Inlägg



Ojala Sami, edustaja

Rubrik:
Förenkling av församlingarnas och de kyrkliga samfälligheternas förvaltning (Stiftsfullmäktigeframställning 2/2010)

Plenum:
Tisdagen den 9 november 2010 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkon ja seurakuntien hallinnon keventäminen periaatteellisena ajatuksena on mielestäni oikeansuuntainen, ja siinä keventämisessä tarvitaan rohkeutta. Tässä hiippakuntavaltuuston esityksessä esitetyt ideat ja ajatukset sisältävät kuitenkin mielestäni monia ongelmia ja ristiriitaisuuksia. Nostan neljä pientä tai suurta esimerkkiä. Sivulla 3 kolmannessa kappaleessa puhutaan kevyemmästä hallinnosta, että kevyempi vain yhden luottamuselimen malli ei vähentäisi sinänsä tärkeänä pidettävää seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuutta ja demokratiaa. Rohkenen olla eri mieltä. Ajattelen, että se vähentäisi. Monin paikoin pyritään lähidemokratiaan nykyään, ja silloin olisi hyvin tärkeää saada äänestää esimerkiksi vaaleissa niitä ihmisiä, jotka ovat itseä lähellä, jotka päättävät niistä lähellä olevista asioista ja tärkeistä asioista siinä lähiympäristössä. Tällä hetkellä tämä esitetty kevyt malli olisi sillä tavalla mahdollinen, esimerkiksi nyt vaikkapa Helsingissä tai Espoossa tai Vantaalla tai Oulussa, jos siirryttäisiin yhden seurakunnan malliin, kuten vaikka Jyväskylässä on yksi seurakunta ja alueseurakuntia. Silloinhan valitaan yksi iso kirkkovaltuusto ja sitten kirkkovaltuusto voi perustaa alueille omia toimielimiään toimimaan siellä. Toinen on sitten pari kappaletta myöhemmin samalla sivulla. Mietin itse, tämä on ehkä vähän kysymyksenomainenkin: "Kaikkien seurakuntien kirkkoherrojen jäsenyys toimielimessä ei olisi välttämätöntä." En tiedä, olenko ymmärtänyt väärin, kun ajattelen, ettei se kai suinkaan nytkään ole välttämätöntä, yhteisessä kirkkoneuvostossa kaikkien kirkkoherrojen olla, siellä on yksi. Kolmas kohta: seurakunnat voisivat itse päättää tämän käyttöönotosta. En keksi, miten se olisi mahdollista, ja miten se voisi toimia. Ja viimeisenä ajattelen ja pidän hyvin outona ajatuksena sitä, että mikäli seurakunta haluaa myöhemmin palata nykyiseen malliin, se voisi tehdä vastaavan tuomiokapitulille alistettavan päätöksen, eli palata tavalla tai toisella siihen entiseen. Voisiko se olla käytännössä mahdollista, että vuoron perään siirryttäisiin johonkin uuteen malliin ja sitten takaisin, ja taas seuraava valtuusto voisi sitten päättää jotain uutta seurakunnan hallinnosta? Tässä näitä muutamia näkökohtia. Niitä saattaisi löytää kriittisemmällä lukemisella lisääkin. Siitä olen kyllä tämän esityksen kanssa täysin samaa mieltä, että hallintoa tulisi tavalla tai toisella keventää, mielellään jo nyt aktiivisesti etukäteen ennen pakon sanelemia asioita, jotta seurakunnat voisivat paremmin tulevaisuudessa toimia.


Tillbaka