Inlägg



Jolkkonen Jari, piispa

Rubrik:
Utredning och anvisningar för församlingarna om användning av donations- och testamentsmedel, allmänna utskottets betänkande 1/2012 om ombudsinitiativ 5/2012

Plenum:
Torsdagen den 8 november 2012 kl. 13.20

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Aloitteessa ehdotetaan, että kirkolliskokous pyytäisi kirkkohallitusta selvittämään, miten ja missä aikataulussa seurakunnat käyttävät lahja- ja testamenttivaransa ja että kirkkohallitus antaisi ohjeen, miten lahjat ja testamentit käytettäisiin parhaiten seurakuntien ja antajien toiveiden mukaisesti. Lahjan antaminen on yksityisoikeudellinen oikeustoimi, jonka keskeisistä ehdoista on säädetty lahjanlupauslaissa. Testamentista säädetään puolestaan perintökaaressa. Lahjan ja testamentin hoitamisesta ja käytöstä on erikseen säädös myöskin Kirkkolaissa, tarkemmin sanottuna Kirkkolain 15 luvun 4 §. Kirkkolain periaate on yksinkertainen ja vastaa edellä mainittuja yleislakeja, eli lahjan tai testamentin käytössä on noudatettava, mitä lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty. Poiketa tästä periaatteesta voi legitiimisti, jos lahjakirjassa mainittu käyttö on tullut mahdottomaksi toteuttaa. Uusi käyttötarkoitus ei saa olennaisesti poiketa alkuperäisestä. Tämä säädös jää pois Kirkkolaista, jos ja kun kirkolliskokouksen toukokuussa 2010 tekemä päätös Kirkkolain ja -järjestyksen taloushallintoa koskevien säännösten muuttamisesta saa lainvoiman. Oikeudellisesti tilanne kuitenkin pysyy samana, koska lahjaa ja testamenttia säätelevät edellä mainitut yleislait pysyvät voimassa ja koskevat myös kirkkoa. Lisäksi seurakunnalla on oikeus myös kieltäytyä ottamasta vastaan lahjaa tai testamenttia, jos sen tarkoitukseksi määrätään vaikkapa emolehmien jalostus tai Suomi-konepistoolin kehitystyö tai joku muu vastaava, joka ei sovellu seurakunnan toimintaan. Yleisvaliokunta on hahmotellut taikka hienommin sanonut visioinut millainen lahjoitus- ja testamenttivarojen käyttöä koskeva kirkkohallituksen yleisohje voisi olla. Ohjeen keskeisenä sisältönä olisi se, että testamenttia tai lahjaa on käytettävä sen lahjoittajan toivomuksen mukaisesti. Tämä on kuitenkin itsestään selvää ja myös laintasolla jo erikseen säädetty ja tuomiokapitulin kuuluu valvoa seurakuntien varojen käyttöä. Toisaalta lahjan tai testamentin antaja saa määritellä tarkoituksen vapaasti, minkä seurauksena käyttötarkoitus voi olla melkein mitä tahansa. Allt mellan himmel och jord, kuten edustaja Kankkosen hengessä voisi varmaan sanoa. Siksi on hyvin vaikeaa käytännössä antaa yksityiskohtaisempia ohjeita lahjan tai testamentin käytöstä. Seurakuntien maineenhallinnan kannalta, jos sellainen ylipäänsä kuuluu ristiä ja häpeää rakastavalle kirkolle, olennaista on, että seurakunnat käyttävät lahjan tai testamentin sen lahjoittajan tarkoituksen mukaisesti. Edellä sanotun perusteella valiokunta on päätynyt esittämään, että kirkolliskokous jättäisi aloitteen raukeamaan.


Tillbaka