Inlägg



Murtoperä Martti, edustaja

Rubrik:
Komplettering av kyrkolagen och kyrkoordningen med bestämmelser om nya diakonämbetet (Kyrkostyrelsens framställning 1/2015) - Remissdebatten fortsätter

Plenum:
Torsdagen den 7 maj 2015 kl. 18.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Aloitimme keskustelun uutta diakoniavirkaa koskevasta, kirkkohallituksen valmistelemasta asiasta jo tiistaina. Tuolloin kirkkoneuvos Huokuna käytti ansiokkaan puheenvuoron esitellessään hyvin monisäikeistä ja vaikeaksi kokemaansa valmisteluprosessia. Asia kirvoitti heti monia puheenvuoroja, muistamme esimerkiksi edustaja Salon ja monissa muissakin puheenvuoroissa esille tulleen huolen siitä, että kanttorit on jätetty esityksessä pois vihittävien joukosta ja mahdollisesti vihkiminen siirretty hamaan tulevaisuuteen. Itse olen ollut kanttorina hiukan yli 40 vuotta ja nyt haluaisinkin puhua kanttorina kanttorien puolesta ja sen kanttori-diakonin vihkimisen puolesta.

Kirkkohallituksen esityksessä sivulla 19 puhutaan kirkkojärjestyksen kuudennen luvun kahdennenkymmenennen kahdeksannen momentin mukaan, että "kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan musiikista jumalan palveluksessa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan toiminnassa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta." Edelleen jatketaan, että kanttori on siten seurakunnan musiikkitoiminnan asiantuntija, johtaja, suunnittelija ja toteuttaja. Kanttorin viran olemassaolon ja työn sisällön perusta on seurakunnan yhteinen jumalanpalveluselämä, kanttorin työn tavoitteet määräytyvät kirkon ja seurakunnan perustehtävän, sananjulistuksen pohjalta. Kanttorin käytännön työtä ohjaavat virallisen sovitun toimenkuvan ohella seurakunnan perinteet, kanttorit ovat musiikin ammattilaisia, joiden työssä korostuvat myös sosiaaliset taidot. Kanttorin viran ydinosaamiskuvaus on vuodelta 2010, sen mukaan kanttori "Vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa, sekä kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Opettaa rippikoulussa, hoitaa musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan eri toiminnoissa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta. Kanttorin työn ydin on jumalanpalveluselämässä ja osaamisen ydinmusiikillisessa osaamisessa. Seurakunnan musiikkitoiminnalta odotetaan monipuolisuuden lisäksi mahdollisimman korkeaa musiikillista tasoa."

Vaikka keskeiset tehtävät ovat kaikilla kanttoreilla samat, on seurakunnilla ollut viime vuosina tarve luoda erilaisia tehtäväprofiileja, joitakin kanttorintyön tehtäväalueita painottamalla. Musiikkitoiminnan laaja-alaisuus ei koske ainoastaan erilaisia tehtäviä vaan myös sitä, että nykyaikainen seurakuntamusiikki kattaa laajasti erilaisia musiikkityylejä ja musiikillisia ilmaisukeinoja. Seurakunnan musiikkitoiminnan johtaminen on ymmärrettävä musiikkitoiminnan kokonaisuudesta vastaamisena. Kanttorin ydinosaamisalueet ovat liturginen musiikki ja jumalanpalvelus, musiikillinen osaaminen, teologinen osaaminen, pedagoginen osaaminen sekä yhteisöllinen ja kehittämisosaaminen. Kanttorin virka on seurakunnan hengellisen työn virka. Sen koulutuksen laajuus on vähintäänkin riittävä verrattuna muihin virkoihin, jotka ovat soveltuvia diakoniksi vihityille. Sillä on myös hyvin vakiintunut asema, kanttorit toimivat jumalanpalveluksissa tärkeässä tehtävässä ja viran pohjoismainen alkujuuri on liturgisen avustajan tehtävä. Kanttorit tekevät myös laajaa ja merkittävää musiikkikasvatustyötä ja sen osuus koulutuksessa on kasvanut. Kanttorin tehtävä mielletään aikaisempaa laaja-alaisemmaksi, näillä perusteluilla kanttorin virat voidaan nähdä vihkimystä edellyttävinä.

Sitten vielä yksi kappale. Hyvin tärkeä. Toisaalta diakonaattikeskustelun yhteydessä minkään toisen virkaryhmän kohdalla ei ole esitetty epäilyksiä vihkimisvirkaan kuulumisesta yhtä paljon kuin kanttorien. Toisissa esityksissä kanttorit ovat sisältyneet diakonaattiin vihittäviin, toisissa eivät. Osittain syyt ovat olleet kanttorien omassa virkakunnassa, jonka piiristä esitettiin aikoinaan huolestuneita äänenpainoja sen johdosta, että kanttorin tehtäviin liitettäisiin muita kuin musiikillisia tehtäviä ja että diakonaattiin kuuluminen olisi heidän ammatti-identiteettiään alentava. Uusimpien kyselyjen mukaan kanttorikunnan laaja enemmistö toivoisi kuuluvansa vihkimysviran piiriin. Tämä ei ole kuitenkaan keskeinen argumentti. Vuoden 2011 piispainkokouksen lausunnon sekä kirkolliskokouksen laki- ja perustevaliokunnan mietintöjen perusteella kanttorin virkaa ei uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa esitetä uuden vihkimysviran piiriin. Hyvä kirkolliskokousväki, tuossa todettiin, että valtaosa kirkkomme kanttoreista on nyt valmis hyväksymään esitetyn diakoniavihkimyksen. Tämä tuli selväksi muun muassa helmikuussa tänä vuonna Oulussa pidetyillä kanttoripäivillä, jossa oli noin 450 kanttoria. Ja kyselyyn vastasi heistä niin, että noin 80 % toivoi kuuluvansa vihkimysviran piiriin. On vain hyvin pieni, mutta voimakasääninen vastustava vähemmistö, tämän olemme näissä selvityksissä hyvin nähneet.

Kanttorit ovat hyvin sitoutuneita tehtäväänsä, he tekevät laaja-alaista yhteistyötä seurakunnan eri työalojen kanssa. Luulen puhuvani hyvin monen kanttorin suulla, sillä olen rovastikuntakanttorina toiminut pitkään ja olen ollut Oulun hiippakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkineuvottelukunnan puheenjohtajana useamman kauden, että luulen tietäväni, mistä nyt puhun. Kun olen viimeiset kymmenen vuotta ollut nyt keskisuuren kaupunkiseurakunnan kanttorina, niin tuosta ajasta haluaisin jotakin kertoa tällaisen subjektiivisen kuvan, joka varmaankin valottaa, mitä me kanttorit teemme. Siellä on tullut hyvin tutuksi seurakunnan ja kaupungin päiväkodit. Hartaus- ja lauluhetkineen. Ala- ja yläkoulujen sekä lukion päivänavaukset, seurakunnan lasten leirit, kokoaikainen osallistuminen rippikoulutyöhön, leireillä ja päiväkouluissa, hartaustilaisuudet laitoksissa, syntymäpäiväkäynnit sekä käynnit sairaalassa ja palvelukeskuksissa. Tämä kaikki, sanotaanko normaalin kanttorin työn lisäksi.

Kun kirkko koulutti kaikki seurakunnan työntekijät toimimaan netissä, sosiaalisessa mediassa, keskustelupalstojen käyttäjänä ja niin itsekin olin tuossa koulutuksessa, mutta halusin itse ja toivoin, että voisinko olla tällainen vapaaehtoinen työntekijä, joka suorittaisi kotikäyntejä. Eli kaikilla mummoilla ja papoilla ei ole mahdollisuuksia toimia netissä, niin valitsin tällaisen tien ja lähdin tällaiseen kotikäyntityöhön, jota meidän seurakuntasisaremme, diakonissat tekevät. Vierailin lukuisissa kodeissa, etupäässä vanhusten luona. Niistä on vain mieluisia muistoja. Kaikkein hohdokkaimpia hetkiä ovat olleet ne, kun sain olla dementiaosaston joulujuhlaa pitämässä. Tai hoivaosastolla, ne hetket ovat jääneet kaikkein lähtemättömimpinä mieleen. Samoin ne tilanteet, joilla sain olla avoimen arkun ääressä, viettämässä omaisten kanssa yhteistä jäähyväishetkeä, tai ne hetket, kun kutsuttiin sielunhoitokäynnille keskussairaalaan. Puhelin saattoi soida aamulla seitsemän aikaan ja sieltä tuttu kuorolainen soitti, tule Martti ennen kuin minä kuolen. Nämä kuvaukset kertovat varmaankin siitä, että kanttorit tekevät muutakin kuin heille tavanomaisesti kuuluvaa työtä.

Toivon, että kanttorin virat voitaisiin nähdä vihkimyksen edellyttävinä ja näin vahvistettaisiin tämän pienen työntekijäjoukon, mutta uskollisen työntekijäjoukon identiteettiä. Tämä olisi myös merkittävä asia niille nuorille, jotka opiskelevat kanttoriksi, oppilaitoksissa tai niille nuorille, jotka musiikkiopistoissa opiskelevat tähdätäkseen aloittamaan kanttoriopinnot Sibelius-Akatemiassa tai ammattikorkeakouluissa. Toivon myötäisiä tuulia ja tällaista perussäveltä valiokunnalle miettiessänne mietintöä. Kiitos.


Tillbaka