Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2014 och verksamhets- och ekonomiplan för 2014-2016 (Kyrkostyrelsens framställning 3/2013)

Plenum:
Måndagen den 4 november 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ensiksikin kiitos Kirkkohallitukselle selkeästi esitetyistä suunnitelmista ja siitä, että ne tulivat tällä kertaa ajoissa. Erityisen tyytyväinen olin heti alussa oleviin entistä selkeämpiin kaaviokuviin kirkkomme ulkoisesta tilasta. Esitys sisältää paljon hyvää ja kannatettavaa toimintaa viime vuosien painopisteiden suunnan mukaisesti. Kiitos myöskin kansliapäällikkö Keskitalolle ja kirkkoneuvos Rantaselle selkeistä esityksistä. Se on kyllä haikeudella todettava, että kovin voimakkaasti suunnitelmat painottuvat tekniseen ja ulkoiseen eli lakiin vaaleineen ja verkkoon, rahaan ja rakenneuudistukseen. Tosin Kirkkohallituksen ja erityisesti jokseenkin kaikkien hiippakuntien keskeisissä tavoitteissa luvataan tukea seurakuntia rakenneuudistuksessa ja seurakuntien henkilöstöä luvataan tukea jopa henkisesti ja hengellisesti rakenneuudistuksen myllerryksen keskellä. Se on hyvä ja kannatettava asia. Myös huomion kiinnittäminen jumalanpalvelukseen ja sen edelleen kehittämiseen, on kannatettava asia. Voin sanoa tämän yhden pilottiseurakunnan aktiivijäsenenä ja toimijana. Se on todella hyvä, että seurakuntalaisia saadaan näihin tehtäviin entistä enemmän. Lapsi- ja perhetyön kohdalla olisin toivonut hartaasti, että niin Kirkkohallituksen kuin Tiedotuskeskuksenkin osalta toimittaisiin ponnekkaammin kuin mitä tästä esityksistä näkyy, lasten hengellisten ohjelmien saamiseksi televisioon ja muuhun mediaan.

Mutta sitten vähän kritiikkiä. Esityksen sivulla 19 tai sieltä lähtien, kerrotaan paljon julkisuutta saaneesta Kirkon palvelukeskuksesta Kipasta. Siitähän saimme vielä kirkkoneuvos Rantaselta äsken selkeän kuvauksen. Kentältä kantautuneet tiedot niistä seurakunnista, jotka ovat Kipaan siirtyneet, eivät ole lainkaan niin kauniita kuin mitä kuviteltiin silloin, kun päätös toteuttamisesta ja laki palvelukeskuksesta runnottiin väen väkisin läpi täällä kirkolliskokouksessa. Nyt esitetään, että ruvettaisiin maksamaan houkutusrahaa niille seurakunnille, jotka aikaistaisivat taloushallintonsa hoitamisen siirtämistä Kipaan vuodesta 2017. Tässä on kyllä mielestäni vedättämisen makua kirkolliskokoukseen päin. En voi nähdä mitenkään hyväksyttävänä, että kirkon varoja käytetään tällaiseen. Harjoiteltakoon nyt ensin pienemmällä määrällä niin kauan, että systeemi pelaa. Pyydän talousvaliokuntaa harkitsemaan vakavasti tällaisesta maksusuunnitelmasta luopumista. Rakenneuudistus näyttää sävyttävän keskeisesti tätä suunnitelmaa, kuten se on tehnyt jo vuosia ja häirinnyt siten taustalla monilla tavoin koko kirkossa keskittymistä itse päätehtävään evankeliumin julistamiseen ja levittämiseen. Kuten kaikki tiedämme viime keväältä, uudistus tähtää siihen, että tulevaisuudessa ei olisi enää itsenäisiä seurakuntia lainkaan vaan kaikkien pitäisi kuulua johonkin yhtymään. Kun lakia nyt valmistellaan Kirkkohallituksessa, siitähän kerrotaan meille vielä tällä viikolla, että se tuotaisiin sitten ensi vuonna tänne Kirkolliskokoukseen, niin minä toivon, että tehkää se sellaiseksi, että kaikki voivat sen kohtuudella hyväksyä. Seuraukset pitää punnita tarkoin eikä käyttää sellaista kiirettä ja pakkoa kuin palvelukeskusta perustettaessa käytettiin. Kiirehdittiin menemään sellaiseen, mitä ei hallita. Yhtymiä perustettakoon sinne, missä se nähdään yhteiseksi hyväksi ja on kaikkien asianosaisten kannalta tarkoituksenmukaista. Mutta ei pakolla. Ei särjetä sitä, mikä toimii ja on kaunista. Meillä on monia suuria liitosten kautta tai muuten syntyneitä seurakuntia, jotka toimivat ja pystyvät asiansa hoitamaan. Eivät he halua siihen enää muita. Ja vastoin toisenlaista propagandaa, on myös paljon pieniä itsenäisesti toimeentulevia seurakuntia, sellaisia, joissa pappi tuntee laumansa ja lauma tuntee paimenensa. Siellä ihmiset rakastavat omaa kirkkoaan ja haluavat päättää sen toiminnasta. Näissä seurakunnissa on myös usein vapaaehtoistyö sellaisissa mitoissa, mistä suurissa seurakunnissa vasta unelmoidaan. Tuetaan heitä kokonaiskirkkona eikä pakoteta heitä sellaiseen, mitä eivät halua. Näissä seurakunnissa on myös opittu yhteistyö naapurien kanssa. Tulkaa vaikka Keski-Pohjanmaalle katsomaan, miten rovastikunnallinen yhteistyö toimii.

Kuntapuolella on nähtävillä selvästi, ettei valtion suunnitelmia suurkunnista olla ollenkaan hyväksymässä sellaisenaan. Kirkon ei pidä sortua samanlaiseen hämmingin aiheuttamiseen. Kirkon tehtävä ei ole aiheuttaa mielipahaa vaan rakentaa rauhaa. Kirkon tehtävä on niin erilainen kuin valtion ja kuntien, ettei niitä pidä tarpeettomasti rinnastaa. Kirkon tehtävä on viedä Jumalan sanaa ihmiseltä ihmiselle. Se taas tapahtuu luontevammin pienissä yksiköissä kuin suurissa. Talous, johon aina usein viitataan, on sovitettava tulojen mukaan kaikissa yksiköissä niin suurissa kuin pienissäkin seurakunnissa, hiippakunnissa ja keskushallinnossa. Ei se sen kummempaa ole. Henkilöstö ja tilat on sovitettava käytettävissä oleviin resursseihin. Uskon, että tehostamista on varsinkin suurissa yksiköissä.

Vaikka esitänkin kohta kritiikkiä piispoille, niin arkkipiispan avauspuheeseen voin täysin yhtyä, kiitos siitä. Ja samoin haluan kiittää siitä, että otitte niin nopeasti kantaa näihin helatorstain ja loppiaisen siirtämisaikeisiin. Se oli todella hyvä. Tämä kulunut vuosi on ollut kirkon ympärillä kohujen ja median myllerrysten vuosi. Seurakuntaväki eri puolilla Suomea on hämmennyksissä. Miten tämä tällaiseksi on mennyt. Joku voi olla tyytyväinen ja iloita, että on hyvä, että kirkosta puhutaan. Mutta missä valossa puhutaan. Kohut vievät huomion kokonaan pois kirkon perustehtävästä julistaa Jumalan sanaa ja hyvyyttä sekä evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä. Minä haluan tämän porukan vanhimpana, iältäni, nostaa esiin vakavan kysymyksen ja keskusteluaiheen siitä, mikä on kirkkomme tila. Tämän kesän kohujen ja ylilyöntien keskellä, jotkut piispat, arkkipiispa mukaan luettuna, ovat antaneet mediassa lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun opetuksen ja kirkkomme tunnustuskirjojen kanssa. Tämä on aiheuttanut paljon mielipahaa ja hämmennystä niin lähetysväen kuin muunkin kirkkokansan ja työntekijöiden keskuudessa. Kun piispainkokoukselle kuuluu toimintasuunnitelman ja kirkkojärjestyksenkin mukaan kirkon oppia ja elämää koskevien linjakysymysten käsitteleminen, niin minä esitän, että otatte Raamatun ja tunnustuskirjat esiin ja katsotte, onko kaikki sanottu ja tehty mennyt niiden mukaan. Tehkää siitä sitten omat johtopäätökset itse kukin. Minä kaipaan ja uskoakseni moni muukin kaipaa kirkon johdolta ja julistajilta selkeää perinteistä sanomaa, josta kuuluu paimenen ääni, "Näin sanoo Herra". Sitä tämä aika ja yhteiskunta kaipaa. Nyt sanomaan on seikoittunut monesti aivan liian paljon ihmismielipiteitä ja yleisen mielipiteen kosiskelua, mikä ei ole Kristuksen kirkon tehtävälle eduksi. Olen iloinen, kun löysin kirkon tiedotuskeskuksen keskeisten kehityshankkeiden kohdasta 2.2 sivulla 27 iskulauseen "Nostamme esiin kirkon profetaalisen äänen osana jumalanpalveluselämää ja yhteiskunnallista vaikuttamista." Tehkää todella näin ja tehkäämme myös me kaikki omalta osaltamme rukouksin omalla paikallamme. Nyt on totuuden hetki, sillä kirkkoomme sopii se varoitus, mitä Jeesus sanoi fariseuksille Matteuksen evankeliumin 12 luvun jakeessa 25: " Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat." Kiitos.


Tillbaka