällaiset verotusoikeuteen liittyvät kysymykset ovat aivan lillukanvarsia. Ei ole mitään syytä lähteä hengellisen shoppailun linjalle, vaan olla aivan sieltä syvimmistä lähteistä kumpuava vastakulttuurin yhteisö, joka perustuu yhtä aikaa hengelliselle ja opilliselle ikivanhalle perustalle.


Tillbaka